Luku 60—Huomaavaisuus erehtyneitä kohtaan

Jos sen jälkeen, kun toinen omasta mielestään on tehnyt parhaansa, toinen luulee tietävänsä, miten hän olisi voinut auttaa asiaa, tulisi tämän ystävällisesti ja kärsivällisesti auttaa veljeään esittämällä mielipiteensä. Mutta hänen ei tule moittia veljeään eikä epäillä hänen tarkoitustensa vilpittömyyttä enempää kuin hän itsekään toivoisi joutuvansa epäiltäväksi tai epäoikeudenmukaisesti moitittavaksi. Jos se veli, jolla on sydämellään Jumalan työ, huomaa tehneensä virheen vakavissa pyrkimyksissään, on hän syvästi huolissaan sen johdosta, sillä hän on menettämäisillään luottamuksen itseensä ja omaan arvostelukykyynsä. Mikään ei niin riistä hänen rohkeuttaan ja jumalankaltaista miehuuttaan, kuin omien virheittensä huomaaminen siinä työssä, jonka Jumala on uskonut hänelle, ja jota hän rakastaa enemmän kuin omaa henkeään. Miten väärin menettelevätkään sen vuoksi ne veljet, jotka huomattuaan hänen virheensä painavat oasta vielä syvemmälle hänen sydämeensä, jotta hän vielä raskaammin tuntisi erehtyneensä. Sillä tavalla he joka iskullaan vain vähentävät hänen uskoaan ja rohkeuttaan sekä hänen luottamustaan siihen, että hän vielä voi hyvällä menestyksellä edistää Jumalan asiaa.TA 283.1

Useimmiten totuus ja tosiasiat on esitettävä selvästi erehtyneille, jotta he huomaisivat ja tuntisivat virheensä ja siten voisivat uudistua. Mutta se on aina tehtävä säälivän hellästi eikä ankarasti ja kovakouraisesti, sillä tulee myös ottaa huomioon omat heikkoutensa, ettei itsekin joutuisi kiusaukseen. Sen sijaan että erehtynyttä, joka on huomannut ja tunnustanut vir- heensä, masennetaan ja koetetaan saada tuntemaan erehdyksensä vielä raskaammin, tulee häntä rohkaista. Vuorisaarnassaan Kristus sanoi: »Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi, sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan, ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.» Matt. 7:1, 2. Vapahtaja paheksuu äkkipikaista tuomiota seuraavasti: »Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä... ja katso, malka on omassa silmässäsi?» Jakeet 3, 4. Asianlaita on usein niin, että sillä joka on nopea huomaamaan veljiensä virheet, itsellään voi olla vielä suurempia virheitä, hänen sitä kuitenkaan huomaamatta.TA 283.2

Kaikkien Kristuksen seuraajien tulee kohdella toisiaan oikeudenmukaisesti, aivan samalla tavalla kuin me toivomme Herran kohtelevan meitä meidän virheissämme ja heikkoudessamme, sillä me olemme kaikki erehtyväisiä, jotka tarvitsevat Hänen säälivää anteeksiantamustaan. Jeesus suostui pukeutumaan ihmisluontoon, jotta Hän tietäisi miten sääliä syntisiä ja erehtyväisiä kuolevaisia, ja mitä puhua Isälleen heidän puolestaan. Vapaaehtoisesti Hän ryhtyi ihmisen Puolustajaksi, nöyryytti itsensä tullen siten tuntemaan ihmistä vaanivat kiusaukset, jotta Hän voisi kiusattuja auttaa ja olla heidän säälivä ja uskollinen ylimmäinen pappinsa.TA 284.1

Usein on välttämätöntä selvin sanoin nuhdella synnistä ja ojentaa vääryydestä. Mutta saarnaajien, jotka tekevät työtä kanssaihmistensä pelastukseksi, ei tule olla säälimättömiä suhteessaan toistensa virheisiin eikä heidän tule saattaa julkisuuteen heidän puutteitaan. Heidän ei tule paljastaa toistensa heikkouksia eikä moittia toisiaan niistä. Heidän tulee kysyä itseltään, johtaisiko se toivottuun tulokseen, jos joku toinen menettelisi heitä itseään kohtaan sillä tavalla, ja lisäisikö se heidän rakkauttaan ja luottamustaan siihen henkilöön, joka on paljastanut heidän erehdyksensä? Varsinkin Jumalan työssä toimivien saarnaajien virheitä tulee pitää niin pienessä piirissä kuin mahdollista, sillä on monia heikkoja, jotka käyttäisivät niitä hyväkseen heikkouksiensa puolustamiseksi, jos he pääsisivät tietämään, että heidän saarnaajansa ovat samojen heikkouksien vallassa kuin muutkin ihmiset. Mitä sydämettömintä on paljastaa saarnaajien virheet epäuskoisille, jos tuota saarnaajaa vielä katsotaan arvolliseksi toimimaan sielujen pelastustyössä, Mitään hyvää ei voiteta sellaisesta paljastamisesta, vaan pelkkää pahaa. Jumalan epäsuosio seuraa sellaista menettelyä, sillä se vähentää kansan luottamusta niihin, jotka Jumala on valinnut edistämään työtään.TA 284.2

Saarnaajaveljien tulee tarkasti varjella jokaisen työtoverinsa luonnetta. Jumala sanoo: »Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni.» 1 Aik. 16:22. Ps. 105:15. Meidän tulee vaalia rakkautta ja luottamusta. Tämän rakkauden ja luottamuksen puuttuminen toisessa saarnaa-jassa hänen suhteessaan toiseen saarnaajaan, ei lisää sen onnellisuutta, jossa nämä puutteet ilmenivät, sillä tehdessään veljensä onnettomaksi hän on itsekin onneton. Rakkaudessa on paljon suurempi voima kuin konsanaan on tavattu moitteesta. Rakkaus sulattaa itselleen tien esteiden lävitse, kun taas moite rakentaa sulkuja kaikille sieluun johtaville teille.TA 285.1