Maalliset edut ja taivaalliset aarteet

Seurakunnassa on ollut huutava puute kristillisestä hyväntekeväisyydestä. Ne, jotka parhaiten olisivat kyenneet edistämään Jumalan työtä, ovat tehneet mitättömän vähän. Jumala on johtanut joukon ihmisiä totuuteen, jotta he näkisivät sen verrattoman arvon maallisten aarteiden rinnalla. Jeesus sanoi näille: »Seuratkaa minua.» Hän koettelee heitä lähettämällä heille kutsun valmistamilleen illallisille. Hän tarkkaa, mitä luonnetta he kehittävät, pitävätkö he omia itsekkäitä etujaan suuremmassa arvossa kuin iankaikkisia aarteita. Monet näistä rakkaista veljistä rakentelevat nyt teoillaan niitä puolustuksia, jotka mainitaan seuraavassa vertauksessa:TA 342.2

»Niin hän sanoi hänelle: ‘Eräs mies laittoi suuret illalliset ja kutsui monta. Ja illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina.’ Mutta he rupesivat kaikki järjestään estelemään. Ensimmäinen sanoi hänelle: ‘Minä ostin pellon, ja minun täytyy lähteä sitä katsomaan; pyydän sinua, pidä minua estettynä.’ Toinen sanoi: ‘Minä ostin viisi paria härkiä ja menen niitä koettelemaan; pyydän sinua, pidä minua estettynä.’ Vielä toinen sanoi: ‘Minä otin vaimon, ja sentähden en voi tulla.’ Ja palvelija tuli takaisin ja ilmoitti herralleen tämän. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalleen: ‘Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat sisälle. ', » Luuk. 14:16—21.TA 342.3

Tämä vertaus kuvaa sattuvasti monien sellaistenkin tilaa, jotka sanovat uskovansa nykyisen totuuden. Herra on lähettänyt heille kutsun illallisilleen, joita Hän suurin kustannuksin on valmistanut, mutta maalliset riennot ovat heistä tärkeämmät kuin taivaallinen aarre. Heitä on kutsuttu osallistumaan sellaiseen, jolla on iäisyysarvoa, mutta heidän maatilansa, karjansa ja kotiaskareensa tuntuvat heistä paljon tärkeämmiltä kuin suostuminen taivaan kutsuun, niin ettei mikään taivaallinen vie-hätys pysty vaikuttamaan heihin; näillä ajallisilla he sitten puolustavat tottelemattomuuttaan taivaalliselle kutsulle, »Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina». Nämä veljet seuraavat sokeasti vertauksessa esitettyjä henkilöitä. Katsellen maallista omaisuuttaan he sanovat: »Herra, en minä voi seurata Sinua; pyydän sinua, pidä minua estettynä.»TA 343.1

Juuri niitä siunauksia, joita Jumala on antanut näille miehille koetellakseen heitä, ovatko he halukkaita antamaan »Jumalalle sen, mikä Jumalan on», he käyttävät puolustuksekseen, etteivät he voi totella totuuden vaatimuksia. He ovat ottaneet maalliset aarteensa käsiinsä ja sanoneet: »Minun täytyy huolehtia näistä; enhän toki saa laiminlyödä näitä ajallisia, sillä ne kuuluvat minulle.» Siten näiden miesten sydän on kovettunut tallatun maantien kaltaiseksi. He sulkevat sydämensä oven taivaan lähettiläältä, joka sanoo: »Tulkaa, sillä kaikki on jo val-miina», ja he avaavat sydämensä maailman taakoille ja liikehuolille, niin että Jeesus saa turhaan kolkuttaa ovelle.TA 343.2