Jeesuksen pitkämielisyys

Pietari oli nopea ja innokas toimimaan, rohkea ja taipumaton, ja Kristus näki hänessä ainesta, josta olisi paljon hyötyä seurakunnalle. Hän otti Pietarin seuraansa, jotta kaikki hänessä oleva hyvä ja arvokas säilyisi, ja että Hän opetuksillaan ja esikuvallaan saisi hioa sitä, mikä oli kovaa hänen luonteessaan ja karkeata hänen käytöksessään. Jos Jumalan armo todella saisi muuttaa sydämen, ilmenisi myös ulkonainen muutos tosi ystävällisyytenä, myötätuntona ja kohteliaisuutena. Kristus ei milloinkaan ollut kylmä ja luoksepääsemätön. Ahdistetut tunkeilivat Hänen ympärillään silloinkin, kun Hän oli vetäytynyt yksinäisyyteen saadakseen lepoa ja virvoitusta, mutta Hänellä oli ystävällinen katse ja rohkaiseva sana jokaiselle. Hän oli todellisen kohteliaisuuden esikuva. Pietari kielsi Herransa, mutta katui jälkeenpäin ja koki suuren syntinsä tähden syvän nöyryytyksen. Kristus osoitti antaneensa erehtyneelle opetuslapselleen anteeksi alentuessaan mainitsemaan hänet nimeltä ylösnousemuksensa jälkeen.TA 544.1

Juudas lankesi Saatanan kiusaukseen ja petti parhaan ystävänsä. Pietari otti opikseen ja hyödykseen Kristuksen neuvot ja jatkoi sitä uudistustyötä, joka jäi opetuslasten suoritet-tavaksi, kun heidän Herransa nousi taivaaseen. Nämä kaksi miestä edustavat niitä kahta ihmisluokkaa, jotka Kristus yhdistää seuraansa suoden heille siten etuoikeuden kuulla Hänen opetuksiaan ja tarkata Hänen esikuvaansa epäitsekkäästä, säälivästä elämästä, jotta he oppisivat Hänestä.TA 544.2

Mitä enemmän ihminen katselee Vapahtajaa ja tutustuu Häneen, sitä enemmän hän haluaa tulla Hänen kuvansa kaltaiseksi ja tehdä Kristuksen tekoja. Tämä aika vaatii uudistavaa toimintaa. Meille loistava totuuden valo tarvitsee päättäväisiä toiminnan miehiä, joilla on luja, siveellinen ryhti työskentele-mään uutterasti ja kestävästi pelastaakseen kaikkien niiden sielun, jotka tahtovat kuulla Jumalan Hengen kutsun.TA 544.3

Rakkaus, jonka tulisi vallita seurakunnan jäsenten välillä, saa usein väistyä arvostelun ja moitteiden tieltä. Nämä ilmenevät jopa seurakunnan kokouksissakin syytöksinä ja ankarina henkilökohtaisina hyökkäyksinä. Saarnaajien, seurakunnan vanhimpien ja jäsenten ei tule sallia sellaista. Seurakunnan jumalanpalvelukset on toimitettava pitäen silmällä vain Jumalan kunniaa. Kun kansa seurakuntana kaikkine omalaatuisine piirteineen kokoontuu, se kärsii menettäen rauhansa ja sopusointunsa helliäkseen näitä itsekkäitä, pyhittymättömiä piirteitä, ellei Jumalan totuus saa pehmittää ja hioa näitä teräviä luonteen särmiä. Urkkiessaan tarkoin veljiensä virheitä monet laiminlyövät oman sydämensä tutkimisen ja oman elämänsä puhdistamisen. Se saattaa heidät Jumalan epäsuosioon. Seurakunnan yksilöitten tulisi tarkoin huolehtia omasta sielustaan ja ankarasti valvoa omia tekojaan, etteivät he toimisi itsekkäistä vaikuttimista ja siten olisi kompastuskivenä heikoille veljilleen.TA 544.4

Jumala ottaa ihmiset sellaisina kuin he ovat inhimillisine luonteenpiirteineen ja kasvattaa heidät palvelukseensa, jos he ottavat kurituksesta vaarin ja oppivat Hänestä. Seurakunnan jäsenten sydämessä asustava katkeruuden juuri, kateus, epäluuloisuus, arkuus itsestään ja jopa viha, ovat Saatanan aikaansaamia. Nämä paheet vaikuttavat myrkyllisesti seurakuntaan. »Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan.» 1 Kor. 5:6. Uskonnollinen kiivaus, joka ilmenee hyökkäyksinä veljiä kohtaan, ei ole kiivautta taidon mukaan. Kristuksella ei ole mitään osuutta sellaisiin todistuksiin.TA 545.1