Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Todistusa Arteita 1 OSA - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Liian paljon suvaitsevaisuutta

    Muutamat vanhemmat erehtyvät antamaan lapsilleen liiaksi vapautta. Joskus he luottavat heihin niin paljon, etteivät he näe heidän virheitään. On väärin sallia lasten jonkin syyn varjolla käydä vieraissa kaukana ilman vanhempiensa tai holhoojiensa seuraa. Sillä on huono vaikutus lapsiin. He alkavat tuntea olevansa erittäin tärkeitä ja uskovat, että heille kuuluu määrättyjä etuoikeuksia. Jos näitä ei heille suoda, niin he ajattelevat, että heitä on petetty. He vetoavat sellaisiin lapsiin, jotka saavat tulla ja mennä ja joilla on monia etuoikeuksia, kun taas heillä on niitä niin vähän.TA 138.3

    Peläten, että hänen lapsensa ajattelevat hänen olevan epäoikeudenmukaisen, tyydyttää äiti heidän toivomuksensa, mikä lo-pulta koituu heille suureksi vahingoksi. Nuoret vierailijat, joita vanhemman valvova silmä ei ole näkemässä oikaistakseen heidän virheensä, saavat usein vaikutelmia, joista vapautuminen saattaa viedä kuukausia. Sain kuulla sellaisista vanhemmista, joilla oli hyvät, kuuliaiset lapset ja jotka tuntien mitä suurinta luottamusta joitakin perheitä kohtaan, uskoivat lapsensa näiden ystäviensä hoitoon kauaksi kodistaan. Tuosta ajasta lähtien tapahtui heidän lastensa käytöksessä ja luonteessa täydellinen muutos. Ennen he olivat tyytyväisiä ja onnellisia kotona eikä heillä ollut suurtakaan halua olla paljon toisten nuorten henkilöiden seurassa. Palattuaan vanhempiensa luokse näyttivät ra-joitukset heistä epäoikeudenmukaisilta ja koti tuntui vankilalta. Sellaiset vanhempien epäviisaat toimenpiteet vaikuttavat ratkai-sevasti heidän lastensa luonteeseen.TA 138.4

    Tällaisilla vierailumatkoilla jotkut lapset solmivat liittoja, jotka lopulta koituvat heidän tuhokseen. Vanhemmat, jos vain voitte, pitäkää lapset luonanne valvoen heitä mitä huolellisimmin. Salliessanne heidän lähteä vierailulle kauaksi luotanne he tuntevat olevansa kyllin vanhoja huolehtimaan itsestään ja valitsemaan seuransa. Kun nuoret jätetään näin keskenään, niin heidän keskustelunsa liikkuu usein aiheissa, mitkä eivät jalosta eivätkä kohota heitä eivätkä lisää heidän rakkauttaan uskonnollisiin asioihin. Mitä enemmän heidän sallitaan kyläillä, sitä suurempi on heidän halunsa mennä ja sitä vähemmän puoleensavetävältä tuntuu koti heistä.TA 139.1

    Lapset, Jumala on nähnyt hyväksi uskoa teidät vanhempienne hoitoon heidän opetettavikseen ja kuritettavikseen, jotta he näin tekisivät osansa luonteenne muodostamiseksi taivasta varten. Ja kuitenkin on teidän vallassanne, haluatteko muodostaa hyvän kristillisen luonteen käyttämällä hyväksenne hurskaita, uskollisia, rukoilevia vanhempianne. Huolimatta vanhempien kaikesta innosta ja uskollisuudesta lastensa hyväksi he eivät yksinään voi pelastaa heitä. Lasten hyväksi on tehtävä työtä. Jokaisella lapsella on oma yksilöllinen tapauksensa elettävänään. Uskovat vanhemmat, teillä on vastuunalainen tehtävä suoritettavananne ohjatessanne lastenne askeleita vieläpä heidän uskonnollisessa kokemuksessaankin. Kun he todella rakastavat Jumalaa, he kunnioittavat ja siunaavat teitä sen huolenpidon johdosta, mitä olette osoittaneet heitä kohtaan rajoittamalla heidän toivomuksiaan ja hillitsemällä heidän halujaan.TA 139.2

    Maailmassa vallitsee käsitys, että nuorten on sallittava seurata omien halujensa luonnollista suuntaa. Jos he ovat kovin vallattomia nuorina, sanovat vanhemmat heidän tulevan kunnollisiksi jonkin ajan kuluttua. Kuudentoistatai kahdeksantoista-vuotiaana he muka tulevat jo itse ajattelemaan järjenmukaisesti ja luopumaan vääristä tavoistaan ja olemaan lopulta hyödyllisiä miehiä ja naisia. Mikä erehdys! Vuosikausia he sallivat vihollisen kylvää sydämen puutarhaan. He sallivat väärien periaatteiden kasvaa, ja monessa tapauksessa kaikki jälkeenpäin tuohon maaperään uhrattu työ ei hyödytä mitään.TA 140.1

    Saatana on taitava, uupumaton työmies, vaarallinen vihollinen. Milloin tahansa lausutaan varomaton sana nuorten vahingoksi joko imarrellen tai jotta saataisiin heidät pitämään jotakin syntiä vähemmän inhottavana, käyttää Saatana sitä hyväkseen ja ravitsee tuota huonoa kylvöä, jotta se juurtuisi ja tuottaisi runsaan sadon. Jotkut vanhemmat ovat sallineet lastensa muodostaa vääriä tottumuksia, joitten jäljet saattavat näkyä koko elämän ajan. Tämä synti on vanhempien syytä. Nämä lapset saattavat tunnustaa olevansa kristittyjä, mutta kuitenkin ilman erikoista sydämessä tapahtunutta armon työtä ja täydellistä elämän uudistusta heidän entiset tottumuksensa ovat nähtävissä kaikissa heidän kokemuksissaan, ja he osoittavat omaavansa juuri sellaisen luonteen kuin heidän vanhempansa ovat sallineet heidän muodostaa.TA 140.2

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents