Luku 28—Vanhemmat ja lapset

Minulle on näytetty, että kun Jumalaa pelkäävät vanhemmat pitävät kurissa lapsiaan, heidän tulisi sen ohessa tutkia heidän luonnettaan ja temperamenttiaan sekä koettaa täyttää heidän tarpeensa. Jotkut vanhemmat pitävät tarkoin huolta lastensa ajallisista tarpeista. He hoitavat heitä lempeästi ja uskollisesti sairauden aikana ja sitten he luulevat täyttäneensä velvollisuutensa. Tässä he erehtyvät. Heidän työnsä on vasta alussa. Sielun tarpeista olisi huolehdittava. Loukkaantuneen mielen oikea lääkitseminen vaatii taitoa.TA 121.1

Lapsilla on koetuksia, jotka ovat aivan yhtä vaikeita kestää ja luonteeltaan yhtä ankaria kuin vanhempienkin henkilöiden koetukset. Vanhempienkaan tunteet eivät aina ole samanlaiset. He ovat usein mieleltään hämmentyneitä. Väärät näkemykset ja tunteet rasittavat heitä. Saatana taistelee heitä vastaan ja he taipuvat hänen kiusauksiinsa. He puhuvat ärtyisesti ja sellaisella tavalla, mikä herättää vihaa heidän lapsissaan, ja toisinaan he ovat vaativia ja kärtyisiä. Tämä sama mieli tarttuu lapsiraukkoihin, eivätkä vanhemmat pysty auttamaan heitä, koska he itse aiheuttivat harmin. Toisinaan kaikki näyttää olevan vinossa. Kaikkialla vallitsee ärtyisyys ja kaikki ovat hyvin surkeita ja onnettomia. Vanhemmat syyttävät lapsiparkojaan ja pitävät heitä hyvin tottelemattomina ja niskoittelevina, jopa maailman kelvottomimpina lapsina, vaikka häiriön syy on heissä itsessään.TA 121.2

Jotkut vanhemmat aiheuttavat monta myrskyä itsehillinnän puutteellaan. Sen sijaan että he ystävällisesti pyytäisivät lapsia tekemään jotakin, he käskevät heitä äkäisellä äänellä ja ovat valmiit arvostelemaan ja moittimaan lapsia aiheettomasti. Vanhemmat, tällainen menettely lapsianne kohtaan hävittää heidän iloisuutensa ja yritteliäisyytensä. He eivät noudata ohjeitan ne rakkaudesta, vaan koska eivät uskalla tehdä muulla tavoin. Heidän sydämensä ei ole asiassa mukana. Mieluisa työ muuttuu raadannaksi, ja se saa heidät usein unohtamaan kaikkien ohjeittenne seuraamisen, mikä taas lisää teidän ärtymystänne ja vain pahentaa lasten asemaa. Moitiskelu toistuu ja he saavat nähdä huonon käytöksensä räikein värein kuvattuna. Näin he masentuvat eivätkä välitä, vaikkei heidän käytöksensä miellyttäisikään vanhempia. Mistään välittämätön mielenlaatu valtaa heidät, ja kodin ja vanhempiensa piirin ulkopuolelta he hakevat sitä huvia ja iloa, mitä eivät löydä kotoa. He liittyvät kadun kasvattien seuraan ja ovat pian yhtä turmeltuneita kuin pahimmat heistä.TA 121.3