Isän rakkaus

Pojan ollessa vielä kaukana kodistaan isä huomasi kulkijan, ja ensimmäiseksi hän muisteli poikaansa, joka vuosia sitten oli lähtenyt pois hänen luotaan viettääkseen elämäänsä hillittömyydessä ja synnissä. Isälliset tunteet heräsivät. Kaikista pojan turmeluksen merkeistä huolimatta isä kuitenkin erotti oman kuvansa. Hän ei odottanut, kunnes poika tulisi hänen luokseen, vaan kiirehti häntä vastaan. Isä ei moittinut häntä, vaikka hän syntisellä vaelluksellaan oli tuottanut itselleen niin paljon kärsimyksiä, vaan tuntien mitä hellintä sääliä ja myötä-tuntoa häntä kohtaan isä riensi häntä vastaanottamaan ja kertomaan hänelle rakkaudestaan ja anteeksiantamuksestaan.TA 289.1

Vaikka poika oli kuihtunut ja laihtunut ja hänen kasvonsa selvästi osoittivat hänen eläneen irstaasti ja vaikka hän oli pukeutunut kerjäläisen repaleisiin ja hänen jalkansa olivat matkasta likaantuneet, syttyi kuitenkin isän hellin sääli ja myötätunto poikaansa kohtaan, kun tämä nöyrtyen heittäytyi maahan hänen eteensä. Isä ei sulkeutunut omaan arvoonsa eikä ollut vaativainen. Hän ei luetellut pojalleen tämän tekemiä vääryyksiä ja syntejä, jotta hän oikein saisi tuntea, miten syvälle oli vajonnut. Isä nosti hänet jalkeille ja suuteli häntä. Sitten hän puristi kapinallista poikaansa rintaansa vasten ja kääri hänet omaan kalliiseen vaippaansa, sillä poika oli melkein alaston. Isä syleili poikaansa niin sydämellisesti ja osoitti hänelle sellaista myötätuntoa, että jos poika joskus oli epäillyt isänsä hyvyyttä ja rakkautta, ei hän enää voinut. Vaikka hän oli tuntenut syntinsä silloin kun hän päätti palata isänsä kotiin, tunsi hän paljon syvällisemmin kiittämättömän menettelynsä nyt saatuaan tällaisen vastaanoton. Hänen sydämensä, joka sitä en-nen oli nöyrtynyt, murtui nyt kokonaan, koska hän oli tuottanut murhetta rakastavalle isälleen.TA 289.2

Katuva ja vapiseva poika, joka suuresti oli pelännyt, ettei isä enää tunnusta häntä omakseen, yllättyi sellaisesta vastaanotosta. Hän tiesi, ettei hän ollut ansainnut sitä, ja lopuksi hän tunnusti syntinsä isälleen näin: »Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan.» Luuk. 15:21. Hän pyysi päästä vain palkkalaiseksi. Mutta isä pyysi palvelijoitaan kohtelemaan häntä erikoisen kunnioittavasti, ikään kuin hän aina olisi ollut hänen kuuliainen poikansa ja antamaan hänelle hänen arvoaan vastaavat vaatteet.TA 290.1