Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Todistusa Arteita 1 OSA - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Luku 41—Rukous sairaiden puolesta

    Sisar F:n tapauksessa oli välttämätöntä suorittaa suuri työ. Työtä oli tehtävä niidenkin hyväksi, jotka yhtyivät rukoilemaan hänen puolestaan. Jos Jumala olisi vastannut heidän rukouksiinsa, se olisi ollut heidän tuhonsa. Sellaisissa ahdinkotiloissa, joissa Saatana hallitsee sielua, tulee ennen rukoukseen yhtymistä suorittaa hyvin tarkka itsetutkistelu, jotta kävisi selville, onko syntejä, joista on tehtävä parannus ja jotka täytyy tunnustaa ja hylätä. Syvä sielun nöyryys Jumalan edessä on väittä mätöntä, ja luja, nöyrä luottamus yksin Kristuksen veren ansioihin.TA 197.1

    Paasto ja rukous eivät hyödytä mitään niin kauan kuin sydän on vieraantunut Jumalasta väärällä elämän suunnalla ja toiminnalla. »Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet? Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?» »Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo: ‘Katso, tässä minä olen.’ Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen, sormellaosoittelun ja vääryyden puhumisen, jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun, niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niinkuin keskipäivä. Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu.» Jes. 58:6, 7, 9—11.TA 197.2

    Jumala vaatii sydämestä lähtevää työtä, hyviä tekoja, jotka lähtevät rakkauden täyttämästä sydämestä. Kaikkien tulee huo-lellisesti ja rukoillen ajatella edellä mainittuja raamatunkohtia ja tutkia vaikuttimiaan ja tekojaan. Jumalan lupaus on annettu meille sillä ehdolla, että tottelemme Häntä ja suostumme kaikkiin Hänen vaatimuksiinsa. Profeetta Jesaja sanoo: »Huuda täyttä kurkkua, älä säästä, korota äänesi niinkuin pasuuna, ilmoita minun kansalleni heidän rikoksensa ja Jaakobin huoneelle heidän syntinsä. Minua he muka etsivät joka päivä ja haluavat tietoa minun teistäni niinkuin kansa, joka tekee vanhurskautta eikä hylkää Jumalansa oikeutta. He vaativat minulta vanhurskaita tuomioita, haluavat, että Jumala heitä lähestyisi: ‘Miksi me paastoamme, kun et sinä sitä näe, kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa?» Jakeet 1—3.TA 198.1

    Tässä puhutaan ylevän tunnustuksen omaaville ihmisille, joiden on tapana rukoilla ja jotka ovat mielistyneet uskonnollisiin harjoituksiin, mutta joilta puuttuu jotakin. He ovat selvillä siitä, ettei heidän rukouksiinsa vastata, ja ettei taivas lainkaan välitä heidän palavista ja hartaista ponnistuksistaan. Tämä saa heidät vakavasti kysymään, miksi Herra ei vastaa heille mitään. Se ei johdu mistään laiminlyönnistä Jumalan puolelta. Vaikeus on kansassa itsessään. Vaikka he tunnustautuvat jumalisiksi he eivät kanna hedelmää Jumalan kunniaksi, eivätkä heidän tekonsa ole sellaisia, kuin niiden tulisi olla. He laiminlyövät aivan nimenomaisetkin velvollisuutensa. Elleivät he suorita niitä, ei Jumala voi vastata heidän rukouksiinsa omaksi kunniakseen.TA 198.2

    Kun sisar F:n puolesta rukoiltiin, ilmeni sekavia mielipiteitä ja tunteita. Toiset olivat kiihkoissaan toimien hetken mielijohteesta. Heillä oli intoa, mutta ei tiedon mukaan. Toiset katselivat sitä suurta asiaa, joka oli tapahtuva ja alkoivat riemuita, ennen kuin voitto oli saatukaan. Siinä ilmeni paljon samaa henkeä kuin Jeehussa hänen sanoessaan: »Tule minun kanssani katsomaan minun kiivailuani Herran puolesta.» 2 Kun. 10:16. Sen sijaan että tämä tapaus esitettiin Herralle omahyväisellä varmuudella, se olisi tullut viedä Hänelle nöyrässä hengessä luottamatta omaan minään, särjetyin ja nöyrin sydämin.TA 198.3

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents