Luku 62—Nisut ja lusteet

Eräässä toisessa opetuslapsilleen esittämässään vertauksessa Jeesus vertasi taivaan valtakuntaa peltoon, johon mies oli kylvänyt hyvää siementä, mutta johon hänen nukkuessaan hänen vihamiehensä kylvi lustetta. Perheenisännältä sitten kysyttiin: »Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?’ Hän sanoi heille: ‘Sen on vihamies tehnyt.’ Niin palvelijat sanoivat hänelle: ‘Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?’ Mutta hän sanoi: ‘En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin. Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.’» Matt. 13:27—30. Jos olisi pysytty uskollisina ja valppaina ke-nenkään nukkumatta tai laiminlyömättä tehtäväänsä, ei viholliselle olisi tullut niin edullista tilaisuutta kylvää lustetta nisujen sekaan. Saatana ei nuku milloinkaan, vaan hän valvoo ja käyttää hyväkseen jokaista tilaisuutta pannakseen palvelijansa liikkeelle kylvämään valheita, joille monissa pyhittymättömissä sydämissä on hyvää maaperää.TA 292.1

Kiusaavat ja masentavat ainekset vilpittömien totuuteen uskovien keskuudessa tekevät uskollisia murheellisiksi sekä lisäävät heille melkoisesti koetelemuksia ja suruja lannistaessaan heitä heidän yrityksissään. Mutta Herra tahtoo opettaa palvelijoitaan olemaan erittäin varovaisia ja huolellisia kaikissa toimissaan ja edesottamuksissaan. »Antakaa molempain kasvaa yhdessä.» Älkää väkisin nyhtäkö lusteita, ettette samalla ir- rottaisi kalliita tähkäpäitä. Saarnaajien ja seurakunnan jäsenten tulee olla erittäin varovaisia, ettei heissä olisi sitä kiivautta, joka on vastoin taitoa. Vaara on tarjona, että nähdään liian paljon vaivaa seurakunnan vaikeuksien korjaamiseksi, jotka sillensä jätettyinä useimmiten itsestään olisivat korjautuneet. On huono tapa ruveta selvittämään asioita liian aikaisin seurakun-nassa missä tahansa. Meidän tulee osoittaa mitä suurinta varovaisuutta, kärsivällisyyttä ja itsehillintää kestääksemme nämä asiat, ryhtymättä omassa voimassamme järjestämään niitä. -:ssa ruvettiin liian aikaisin erottamaan jäseniä tuostaTA 292.2

pienestä seurakunnasta. Jos Jumalan palvelijat olisivat ymmärtäneet, mihin Vapahtaja tähtäsi vertauksellaan nisuista ja lusteista, eivät he olisi ruvenneet sellaiseen hommaan. Ennen kuin ryhdytään toimenpiteisiin, jotka vain arvottomimmillekin voivat antaa pienintäkin aihetta valittaa erottamistaan seurakunnasta, tulee asiaa aina ensin mitä harkituimmin pohtia ja sen puolesta rukoilla hartaasti.TA 293.1

— — —:ssa ryhdyttiin sellaisiin toimenpiteisiin, jotka synnyttivät vastustavan ryhmän. Siellä oli tienlaidan ja kallioperän kuulijoita ja sellaisiakin, jotka vastaanottivat totuuden, sa-malla kun heidän sydämessään kasvoi ohdakkeita, jotka tukahuttivat hyvän kylvön — nämä eivät milloinkaan olisi saattaneet kristillistä luonnettaan täydelliseksi. Mutta siellä oli joitakin, jotka olisivat voineet pysyä vireillä ja voimistua, kunnes olisivat juurtuneet totuuteen. Mutta veljien R:n ja S:n omaksuma kanta synnytti ennenaikaisen pulman, minkä jälkeen ei enää osattu viisaasti ja arvostelukykyisesti käsitellä tuota eripuraista joukkoa.TA 293.2

Jos ihmisiä täytyy erottaa seurakunnasta samoista syistä kuin Saatana oli heitettävä ulos taivaasta, niin sellaisilla tulee olemaan puoltajia. On aina ihmisiä, jotka enemmän ovat joittenkin yksilöitten kuin Jumalan Hengen ja raittiiden periaatteiden vaikutuksen alaisina, ja jotka pyhittymättömässä tilassaan aina ovat valmiit puoltamaan vääryyttä ja osoittamaan sääliä ja myötätuntoa niille, jotka vähimmin sitä ansaitsisivat. Näillä vääryyden puoltajilla on niin voimallinen vaikutus toisiin, että ruvetaan katsomaan asioita väärässä valossa, aiheuttaen siten paljon pahaa ja monen sielun turmeltumisen. Noustessaan kapinaan Saatana sai puolelleen kolmannen osan enkeleistä. Nämä luopuivat Isästä ja Hänen Pojastaan ja liittyivät kapinannostajaan. Nämä tosiasiat mielessämme meidän tulee toimia mitä suurimmalla varovaisuudella. Mitä voimme muuta odottaa kuin koettelemuksia ja pulmia joutuessamme omituisen mielen vallassa olevien ihmisten seuraan? Meidän täytyy kestää se, eikä pitää välttämättömänä nyhtää lusteita, ettei nisuja samalla nyhdettäisi.TA 293.3