Vartijain pyhä velvollisuus

»Ja sinä, ihmislapsi! Minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani.» Hes. 33:7. Vartijoiden täytyy elää hyvin lähellä Jumalaa voidakseen kuulla Hänen sa nansa ja ollakseen Hänen Henkensä vaikutuspiirissä, ettei ihmisten tarvitsisi turhaan katsoa heihin. »Jos minä sanon juma-lattomalle: jumalaton, sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestänsä, niin se ju-malaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta hänen tiestänsä, että hän kääntyisi siltä pois, eikä hän tieltänsä käänny, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut.» Jakeet 8, 9. Kristuksen lähettiläiden tulee varoa, etteivät he uskottomuudellaan kadota omaa ja kuulijainsa sielua.TA 512.4

Minulle näytettiin eri valtioissa olevia seurakuntia, jotka tunnustavat pitävänsä Jumalan käskyt ja odottavansa Kristuksen toista tulemista. Niiden keskuudessa vallitsee huolestuttavan paljon välinpitämättömyyttä, ylpeyttä, maailman rakkautta ja kylmää muodollisuutta. Tämä on kansa, jonka hurskauden puuttuminen yhä enemmän alkaa tehdä sitä muinaisen Israelin kaltaiseksi. Monet kerskailevat jumalisuudestaan, vaikka he ovat vailla itsehillintää. Makuaisti ja intohimo ovat saaneet ylivallan, ja oma minä hallitsee. Monet ovat oikullisia, omavaltaisia, käskeviä, kerskailevia, ylpeitä ja epäpyhiä. Yhtä kaikki jotkut näistä henkilöistä ovat saarnaajia, jotka käsittelevät pyhiä totuuksia. Elleivät he tee parannusta, siirretään heidän kynttilänjalkansa pois paikaltaan. Vapahtajan esittämä kirous hedelmättömälle viikunapuulle sisältää opetuksen kaikille kaa-voihin kangistuneille ja kerskaileville tekopyhille, jotka maailman silmissä komeilevat lehdillään, vaikka ovat vailla hedelmiä. Mikä nuhde siinä onkaan niille, joilla on jumalisuuden ulkokuori, samalla kun he epäkristillisellä elämällään kieltävät sen voiman! Hän, joka hellästi kohteli suurintakin syntistä ja joka ei koskaan torjunut luotaan todellista nöyryyttä ja katumusta, oli rikos miten suuri tahansa, esitti ankaran paheksumisensa niille, jotka tunnustivat olevansa jumalisia, vaikka he teoillaan kielsivät uskonsa.TA 513.1