Aikamäärien asettamisen vaikutus

Monet, jotka ovat sanoneet olevansa adventisteja, ovat asettaneet Kristuksen tulolle aikamääräyksiä. Määräaika toisensa jälkeen on asetettu, mutta ne ovat johtaneet yhä uusiutuviin pettymyksiin. Herramme tulemisen täsmällisen ajan on sanottu olevan kuolevaisten tietopiirin ulkopuolella. Enkelitkään, jotka palvelevat niitä, jotka saavat autuuden periä, eivät tiedä päivää eivätkä hetkeä. »Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.» Matt. 24:36. Koska aikamääräykset kerta toisensa jälkeen ovat menneet ohitse, on maailma sitä enemmän varmistunut epäuskossaan Kristuksen pikaiseen tulemiseen. Maailman lapset tuntevat vastenmielisyyttä nähdessään ajan määrääjien epäonnistumiset, ja koska ihmisiä sillä tavalla on petetty, he kääntyvät pois totuudesta puolustaen kantaansa Jumalan Sanalla eivätkä usko, että kaiken loppu on lähellä.TA 483.1

Ne, jotka näin omahyväisesti saarnaavat täsmällistä aikamäärää, miellyttävät sielunvihollista, sillä he edistävät sillä tavalla pikemmin jumalattomuutta kuin kristillisyyttä. He esittävät raamatunkohtia ja ilmituovat väärillä selityksillään sarjan todisteita, jotka näennäisesti puolustavat heidän kantaansa. Mutta heidän epäonnistumisensa osoittavat, että he ovat vääriä profeettoja ja etteivät he selitä innoitettuja sanoja oikein. Jumalan Sana on totinen totuus, mutta ihmiset ovat vääristäneet sen merkityksen. Nämä erehdykset ovat saattaneet häpeään Jumalan totuuden, jonka Hän on antanut näitä viimeisiä päiviä varten. Kaikkien kirkkokuntien saarnaajat pilkkaavat adventisteja, mutta Jumalan palvelijat eivät sen johdosta saa vaieta. Profetioissa mainitut ajan merkit täyttyvät nopeasti ympärillämme. Tämän tulee herättää kaikki Kristuksen totiset palvelijat innokkaaseen toimintaan.TA 483.2

Ne, jotka ovat sitä mieltä, että heidän on saarnattava täsmällistä aikamäärää voidakseen vaikuttaa kansaan, eivät toimi oikeasta näkökulmasta käsin. ^{*Vuoden 1844 jälkeen aika ei enää ole ollut koetinkivenä, eikä se enää milloinkaan tule sellaisena olemaan. Herra on näyttänyt minulle, että kolmannen enkelin sanoman täytyy edetä ja tulla julistetuksi hajalla asuville Herran lapsille, mutta ettei se enää saa olla riippuvainen mistään aikamäärästä. Näin joittenkin joutuvan väärän kiihotuksen valtaan aikamääräyksien julistamisesta, mutta kolmannen enkelin sanoma on aikamäärää voimallisempi. Näin, että tämä sanoma pystyy seisomaan omalla perustuksellaan ja ettei se tarvitse aikamääriä vahvistuksekseen. Sanoma on etenevä valtavan voimallisesti ja suorittava tehtävänsä, ja sen työ on päättyvä äkisti vanhurskaudessa.} Se saattaa sytyttää ihmisten tunteita ja herättää heissä pelkoa, mutta se ei saa heitä toimimaan periaatteesta. Syntyy kiihotus, mutta kun aikamääräys on ohitettu kuten jo useita kertoja, vaipuvat sen mukaan toimineet kylmyyteen, pimeyteen ja syntiin, niin että on melkein mahdotonta saada heidän omaatuntoansa hereille ilman tuntuvaa kiihotusta.TA 484.1

Nooan päivinä muinaisen maailman asukkaat pilkkasivat vanhurskauden saarnaajan sanomia, koska he pitivät niitä tai-kauskoisina peloitteluina ja ennusteluina. Hänet julistettiin haaveelliseksi ihmiseksi, kiihkoilijaksi ja hätätorvensoittajaksi. »Niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä.» Luuk. 17:26. Ihmiset tulevat meidän päivinämme hylkäämään vakavan varoitussanoman samalla tavalla kuin he tekivät Nooan aikana. He tulevat viittaamaan niihin vääriin opettajiin, jotka ovat ennustaneet tapahtumaa ja asettaneet sille tarkkoja aikamääriä, ja he tulevat sanomaan, etteivät he usko meidän varoituksiamme enempää kuin heitäkään. Tähän tilaan nykyinen maailma on jo nyt joutunut. Epäusko on levinnyt laajalle, ja sanomaa Kristuksen takaisintulosta on pilkattu ja ivattu. Tämä tekee vain sitä välttämättömämmäksi sen, että nykyiseen totuuteen uskovat teoillaan osoittavat uskonsa. Heidän tulee olla tunnustamansa totuuden pyhittämät, sillä he ovat joko elämän tuoksuna elämäksi tai kuoleman lemuna kuolemaksi.TA 484.2

Nooa saarnasi aikalaisilleen, että Jumala oli antava sata kaksikymmentä vuotta, jotta he tekisivät parannuksen ja löytäisivät turvan arkista, mutta he hylkäsivät tämän armontarjouksen. Heille annettiin runsaasti aikaa luopuakseen synneistään, voittaakseen pahat tapansa ja kehittääkseen vanhurskaan luonteen. Mutta vaikka taipumus syntiin aluksi oli vähäinen monissa ihmisissä, voimistui se synnin jatkuvasta hellimisestä ja syöksi heidät lopulta peruuttamattomaan turmioon. Pilkaten, herjaten ja ivaten he hylkäsivät Jumalan armollisen varoituksen, ja sen jälkeen heidät jätettiin pimeyteen kulkemaan syntisen sydämensä valitsemaa tietä. Mutta heidän epäuskonsa ei estänyt ennustetun tapahtuman tulemista. Se tuli, ja suuri oli Jumalan viha, joka näkyi yleisessä perikadossa.TA 485.1

Kaikkien, jotka uskovat nykyiseen totuuteen, tulee painaa mieleensä ja sydämeensä nämä Kristuksen sanat: »Pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta.» Kristus on itse varoittanut meitä vaarastamme. Hän tiesi, mitkä vaarat tulisivat kohtaamaan meitä näinä viimeisinä päivinä, ja Hän tahtoo meidän tekevän val-mistuksia niiden varalle. »Niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä.» He söivät ja joivat, istuttivat ja rakensivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki.TA 485.2

Herran päivä on yllättävä ihmiset heidän ollessaan antautuneina samanlaisiin maailman rientoihin: ilonpitoon, juhlimiseen, ahneuteen, luonnottoman ruokahalun hellimiseen sekä väkijuomien ja huumaavan tupakan saastaiseen käyttöön. Tällainen on jo nyt maailman tila, ja tällaista himojen tyydyttämistä tavataan jopa Jumalan lapsiksikin tunnustautuvien joukosta, josta jotkut seuraavat maailman tapoja ja osallistuvat sen synteihin. Lakimiehet, mekaanikot, maanviljelijät, kauppiaat ja jopa saarnaajatkin saarnatuolistaan huutavat »Rauhaa, rauhaa», vaikka hävitys on pian kohtaava heidät.TA 486.1