Luku 33—Ramman parantaminen

Jonkin aikaa Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen ja heti hartausja rukoushetken jälkeen Pietari ja Johannes, mennessään temppeliin jumalanpalvelukseen, tapasivat onnettoman ja köyhyyden ahdistaman ramman, nelikymmenvuotiaan, joka oli elämässään kokenut pelkkää kipua ja sairautta. Tämä kovaosainen mies oli kauan tahtonut päästä Jeesuksen parannettavaksi, mutta hän oli melkein avuton, ja kaukana Suuren Lääkärin toimipaikoilta. Lopulta jotkut ystävälliset ihmiset hänen hartaitten pyyntöjensä taivuttamina kantoivat hänet temppelin portille. Mutta saapuessaan sinne hän sai tietää, että Parantajaa, johon hänen toiveensa olivat keskittyneet, oli kohdannut julma kuolema.KuKi 193.1

Hänen pettymyksensä herätti sääliä niissä, jotka tiesivät, kuinka kauan hän oli hartaasti toivonut ja odottanut Jeesuksen parantavan hänet, ja päivittäin he kantoivat hänet temppelin luo, että ohikulkijat heltyisivät antamaan hänelle jonkin rovon lieventämään hänen päivittäistä puutettansa. Kun Pietari ja Johannes kulkivat ohi, hän pyysi heiltäkin almua. Opetuslapset katsoivat häntä säälien. “Niin Pietari ja Johannes katsoivat häneen kiinteästi, ja Pietari sanoi: ‘Katso meihin. Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy.’”KuKi 193.2

Miesraukan kasvot saivat pettyneen ilmeen, kun Pietari ilmaisi oman köyhyytensä, mutta kirkastuivat toivosta ja uskosta, kun opetuslapsi jatkoi puhettaan. “Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat, ja hän hypähti pystyyn, seisoi ja käveli; ja hän meni heidän kanssaan pyhäkköön, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa. Ja kaikki kansa näki hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa, ja he tunsivat hänet siksi, joka almuja saadakseen oli istunut pyhäkön Kauniin portin pielessä, ja he olivat täynnä hämmästystä ja ihmettelyä siitä, mikä hänelle oli tapahtunut.”KuKi 193.3

Juutalaisia hämmästytti, että opetuslapset voivat suorittaa samankaltaisia ihmetekoja kuin Jeesuskin. Hän, he otaksuivat, oli kuollut, ja he olivat odottaneet kaikkien sellaisten ihmeellisten ilmiöiden loppuvan Hänen mukanansa. Mutta tässä oli mies, joka oli ollut avuttomana rampana neljäkymmentä vuotta, ja nyt tämä iloiten käytti raajojansa täydesti tuntematta tuskaa ja ollen onnellinen uskossansa Jeesuk-seen.KuKi 194.1

Apostolit näkivät kansan hämmästyksen ja kysyivät, miksi he tuota ihmetekoa hämmästelisivät, minkä olivat omin silmin nähneet, ja miksi he katselivat heitä sellaisella kunnioituksella, ikäänkuin he olisivat tämän tehneet omin voiminensa. Pietari vakuutti heille, että se oli tapahtunut Jeesus Nasaretilaisen ansiosta, Hänen, jonka he olivat hyljänneet ja ristiinnaulinneet, mutta jonka Jumala oli kolmantena päivänä herättänyt kuolleista. “Ja uskon kautta Hänen nimeensä on Hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka te näette ja tunnette, ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne. Ja nyt, veljet, minä tiedän, että te olette tietämättömyydestä sen tehneet, te niinkuin teidän hallitusmiehennekin. Mutta näin on Jumala täyttänyt sen, minkä Hän oli edeltä ilmoittanut kaikkien profeettain suun kautta, että nimittäin Hänen Voideltunsa piti kärsimän.”KuKi 194.2

Heidän suoritettuansa tämän ihmetyön kansa kokoontui temppeliin, ja Pietari puhutteli heitä eräässä temppelin osassa Johanneksen puhuessa samanaikaisesti heille toisessa osassa temppeliä. Puhuttuaan selvästi juutalaisten suuresta rikoksesta heidän hyljätessään ja surmatessaan Elämänruhtinaan, apostolit varoivat huolellisesti syöksemästä heitä epätoivoon ja mielipuolisuuteen. Pietari oli halukas vähen-tämään heidän syyllisyytensä hirvittävyyttä niin paljon kuin mahdollista olettaen heidän tehneen tekonsa tietämättöminä. Hän selitti heille, että Pyhä Henki kehoitti heitä katumaan syntejään ja kääntymään; ettei heillä ollut muuta toivoa kuin sen Kristuksen armo, jonka he olivat ristiinnau-linneet. Ainoastaan uskon kautta Kristukseen Hänen verensä voisi pyyhkiä heidän syntinsä pois.KuKi 194.3