Stefanuksen puolustautuminen

Stefanukselta oli kysytty, oliko totta se mistä häntä syytettiin, ja hän puolustautui selvällä, valloittavalla äänellä, joka kuului koko salin läpi. Hän ryhtyi esittämään Jumalan omaisuuskansan historiaa sanoin, jotka pitivät koko neuvostoa lumouksen vallassa. Hän osoitti tuntevansa perin pohjin juutalaisen taloudenhoidon ja hengellisen tulkinnan sellaisena, kuin Kristus oli sen nyt ilmaissut. Hän aloitti Aabrahamista ja jatkoi niin läpi koko historian sukupolvesta toiseen. Hän kävi läpi kaikki muistiinmerkinnät Israelin kansan vaiheista aina Salomonin aikaan asti poimien sieltä vaikutta-vimmat kohdat asiansa puolustukseksi.KuKi 205.3

Hän todisti oman uskollisuutensa Jumalaa ja juutalaisten uskoa kohtaan osoittaen, että laki, johon he turvasivat pelastuksekseen, ei ollut kyennyt varjelemaan Israelia epäjumalanpalvelukselta. Hän kytki Jeesuksen Kristuksen kaikkeen Juudan kansan historiaan. Hän viittasi Salomon temppelin rakentamiseen ja sekä Salomon että Jesajan sanoihin: “Taivas on minun valtaistuimeni ja maa minun jalkojeni astinlauta; minkäkaltaisen huoneen te minulle rakentaisitte, sanoo Herra, tai mikä paikka olisi minun leposijani? Eikö minun käteni ole tätä kaikkea tehnyt?” Korkein jumalanpalveluspaikka on taivaassa.KuKi 206.1

Kun Stefanus oli päässyt tähän asti, syntyi kansan joukossa meteli. Vanki luki kohtalonsa edessään olevista kasvonilmeistä. Hän huomasi, että hänen Pyhän Hengen johdatuksesta puhumansa sanat herättivät vastustusta. Hän tiesi esittävänsä viimeisen todistuksensa. Harvat, jotka lukevat tämän Stefanuksen puheen, arvostavat sen kyllin korkealle. Tulee tarkoin muistaa se tilaisuus, aika ja paikka, missä hän sen esitti, ennen kuin voidaan ymmärtää hänen sanojensa täysi merkitys.KuKi 206.2

Kun hän yhdisti Jeesuksen Kristuksen profetioihin ja puhui temppelistä sillä tavalla, kuin hän teki, repäisi pappi kauhuissaan viittansa. Tämä teko oli Stefanukselle merkkinä siitä, että hänen äänensä oli vaikeneva pian ainiaaksi. Vaikka hän oli vasta saarnansa puolivälissä, hän päätti sen yht'äkkiä katkaisemalla heti tuon historiallisen ketjun ja kääntyi raivostuneisiin tuomareihinsa sanoen: “Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä — niinkuin teidän isänne, niin tekin. Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet, te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette sitä pitäneet.”KuKi 206.3