Luku 53—Pyhäkkötotuus

Raamatunkohta, mikä ennen kaikkia muita oli ollut adventtiuskon sekä perustus että tukipylväs, oli julistus: “Kahtatuhatta kolmeasataa iltaa ja aamua; sitten pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa.” Dan. 8: 14. Nämä olivat olleet tuttuja sanoja kaikille Herran pikaiseen tulemukseen uskoville. Tuhannet huulet toistivat tätä ennustusta iloisesti uskonsa tunnussanana. Kaikkien mielestä siinä esitetyistä tapahtumista riippui heidän valoisimpien toiveittensa ja rakkaimman odotuksensa täyttyminen. Näiden profeetallisten päivien oli osoitettu ulottuvan vuoden 1844 syksyyn. Samoin kuin muu kristitty maailma, adventistitkin silloin olivat sitä mieltä, että maa tai jokin sen osa oli tuo pyhäkkö ja että pyhäkön puhdistaminen (eli saattaminen oikeu-teensa) merkitsi maan puhdistamista viimeisen suuren päivän tulella. Tämän he ymmärsivät tapahtuvan Kristuksen toisessa tulemuksessa. Siitä syntyi tuo johtopäätös, jonka mukaan Kristus oli palaava maan päälle v. 1844.KuKi 296.1

Mutta määrätty aika tuli, eikä Herra ilmestynytkään. Uskovaiset tiesivät, ettei Jumalan Sana voinut raueta tyhjiin; heidän ennustuksen tulkintansa täytyi olla virheellinen. Mutta missä oli tuo virhe? Monet iskivät hätäisesti auki tämän vaikeuden solmun kieltämällä, että 2300 päivää päättyivät v. 1844. Tämän käsityksen tueksi he eivät voineet esittää muuta syytä, kuin että Kristus ei ollut tullut tuona odotettuna aikana. He väittivät, että jos profeetalliset päivät olisivat päättyneet v. 1844, niin Kristus olisi silloin tullut puhdistamaan pyhäkön puhdistamalla maan tulella, ja että koska Hän ei ollut tullut, niin päivät eivät voineet olla päättyneet.KuKi 296.2

Vaikka adventistien enemmistö luopui aikaisemmasta profeetallisten aikakausien laskemistavastaan ja niinmuodoin myös kielsi siihen perustuvan liikkeen luotettavuuden, muutamat eivät halunneet hyljätä uskonsa perusteita eikä koke- mustaan, joita Raamattu ja Jumalan Hengen erikoinen todistus tukivat. He uskoivat omaksuneensa Raamatun tutkistelussaan terveet tulkintaperiaatteet ja että heidän velvollisuutensa oli pitää kiinni jo omaksumistaan totuuksista sekä jatkaa samaan tapaan Raamatun tutkimista. Hartaasti rukoillen he tarkistivat kantansa ja tutkivat Raamattua löytääkseen erehdyksensä. Kun he eivät voineet havaita mitään virhettä profeetallisten aikajaksojen selityksessään, se johti heidät tutkimaan tarkemmin pyhäkkökysymystä.KuKi 296.3