Uskollisten eroaminen

Pitkän ja ankaran taistelun jälkeen muutamat uskolliset päättivät lopettaa kaiken yhteyden tuon luopiokirkon kanssa, jos se vielä kieltäytyisi karistamasta elämästään valheellisuutta ja epäjumalanpalvelusta. He ymmärsivät, että ero oli ehdottoman välttämätön, jos he mielivät olla kuuliaisia Jumalan Sanalle. He eivät uskaltaneet suvaita erehdyksiä, jotka olivat kohtalokkaita heidän omalle sielulleen ja esimerkkinä, joka olisi voinut vaarantaa heidän lastensa ja lastensa lasten uskon. Rauhan ja yksimielisyyden tähden he olivat valmiit mihin tahansa myönnytykseen, kunhan se vain oli sopusoinnussa uskollisuuden kanssa Jumalaa kohtaan. Mutta heistä tuntui rauhakin periaatteiden uhraamisella ostettuna liian kalliilta. Jos yksimielisyys olisi varmistettavissa vain totuudesta ja vanhurskaudesta tinkimällä, niin mieluummin sitten ero, vaikkapa sotakin. Kuinka hyvin olisivatkaan asiat sekä seurakunnassa että maailmassa, jos ne periaatteet, jotka vaikuttivat noissa järkähtämättömissä sieluissa, heräisivät uudelleen eloon niiden sydämessä, jotka tunnustautuvat Jumalan kansaksi.KuKi 254.3

Apostoli Paavali ilmoittaa, että “kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainot-taviksi”. 2 Tim. 3: 12. Miksi sitten näyttää siltä, kuin vaino suureksi osaksi uinuisi? Ainoa syy on se, että seurakunta on mukautunut maailman vaatimusten mukaan eikä sen tähden herätä vastustusta. Meidän päiviemme uskonto ei ole luonteeltaan niin puhdasta ja pyhää, kuin kristinusko oli Kristuksen ja Hänen apostoliensa päivinä. Synnin kanssa sovittelevan hengen vaikutuksesta, kun Jumalan Sanan suuriin totuuksiin suhtaudutaan niin välinpitämättömästi, kun todellista jumalisuutta on seurakunnassa niin vähän, sentähden kristinusko on näennäisesti niin maailman suosiossa. Mutta elpyköönpä alkukristillisen seurakunnan usko ja voima, niin kyllä vainon henkikin herää eloon ja vainotulet syttyvät jälleen.KuKi 255.1