Valmistautuminen kohtaamaan Herraa

Ne, jotka olivat vastaanottaneet sanoman, odottivat Vapahtajan tuloa sanoinkuvaamattomalla ikävällä. Aika, jol-loin he odottivat saavansa kohdata Hänet, oli käsillä. He lähestyivät tuota hetkeä tyynen vakavina. He elivät suloisessa yhteydessä Jumalan kanssa, mikä yhteys oli esimakua siitä rauhasta, mikä oli oleva heidän kirkkaudessa tämän jälkeen. Ei kukaan, joka sai omistaa tämän toivon ja luottamuksen, voi unohtaa noita kalliita odotuksen aikoja. Maailmalliset tehtävät pantiin suurimmaksi osaksi syrjään muutamiksi viikoiksi. Uskovaiset tutkistelivat huolellisesti sydämensä jokaista ajatusta ja tunnetta, aivan kuin he olisivat olleet kuolinvuoteellaan valmistautumassa vain muutaman tunnin kuluessa sulkemaan silmänsä maailmallisilta näkymiltä. He eivät valmistelleet itselleen “taivaaseenastumisvaatteita”, mutta kaikki tunsivat kaipaavansa sisäistä todistusta siitä, että he olivat valmiit kohtaamaan Vapahtajansa. Heidän valkoisena viittanaan oli sielun puhtaus ja Kristuksen sovittavan veren synnistä puhdistama luonne.KuKi 285.1

Jumala päätti koetella kansaansa. Hänen kätensä kätki heiltä erehdyksen profeetallisen ajanjakson laskemisessa. Adventistit eivät havainneet erehdystä, eivätkä sitä havainneet heidän oppineimmat vastustajansakaan. Nämä sanoivat: “Profeetallinen aikalaskelmanne on oikea. Jotakin suurta on kyllä tapahtumassa, mutta ei sitä, mitä herra Miller julistaa. Tapahtuu maailman kääntymys, mutta ei Kristuksen toista tulemista.”KuKi 285.2

Odotettu aika meni ohitse, eikä Kristus ilmestynyt vapauttamaan kansaansa. Ne, jotka olivat odottaneet Vapahtajaansa vilpittömässä uskossa ja rakkaudessa, kokivat katkeran pettymyksen. Herra oli kuitenkin toteuttanut tarkoituksensa: Hän oli koetellut niiden sydäntä, jotka tunnustivat odottavansa Hänen ilmestymistään. Heidän joukossaan oli monia sellaisia, joita ei ollut pannut liikkeelle sen jalompi vaikutin kuin pelko. Heidän uskontunnustuksensa ei ollut vaikuttanut heidän elämäänsä eikä sydämeensä. Kun odotettu tapahtuma jäi tapahtumatta, nämä henkilöt selittivät etteivät he olleet lainkaan pettyneet; he eivät olleet koskaan uskoneetkaan, että Kristus olisi tullut. He olivat ensimmäisinä pilkkaamassa todellisten uskovaisten surua.KuKi 285.3

Mutta Jeesus ja koko taivaallinen joukko katseli rakkaudella ja myötätunnolla noita koeteltuja ja uskollisia, vaikkakin pettyneitä uskovia. Jos olisi voitu kohottaa sitä verhoa, mikä erottaa näkyväisen maailman näkymättömästä, olisi nähty enkeleiden lähestyvän näitä uskollisia sieluja ja suojaavan heitä Saatanan nuolilta.KuKi 286.1