Liian myöhään! Liian myöhään!

Sen jälkeen näin Jeesuksen riisuvan yltään papillisen pukunsa ja pukeutuvan kuninkaallisiin vaatteisiin. Hänellä oli päässään monta kruunua, kruunu toisensa sisässä. Enkelijoukon ympäröimänä Hän poistui taivaasta. Vitsaukset lankesivat maan asukasten päälle. Toiset arvostelivat Jumalaa ankarasti ja kirosivat Häntä. Toiset kiiruhtivat Jumalan lasten luo pyytämään neuvoa, miten he voisivat välttää Jumalan tuomiot. Mutta pyhillä ei ollut mitään heille antaa. Viimeinenkin kyynel syntisten puolesta oli jo vuodatettu, viimeinen tuskallinen rukous uhrattu, viimeinen taakka kan- nettu ja viimeinen varoitus annettu. Ei ollut enää armon suloääntä kutsumassa heitä. Kun pyhät ja koko taivas olivat kiinnostuneet heidän pelastumiseensa, eivät he itse välittäneet siitä lainkaan. Elämä ja kuolema oli asetettu heidän eteensä. Monet toivoivat elämää, mutta eivät ollenkaan pon-nistelleet sen saavuttamiseksi. He eivät valinneet elämää eikä nyt enää ollut sovittavaa verta puhdistamaan rikollista, ei enää armahtavaa Vapahtajaa rukoilemassa heidän puolestaan ja huutamassa: “Säästä, säästä syntistä vielä vähän aikaa.” Koko taivas oli yhtynyt Jeesuksen ääneen kuullessaan nuo vakavat sanat: “Se on tehty. Se on täytetty.” Pe-lastussuunnitelma oli toteutettu, mutta vain harvat katsoneet parhaimmaksi hyväksyä sen. Kun armon suloääni vaimeni, valtasi pelko ja kauhu jumalattomat. Pelottavan selvästi he kuulivat sanat: “Liian myöhään! Liian myöhään!”KuKi 319.3

Ne, jotka eivät olleet antaneet arvoa Jumalan sanalle, juoksivat edestakaisin, kulkivat mereltä merelle ja pohjoisesta itään etsimässä Herran sanaa. Enkeli sanoi: “He eivät tule löytämään sitä. Maassa on nälkä; ei leivän nälkää eikä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälkä. Miten paljon he antaisivatkaan yhdestäkin Jumalan suosiota ilmaisevasta sanasta! Vaan sitä ei anneta. Heidän täytyy nähdä nälkää ja janoa. Päivästä toiseen he olivat ylenkatsoneet Jumalan pelastuksen pitäen maallista rikkautta ja nautintoa taivaallisia aarteita ja nautintoja parempana. He olivat kieltäneet Jeesuksen ja ylenkatsoneet Hänen pyhänsä. Saastaisen on jäätävä saastaiseksi ikiajoiksi.”KuKi 320.1

Monet jumalattomat olivat aivan raivoissaan joutuessaan kärsimään vitsauksista. Se oli pelottavan tuskallista katseltavaa. Vanhemmat soimasivat katkerina lapsiaan, lapset vanhempiaan, veljet sisariaan ja sisaret veljiään. Äänekkäitä valituksen huutoja kuului joka taholta: “Sinä se estit minua vastaanottamasta totuutta, joka olisi pelastanut minut tästä kauhun hetkestä.” Katkerassa vihassa kansa nousi saarnaajiaan vastaan syyttäen heitä sanoen: “Te ette ole varoittaneet meitä. Te sanoitte, että koko maailma tulee kääntymään, ja huusitte: Rauha, rauha, karkoittaaksenne kaiken pelon. Te ette ole kertoneet meille tästä hetkestä, ja niitä, jotka varoittivat meitä siitä, te sanoitte kiihkoilijoiksi ja pahoiksi ihmisiksi, jotka tahtoivat tuhota meidät.” Mutta minä näin, etteivät papit päässeet Jumalan vihaa pakoon. He joutuivat kärsimään kymmenen kertaa enemmän kuin kansa.KuKi 320.2