Luku 37—Sauluksen kääntyminen

Stefanuksen voitokas kuolema kuohutti suuresti Sauluksen mieltä. Hänen ennakkoluulonsa horjuivat, mutta pappien ja hallitusmiesten mielipiteet ja todistelut saivat hänet lopulta vakuuttuneeksi siitä, että Stefanus oli jumalanpilkkaaja, että Jeesus Kristus, jota hän saarnasi, oli petkuttaja ja että niiden, jotka palvelivat pyhissä viroissa, täytyi olla oikeassa. Koska hän oli päättäväinen ja päämäärätietoinen mies, muodostui hänen kristinuskon vastustamisensa sangen katkeraksi, kun hän kerran oli täysin omaksunut sen kannan, että papit ja kirjanoppineet olivat oikeassa. Hänen intonsa johti hänet vapaaehtoisesti uskovia vainoamaan. Hän toimitti pyhiä miehiä raastettavaksi neuvostojen eteen ja pantaviksi vankeuteen sekä tuomittaviksi kuolemaan, ilman että heidät olisi todettu syypäiksi mihinkään rikkomukseen, lukuunottamatta heidän uskoaan Jeesukseen. Jaakobin ja Johanneksen into heidän halutessaan kutsua tulen taivaasta tuhoamaan ne, jotka ylenkatsoivat ja halveksivat heidän Mestariaan, oli luonteeltaan saman kaltaista, joskin päinvastaisessa suhteessa.KuKi 209.1

Saulus oli lähdössä Damaskoon toimittamaan omia asioitaan, mutta hän päätti tehdä matkansa kaksinkertaisessa tarkoituksessa etsimällä samalla sieltä kaikki Kristukseen uskovat. Tätä tarkoitusta varten hän sai ylimmäiseltä papilta kirjeitä luettaviksi synagoogissa. Nämä kirjeet oikeuttivat hänet vangitsemaan kaikki, joita epäiltiin Jeesukseen uskoviksi, ja lähettämään heidät saattajien saattamina Jerusalemiin tutkittaviksi ja rangaistaviksi. Niin hän lähti matkaan täynnä miehistä voimaa ja tarmoa sekä väärään johdetun innon tulta.KuKi 209.2

Kun väsyneet matkustajat lähestyivät Damaskoa, nautti Saulus katsellessaan mielihyvin hedelmällistä maata, kauniita puutarhoja, antoisia hedelmätarhoja ja viileitä virtoja, jotka solisten juoksivat vehmaiden, vihreiden pensaikkojen lomitse. Pitkän ja vaivalloisen erämaamatkan jälkeen oli virkistävää katsella sellaista maisemaa. Sauluksen ja hänen tovereittensa näin katsellessa ja ihastellessa näkemäänsä yhtäkkiä auringon valoa kirkkaampi valo leimahti hänen ympärillään, “ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: ‘Saul, Saul, miksi vainoat minua?’ Hän sanoi: ‘Kuka olet, herra?’ Hän vastasi: ‘Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan.” (Apt. 9: 5, vanh. raamatunsuom.)KuKi 209.3