Voittava usko

Jaakobin uupumaton usko voitti. Hän säilytti otteensa enkelistä, kunnes sai kaipaamansa siunauksen, ja varmuuden syntiensä anteeksisaamisesta. Jumala muutti hänen nimensä Jaakobista, petturista, Israeliksi, mikä merkitsee Jumalan prinssi. “Ja Jaakob kysyi ja sanoi: ‘Ilmoita nimesi.’ Hän vastasi: ‘Miksi kysyt minun nimeäni?’ Ja hän siunasi hänet siinä. “Ja Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel, ‘sillä’, sanoi hän, ‘minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut’” Kristus oli Jaa-kobin kanssa tuona yönä, Hänen kanssaan hän painiskeli, ja hänestä Jaakob uupumatta piti kiinni, kunnes Hän siunasi hänet.KuKi 74.1

Herra kuuli Jaakobin hartaat rukoukset, ja käänsi Eesaun sydämen aikeet. Hän ei hyväksynyt mitään Jaakobin käyttämää väärää menettelytapaa. Jaakobin elämä oli ollut yhtä ainoata pelkoa, neuvottomuutta ja omantunnontuskaa hänen syntiensä tähden, kunnes hän taisteli vakavasti enkelin kanssa ja sai siinä todistuksen siitä, että Jumala oli antanut anteeksi hänen syntinsä.KuKi 74.2

“Hän taisteli enkelin kanssa ja voitti, hän itki ja rukoili tätä. Beetelissä tämä löysi hänet ja puhui siellä meidän kans-samme. Herra, Jumala Sebaot — Herra on Hänen nimensä.” Hoos. 12: 5, 6.KuKi 74.3

Eesau marssi armeijansa etunenässä Jaakobia vastaan aikoen tappaa veljensä. Mutta sillä aikaa kun Jaakob tuona yönä paini enkelin kanssa, Jumala lähetti erään toisen enkelin taivuttamaan Eesaun sydäntä hänen nukkuessaan. Unessa hän näki Jaakobin maanpakolaisuudessa isänsä kodista kahdenkymmenen vuoden aikana, koska hän pelkäsi henkeään. Hän pani merkille hänen surunsa hänen saadessaan kuulla äitinsä kuolleen. Hän näki unessaan Jaakobin nöyryyden ja Jumalan enkelit, jotka ympäröivät häntä. Hän uneksi, että kun he kohtasivat toisensa, ei hänellä ollut enää halua tehdä veljelleen pahaa. Herättyään Eesau kertoi unensa neljällesadalle miehelleen ja sanoi heille, etteivät he saa tehdä Jaakobille pahaa, sillä hänen isänsä Jumala oli hänen kanssaan. Ja kun he kohtaisivat Jaakobin, ei kukaan heistä saisi tehdä hänelle vahinkoa.KuKi 74.4

“Kun Jaakob nosti silmänsä ja katseli, niin katso, Eesau oli tulossa, neljäsataa miestä mukanaan . . . Mutta hän itse astui heidän edellänsä ja kumartui maahan seitsemän kertaa, kunnes oli saapunut veljensä eteen. Mutta Eesau riensi häntä vastaan ja sulki hänet syliinsä, halasi häntä kaulasta ja suuteli häntä ja he itkivät.” Jaakob pyysi hartaasti Eesauta ottamaan vastaan rauhan lahjan, jota Eesau kieltäytyi ottamasta, mutta Jaakob vaati häntä: “Ota siis tervehdyslahjani, joka sinulle tuotiin, sillä Jumala on ollut minulle armollinen, ja minulla on yllin kyllin kaikkea.’ Ja hän pyysi häntä pyytämällä, kunnes hän otti sen.”KuKi 75.1