Luku 45—Laittomuuden salaisuus

Toisessa kirjeessään tessalonikalaisille apostoli Paavali ennusti suuresta luopumuksesta, mikä oli oleva seurauksena paavinvallan perustamisesta. Hän selitti, ettei Kristuksen päivä tule, “ennen kuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tahi jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala”. Ja edelleen apostoli varoittaa veljiään, että “laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa”. 2 Tess. 2:3, 4, 7. Jo niin aikaisin hän näki seurakuntaan pujahtavan erehdyksiä, jotka valmistaisivat tietä paavinvallan kehittymiselle.KuKi 256.1

Vähän kerrassaan, ensin salaa ja hiljaisuudessa, ja vähitellen julkisemmin, kasvaen voimassa ja päästen valtaamaan ihmisten mieliä, laittomuuden salaisuus eteni tehden pettävää ja herjaavaa työtään. Melkein huomaamatta pakanalliset tavat kulkeutuivat kristilliseen seurakuntaan. Sovittelun ja mukautuvaisuuden henki tukahtui joksikin aikaa niissä raivoisissa vainoissa, joita seurakunta sai kärsiä pakanuuden taholta. Mutta kun vaino lakkasi ja kristityt pääsivät jälleen kuninkaiden hoveihin ja palatseihin, seurakunta hylkäsi Kristuksen ja Hänen apostoliensa nöyrän yksinker-taisuuden ja omaksui pakanallisten pappien ja hallitsijoiden loiston ja komeuden ja vaihtoi Jumalan vaatimukset inhimillisiin teorioihin ja perinteisiin. Konstantinuksen nimellinen kääntyminen neljännen vuosisadan alkupuolella tuotti suurta iloa, ja vanhurskauden vaatteisiin pukeutunut maailma marssi seurakuntaan. Turmeluksen työ edistyi nyt nopeasti. Ulkonaisesti näytti siltä, kuin pakanuus olisi hävinnyt, mutta todellisuudessa se voitti. Sen henki hallitsi seura-kuntaa. Sen opit, menot ja taikausko sekoittuivat Kristuk- sen seuraajiksi tunnustautuvien uskoon ja jumalanpalvelukseen.KuKi 256.2

Tämä pakanuuden ja kristinuskon välinen sovittelu päättyi “laittomuuden ihmisen” ilmaantumiseen, josta profetioissa oli ennustettu, että hän asettuu Jumalaa vastaan ja korottaa itsensä Jumalan yläpuolelle. Tuo väärän uskonnon jättiläismäinen järjestelmä on Saatanan voiman mestarinäytös, muistomerkki hänen yrityksistään asettua valtaistuimelle hallitsemaan maata oman tahtonsa mukaan.KuKi 257.1

Saavuttaakseen maallisia etuja ja kunniaa seurakunta pyrki tavoittelemaan maan suurten miesten suosiota ja kannatusta, ja hyljättyään täten Kristuksen se suostutettiin osoittamaan alamaisuuttaan Saatanan edustajalle — Rooman piispalle.KuKi 257.2

Roomalaiskatolisuuden tärkeimpiä oppeja on, että paavi on Kristuksen maailmanlaajuisen seurakunnan näkyväinen pää, jolla on ylin valta hallita kaikkia piispoja ja pappeja kaikissa osissa maailmaa. Mutta ei siinä vielä kyllin, vaan paavi on röyhkeästi anastanut itselleen jopa Jumaluudenkin arvonimiä.KuKi 257.3

Saatana tiesi hyvin, että Raamattu auttaisi ihmisiä huomaamaan hänen petoksensa ja vastustamaan hänen valtaansa. Juuri Sanan avullahan maailman Vapahtajakin oli vastustanut hänen hyökkäyksiään. Kristus torjui jokaisen hyökkäyksen iankaikkisen totuuden kilvellä sanoen: “Kirjoitettu on.” Vastustajan jokaista vihjausta vastaan Kristus käytti Sanan viisautta ja voimaa. Jotta Saatana voisi pitää ihmisiä vallassansa ja pystyttää paavillisen anastajavallan, hänen täytyi pitää heitä tietämättöminä Raamatusta. Raamattu korottaisi Jumalaa ja saattaisi puuttuvaiset ihmiset heidän oikeaan asemaansa. Siksi Saatana tahtoi pitää sen pyhät totuudet salassa ja tukahduttaa ne. Rooman kirkko omaksui tämän kannan. Raamatun levittäminen oli satojen vuosien aikana kiellettyä. Kansa ei saanut lukea sitä eikä pitää sitä kodeissaan, ja periaatteettomat papit ja prelaatit tulkitsivat sen opetuksia omien pyyteittensä hyväksi. Täten paavi tunnustettiin melkein kaikkialla maailmassa Jumalan sijaishallitsijaksi, jolle oli annettu ylin hallitusvalta sekä kirkossa että valtiossa.KuKi 257.4