Herodeksen palkka

Kun tieto näistä asioista tuotiin Herodekselle, hän vimmastui ja syytti vankilan henkilökuntaa uskottomuudesta. Niin hän surmautti heidät siitä väitetystä rikoksesta, että he olivat nukkuneet vartiopaikallaan. Mutta Herodes tiesi kuitenkin, ettei mikään inhimillinen voima ollut pelastanut Pietaria. Hän oli päättänyt olla tunnustamatta, että jumalallinen voima oli tehnyt tyhjäksi hänen alhaiset hank-keensa. Eihän hän tahtonut nöyrtyä niin, vaan asettui julkeasti uhmaamaan Jumalaa.KuKi 232.2

Vähän Pietarin vankilasta vapautumisen jälkeen Herodes lähti Juudeasta alas Kesareaan ja oleskeli siellä. Hän valmisti suuret juhlat aikoen herättää kansan ihailua ja suosiota. Huvittelunhaluisia ihmisiä kaikilta ilmansuunnilta kokoontui yhteen, juhlittiin ja juotiin viiniä runsaasti. Herodes ilmestyi kansan eteen mitä loistavimmassa asussa. Hän oli pukeutunut kullasta ja hopeasta hohtavaan viittaan, jonka kimaltelevista poimuista auringon häikäisevät säteet sokaisivat katsojien silmät. Hän seisoi väkijoukon edessä juhlallisena ja suuressa loistossa ja puhutteli heitä kaunopuheisesti ja juhlallisesti.KuKi 232.3

Hänen majesteetillinen olemuksensa ja hänen hyvinvalitun puheensa voima teki väkijoukkoon valtavan vaikutuksen. Juhlimisesta ja viinistä heidän aistinsa olivat jo turtuneet, hänen kimalteleva pukunsa sokaisi heidät ja hänen suurellinen esiintymisensä ja kaunopuheiset sanansa hurmasivat heitä, ja niin he villin hurman vallassa liehakoivat häntä ja julistivat hänet jumalaksi selittäen, ettei kuoleva ihminen voisi esiintyä sellaisena ilmestyksenä tai käyttää niin hätkähdyttävän kaunista kieltä kuin hän. Edelleen he julistivat, että he olivat aina kunnioittaneet häntä hallitsijanaan, mutta tästä lähin he tulisivat palvomaan häntä jumalana.KuKi 233.1

Herodes tiesi, ettei hän ollut ansainnut tätä ylistystä ja ihailua, mutta kuitenkaan hän ei ojentanut kansaa heidän epäjumalanpalveluksensa johdosta, vaan vastaanotti heidän palvontansa ikäänkuin hänelle kuuluvana. Tyydytetyn ylpeyden palo heijastui hänen kasvoiltaan, kun hän kuunteli ilmoille kohoavaa huutoa: “Jumalan ääni, eikä ihmisen!” Samat suut, jotka nyt ylistivät turmeltunutta syntistä, olivat vain joitakin vuosia aikaisemmin nostaneet tuon raivoisan huudon: “Vie pois Jeesus! Ristiinnaulitse Hänet! Ristiinnaulitse Hänet!” Herodes vastaanotti tämän imartelun ja kunnianosoituksen mitä suurimmalla mielihyväliä, ja hänen sydämensä sykki voitonriemua, mutta äkkiä häntä kohtasi pikainen ja hirveä muutos. Hänen kasvonsa tulivat kuolemankalpeiksi ja vääntyivät tuskasta suurten hikikarpaloiden puristuessa hänen huokosistaan. Hän seisoi hetken kuin tuskan ja kauhun siihen paikkaan naulaamana, ja sitten kääntäen vaalenneet ja kalmankalpeat kasvonsa kauhun valtaamiin ystäviinsä hän kumealla, toivottomalla äänellä huusi: “Hän, jonka te olette korottaneet jumalaksi, on kuoleman oma!”KuKi 233.2

Mitä hirvittävimmän tuskan vallassa hänet kannettiin jumalattoman juhlimisen, ilonpidon, loiston ja komeilun näyttämöltä, mitä kaikkea hän nyt sielussaan inhosi. Hetkeä aikaisemmin hän oli ylpeänä ottanut vastaan tuon suunnattoman ihmisjoukon ylistyksen ja palvonnan — nyt hän tunsi olevansa itseänsä mahtavamman Hallitsijan käsissä. Omantunnontuskat valtasivat hänet. Hän muisti julman käskynsä syyttömän Jaakobin surmaamiseksi, ja kuinka hän oli säälimättä vainonnut Kristuksen seuraajia sekä aikonut surmata apostoli Pietarin, jonka Jumala kuitenkin oli pelastanut hänen kädestään. Hän muisti, kuinka hän harmis- tuneena, pettyneenä ja vihoissaan oli purkanut kohtuuttoman kostonhalunsa vankilan henkilökuntaan ja teloittanut heidät armotta. Hän tunsi, että Jumala, joka oli pelastanut apostolin kuolemasta, oli. nyt ryhtynyt selvittämään välejään hänen, säälimättömän vainoojan kanssa. Hän ei saanut mitään helpotusta ruumiinsa tuskaan eikä mielensä ahdinkoon, eikä hän odottanutkaan mitään sellaista. Herodes tunsi Jumalan lain joka sanoo: “Älä pidä muita jumalia minun rinnallani”, ja hän tiesi että hyväksyessään kansan palvonnan hän oli täyttänyt jumalattomuutensa mitan ja vetänyt ylleen Jumalan vanhurskaan vihan.KuKi 233.3

Sama enkeli, joka oli jättänyt taivaan kuninkaalliset kartanot pelastaakseen Pietarin hänen vainoojansa vallasta, oli Herodeksen asiassa toiminut vihan ja tuomion sanansaattajana. Enkeli töytäisi Pietaria herättääkseen hänet unesta, mutta jumalatonta kuningasta hän iski erilaisella sivalluksella tuottaen hänelle kuolemantaudin. Jumala valoi ylenkatsetta Herodeksen ylpeyteen, ja vielä hänen eläessään madot saastuttivat ja söivät hänen ruumiinsa, jota hän loistavaan pukuun verhottuna oli näytellyt kansan ihaileville katseille. Herodes kuoli suuressa sekä sielun että ruumiin tuskassa, Jumalan kostavan tuomion alaisena.KuKi 234.1

Tämä Jumalan tuomio teki kansaan valtavan vaikutuksen. Kristuksen apostolin ihmeellisesti vapautuessa vankilasta ja kuolemasta Jumalan kirous löi maahan hänen vainoojansa. Uutiset kantautuivat kaikkiin maihin ja olivat välikappaleina johtamassa monet uskomaan Kristukseen.KuKi 234.2