Luku 61—Pyhien pelastus

Jumala näki hyväksi pelastaa kansansa keskiyöllä. Jumalattomien seisoessa heidän ympärillään pilkkaamassa heitä aurinko tuli yhtäkkiä näkyviin paistaen kirkkaasti kuun pysyessä alallaan. Jumalattomat katselivat ilmiötä hämmästyneinä pyhien katsellessa pelastumisensa merkkejä juhlallista iloa tuntien. Merkit ja ihmeet seurasivat nopeasti toisiaan. Kaikki näytti poikkeavan tavallisesta järjestyksestään. Joet lakkasivat virtaamasta. Tummat, synkät pilvet nousivat taivaalle iskien toisiaan vastaan. Oli kuitenkin eräs kirkas kohta, jonka kirkkaus oli muuttumaton ja josta Jumalan ääni paljojen vetten pauhinan tavoin järisytti taivasta ja maata. Tuli valtava maanjäristys. Haudat aukenivat, ja uskossa kolmannen enkelin sanomaan kuolleet sapatinpitäj ät nousivat tomuvuoteiltaan kirkastettuina kuulemaan rauhanliittoa, jonka Jumala oli tekevä niiden kanssa, jotka olivat pitäneet Hänen lakinsa.KuKi 324.1

Taivas avautui ja sulkeutui levottomasti liikehtien. Vuoret horjuivat kuin ruoko tuulessa syösten joka taholle suuria kallionlohkareita. Meri kiehui kuin pata heittäen kiviä maalle. Kun Jumala ilmoitti Jeesuksen tulemisen päivän ja hetken ja julisti iankaikkisen liiton kansalleen, Hän puhui yhden lauseen kerrallaan, minkä jälkeen Hän piti tauon Hänen sanojensa vyöryessä yli koko maanpiirin. Jumalan Israel seisoi alallaan ja katseli ylöspäin ja kuunteli sanoja, sitä mukaa kuin ne lähtivät Jehovan suusta ja vyöryivät yli maan mitä voimakkaimman ukkosenjyrinän tavoin. Hetki oli juhlallisen vakava. Jokaisen lauseen lopussa pyhät huusivat riemuiten: “Kunnia! Halleluja!” Jumalan kirkkaus valaisi heidän kasvonsa, niin että ne loistivat niinkuin Mooseksen kasvot, hänen astuessaan alas Siinailta. Jumalattomat eivät kestäneet katsoa heihin heidän kirkkautensa tähden. Loppumattoman siunauksen kaikuessa niille, jotka olivat antaneet kunnian Jumalalle pitämällä hänen sapattinsa pyhänä, kuului valtava ja riemukas voitonhuuto pedosta ja sen kuvasta saadusta voitosta.KuKi 324.2

Sitten alkoi riemujuhla, jolloin maa oli saava levätä. Näin jumalaapelkääväisten orjien nousevan voittajina ja ravistavan yltään kahleensa heidän jumalattomien omistajiensa joutuessa hämmennyksen valtaan tietämättä mitä pitäisi tehdä, sillä jumalattomat eivät voineet käsittää Jumalan äänen sanoja.KuKi 325.1