Enkelin vapauttamana

Tänä viimeisenä yönä ennen määrättyä tuomion täytäntöönpanoa mahtava, taivaan lähettämä enkeli laskeutui pelastamaan Pietaria. Suuret portit, jotka sulkivat taakseen Jumalan pyhän, avautuivat ihmiskäsittä; Korkeimman enkeli astuu sisään, ja ne sulkeutuvat jälleen äänettömästi hänen takanaan. Hän astuu valtavaan kallioon louhittuun selliin, ja siellä Pietari nukkuu viattoman ja täysin Jumalaan luottavan ihmisen siunattua ja rauhallista unta kahlehdittuna kummallakin puolellaan olevaan voimakkaaseen vartijaan. Enkeliä ympäröivä valo valaisee vankilan, mutta ei herätä nukkuvaa apostolia. Hänellä on häiriintymätön rauha, joka vahvistaa ja uudistaa ja on peräisin hyvästä omastatunnosta.KuKi 230.1

Pietari ei herää, ennen kuin hän tuntee enkelin käden kosketuksen ja kuulee hänen äänensä sanovan: “Nouse no-peasti!” Hän näkee seliinsä, jota heikoinkaan auringonsäde ei ollut koskaan onnellistuttanut, olevan taivaallisen valon valaisema ja hyvin kirkkaan enkelin seisovan edessään. Koneellisesti hän tottelee enkelin ääntä, ja noustessaan hän nostaa kätensä sekä huomaa, että kahleet ovat kirvonneet hänen ranteistaan. Jälleen hän kuulee enkelin äänen: “Vyötä itsesi ja sido paula-anturat jalkaasi.”KuKi 230.2

Jälleen Pietari tottelee koneellisesti pitäen ihmetellen katseensa kiinnitettynä taivaalliseen vieraaseensa ja uskoen näkevänsä unta tai saaneensa näyn. Aseistetut sotilaat seisovat toimettomina aivankuin veistetyt marmoripatsaat, kun enkeli jälleen käskee: “Heitä vaippa yllesi ja seuraa minua.” Sitten tuo taivaallinen olento astuu kohti ovea, ja tavallisesti niin puhelias Pietari seuraa häntä mykkänä hämmästyksestä. He kulkevat liikkumattoman vartion ohitse ja tulevat vahvasti salvatulle ja teljetylle ovelle, joka aukenee itsestään ja sulkeutuu jälleen heti sekä sisäettä ulkopuolella olevan vartioston seistessä koko ajan liikkumattomana vartiopaikallaan.KuKi 230.3

Niin he saapuvat toiselle portille, joka samoin on vartioitu sekä sisäettä ulkopuolelta, ja se avautuu samoin kuin en-simmäinenkin saranoitten narisematta tai rautapulttien kalisematta; he menevät ulos ja sekin sulkeutuu jälleen yhtä äänettömästi. He kulkevat samalla tavalla vielä .kolmannenkin portin lävitse ja tulevat niin viimein avoimelle kadulle. He eivät puhu mitään, ei kuulu vähääkään askelten ääntä. Enkeli liitelee edellä häikäisevän kirkkauden ympäröimänä, ja Pietari seuraa ymmällään ollen vapauttajaansa ja luulee yhä näkevänsä unta. Näin he kulkevat katua toisensa jälkeen, kunnes enkeli tehtävänsä suoritettuaan yhtäkkiä katoaa.KuKi 231.1

Taivaallisen valon haihduttua Pietari tunsi olevansa sankassa pimeydessä, mutta pimeys näytti vähitellen heikenty-vän, kun hän tottui siihen, ja hän huomasi olevansa yksin hiljaisella kadulla ja tunsi viileän yöilman otsallansa. Nyt hän oivalsi, ettei hänen näkemänsä ollutkaan unta eikä mikään näky. Hän oli vapaa ja tutussa osassa kaupunkia. Hän tunsi paikan samaksi, missä oli usein käynyt ja minkä hän oli luullut sivuuttavansa viimeisen kerran seuraavana aamuna matkallaan odottamansa kuoleman tapahtumapaikalle. Hän koetti muistella muutamia äskeisten hetkien tapahtumia. Hän muisti vaipuneensa uneen sidottuna kahden sotilaan väliin sandaalit ja päällysvaatteet riisuttuina. Hän tarkasteli itseään ja totesi olevansa täysin pukeutunut ja vyöttäytynyt.KuKi 231.2

Hänen julmien rautakahleitten kantamisesta ajettuneet ranteensa olivat nyt vapaat, ja hän käsitti ettei hänen va-pautensa ollut harhakuvitelma, vaan ihana todellisuus. Huomenna hänet piti vietämän kuolemaan, mutta katso, enkeli oli vapauttanut hänet vankilasta ja kuolemasta. Ja “kun Pietari tointui, sanoi hän: ‘Nyt minä totisesti tiedän, että Herra on lähettänyt enkelinsä ja pelastanut minut Herodeksen käsistä ja kaikesta, mitä Juudan kansa odotti.’”KuKi 231.3