Luku 13—Jaakob ja enkeli

Jaakobin paha teko hänen ottaessaan kavalasti veljensä siunauksen, oli jälleen voimakkaana hänen edessään, ja hän pelkäsi, että Jumala sallisi Eesaun ottaa hänet hengiltä. Ahdistuksessaan hän rukoili Jumalaa koko yön. Minulle näytettiin enkeli seisomassa Jaakobin edessä esittämässä hänelle hänen rikkomuksensa oikeata luonnetta. Kun enkeli kääntyy jättääkseen hänet, Jaakob tarttuu häneen, eikä hän tahdo antaa hänen mennä. Kyynelin hän esittää hartaita rukouksia. Hän sanoo syvästi katuneensa syntejään ja veljelleen tekemäänsä vääryyttä, jotka ovat erottaneet hänet hänen isänsä kodista kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Hän uskaltaa vedota Jumalan lupauksiin ja merkkeihin Jumalan suosiosta häntä kohtaan, joita hän oli aika ajoin saanut ollessaan poissa isänsä kodista.KuKi 73.1

Jaakob paini enkelin kanssa koko yön pyytäen hartaasti siunausta. Enkeli näytti torjuvan hänen rukouksensa muistuttaen häntä alituisesti hänen synneistään ja pyrkien samanaikaisesti irtautumaan hänestä. Jaakob piti enkelistä kiinni järkähtämättä, ei lihan väkevyydellä, vaan elävän uskon voimalla. Ahdistuksissaan Jaakob viittasi sielunsa katumukseen, siihen syvään nöyryyteen, mitä hän oli tuntenut rikostensa tähden. Enkeli suhtautui hänen rukouksiinsa näennäisen välinpitämättömästi ja jatkuvasti yritti vapautua Jaakobin otteesta. Hän olisi voinut käyttää yliluonnollista voimaansa ja riistäytyä irti Jaakobin otteesta, mutta hän ei halunnut tehdä sitä.KuKi 73.2

Mutta kun hän näki, ettei hän päässyt voitolle Jaakobista, niin hän, saadakseen Jaakobin vakuuttuneeksi hänen yliluon-nollisesta voimastaan, tarttui hänen lonkkaansa, joka heti meni sijoiltaan. Mutta Jaakob ei tahtonut jättää sikseen innokkaita yrityksiään ruumiillisen tuskan tähden. Hänen päämääränsä oli siunauksen saaminen, eikä ruumiillinen tuska saanut kääntää hänen mieltään pois hänen päämäärästään. Hänen järkähtämättömyytensä oli taistelun viimeisinä hetkinä suurempi kuin sen alkaessa. Hänen uskonsa lujittui lujittumistaan, mitä myöhemmälle aika kului, aina päivän koittoon asti. Hän ei tahtonut hellittää otettaan enkelistä, ennenkuin tämä siunaisi hänet. “Ja mies sanoi: ‘Päästä minut, sillä päivä koittaa.’ Mutta hän vastasi: ‘En päästä Sinua, ellet siunaa minua.’ Ja hän sanoi hänelle: ‘Mikä sinun nimesi on?’ Hän vastasi: ‘Jaakob.’ Silloin hän sanoi: ‘Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut.’”KuKi 73.3