Kaksi osastoa

Ilmestysmajassa oli kaksi osastoa, joita esirippu erotti toisistaan. Kaikki majan kalusto oli tehty puhtaasta kullasta tai päällystetty kullalla. Ilmestysmajan verhot olivat erivärisiä, mitä kauneimmin valmistettuja, ja näihin verhoihin oli kultaja hopealangoin kirjailtu kerubeja kuvaamaan sitä enkelijoukkoa, joka toimii taivaallisessa pyhäkössä ja jotka enkelit ovat maan päällä olevien pyhien palvelevia enkeleitä.KuKi 119.3

Liiton arkki asetettiin toisen esiripun sisäpuolelle, ja kaunis ja kallisarvoinen esirippu vedettiin pyhän arkin eteen. Tämä esirippu ei ulottunut rakennuksen kattoon asti. Jumalan kirkkaus, joka oli armoistuimen yläpuolella, voitiin nähdä molemmista osastoista, vaikkakin paljon pienemmässä määrässä ensimmäisestä osastosta.KuKi 119.4

Aivan arkin edessä, mutta esiripun toisella puolella, oli kultainen suitsutusalttari. Herra itse oli sytyttänyt tällä alttarilla palavan tulen ja sitä vaalittiin pyhänä ja pidettiin virellä pyhällä suitsutuksella, joka täytti pyhäkön tuoksuvaan pilveen sekä päivällä että yöllä. Sen tuoksu levisi laajalti ilmestysmajan ympärille. Kun pappi uhrasi suitsutusta Herran edessä, hän katsoi armoistuimelle. Vaikka hän ei voinutkaan sitä nähdä, hän tiesi, että se oli siellä esiripun toisella puolella, ja kun suitsutussavu nousi pilvenä ylös, Herran kirkkaus laskeutui armoistuimelle ja täytti kaikkein pyhimmän ja oli nähtävissä pyhästäkin; usein kirkkaus täytti molemmat osastot, niin että pappi ei voinut toimittaa jumalanpalvelusta, vaan hänen täytyi seistä majan ovella.KuKi 119.5

Pappi, joka pyhästä suuntasi uskossa rukouksensa armoistuimelle, jota hän ei voinut nähdä, edustaa Jumalan kansaa, joka suuntaa rukouksensa taivaallisen pyhäkön armoistuimen edessä olevalle Kristukselle. He eivät voi nähdä Välittäjäänsä luonnollisin silmin, mutta uskon silmin he näkevät Kristuksen armoistuimen edessä ja suuntaavat rukouksensa Hänelle sekä luottaen lukevat ansiokseen Hänen välitystyönsä.KuKi 120.1

Näissä pyhissä osastoissa ei ollut ollenkaan ikkunoita, joista valo olisi päässyt sisään. Puhtaasta kullasta tehty lampun jalka pidettiin palamassa yöt päivät, ja se valaisi molemmat osastot. Siinä olevien lamppujen valo heijastui kullalla silattuihin lautoihin rakennuksen sivuilla ja pyhään kalustoon sekä kaunisvärisiin verhoihin, joihin oli kirjailtu kerubeja kultaja hopealangoilla. Tämä näky oli kuvaamattoman ihana. Ei mikään kieli voi kuvailla näissä osastoissa ilmennyttä kauneutta, suloisuutta ja pyhää kirkkautta. Pyhäkön kulta heijasti verhojen värejä, jotka muistuttivat sateenkaaren eri värejä.KuKi 120.2

Vain kerran vuodessa saattoi ylimmäinen pappi mitä huolellisimman ja juhlallisimman valmistelun jälkeen mennä kaikkein pyhimpään. Ei kenenkään toisen kuolevaisen kuin ylimmäisen papin silmä saanut katsella tämän osaston pyhää ylevyyttä, koska se oli Jumalan silminnähtävän kirkkauden erikoinen olinpaikka. Ylimmäinen pappi astui sinne aina vavisten, ja kansa odotti hänen paluutaan juhlallisen hiljai-suuden vallitessa. Heidän harras toivonsa oli, että Jumala antaisi heille siunauksensa. Jumala keskusteli ylimmäisen papin kanssa armoistuimen edessä. Jos hän viipyi kaikkein pyhimmässä tavallista kauemmin, kansa oli usein kauhuissaan peläten, että Herran kirkkaus oli tappanut hänet joko heidän syntiensä tai tuon papin jonkin oman synnin tähden. Mutta kun he kuulivat hänen vaatteissaan olevien kulkusten kilinän, heidän jännityksensä huojeni suuresti. Sitten hän tuli ja siunasi kansan.KuKi 120.3

Kun ilmestysmajan rakennustyö oli suoritettu loppuun, niin “pilvi peitti ilmestysmajan, ja Herran kirkkaus täytti asumuksen; eikä Mooses voinut mennä ilmestysmajaan, sillä pilvi oli laskeutunut sen päälle, ja Herran kirkkaus täytti asumuksen... Sillä Herran pilvi oli päivällä asumuksen päällä, ja yöllä oli pilvessä tulen hohde kaikkien israelilaisten silmien edessä; näin oli koko heidän vaelluksensa ajan.”KuKi 121.1

Ilmestysmaja oli niin rakennettu, että se voitiin hajoittaa kappaleiksi, ja he saattoivat kuljettaa sen mukanaan kaikilla matkoillaan.KuKi 121.2