Oikeussalissa

Kansanjoukko vaati äänekkäästi Jeesuksen verta. He ruoskivat Häntä julmasti ja pukivat Hänen ylleen, vanhan, purppuraisen kuninkaallisen viitan sekä painoivat Hänen pyhään päähänsä orjantappurakruunun. He antoivat sauvan Hänelle käteen, kumarsivat Häntä ja tervehtivät Häntä pilkaten: “Terve, juutalaisten kuningas!” Joh. 19: 3. Sitten he ottivat sauvan Hänen kädestään ja löivät sillä Häntä päähän, niin että piikit tunkeutuivat Hänen ohimoihinsa ja saattoivat veren virtaamaan Hänen kasvoilleen ja parralleen.KuKi 166.1

Enkeleiden oli vaikeata kestää tätä näkyä. He olisivat vapauttaneet Jeesuksen, mutta johtavat enkelit ehkäisivät heidät siitä sanoen, että tämä oli se suuri hinta, mikä oli maksettava ihmisen lunastamiseksi; mutta se oli oleva täydellinen ja aiheuttava kuoleman Hänelle, jolla oli kuolema vallassaan. Jeesus tiesi, että enkelit katselivat tätä kohtausta Hänen alentumisestaan. Heikoinkin enkeli olisi voinut kaataa tämän pilkkaavan joukon voimattomana ja vapauttaa Jeesuksen. Hän tiesi, että jos Hän pyytäisi sitä Isältään, enkelit vapauttaisivat Hänet siinä hetkessä. Mutta saadaksensa pelastussuunnitelman toteutetuksi Hänen oli välttämättömästi kärsittävä jumalattomien ihmisten solvausta.KuKi 166.2

Jeesus seisoi hiljaisena ja nöyränä raivostuneen kansanjoukon edessä sen herjatessa Häntä mitä alhaisimmalla tavalla. He sylkivät Häntä kasvoihin — noihin kasvoihin, joiden edestä he eräänä päivänä haluavat kätkeytyä, jotka valaisevat Jumalan kaupungin ja loistavat kirkkaammin kuin aurinko. Kristus ei luonut heihin vihaista katsetta. He peittivät Hänen päänsä vanhalla vaatteella verhoten siten Hänen silmänsä, ja sitten löivät Häntä kasvoihin sekä huusivat: “Profetoi, kuka se on, joka Sinua löi!” Luuk. 22: 64. Enkelien keskuudessa oli levottomuutta. He tahtoivat pelastaa Hänet heti, mutta heidän johtavat enkelinsä estivät heidät siitä.KuKi 166.3

Jotkut opetuslapsista olivat saaneet rohkeuden tulla saliin, missä Jeesus oli, seuratakseen Hänen kuulusteluaan. He odottivat, että Hän ilmaisisi jumalallisen voimansa ja vapauttaisi itsensä vihollistensa käsistä sekä rankaisisi heitä heidän Häntä kohtaan osoittamastaan julmuudesta. Heidän toivonsa nousi ja laski aina kohtausten vaihteluiden mukaan. Joskus he epäilivät ja pelkäsivät tulleensa petetyiksi. Mutta heidän kirkastusvuorella kuulemansa ääni ja näkemänsä kirkkaus vahvisti heidän uskoaan, että Hän oli Jumalan Poika. He muistuttelivat mielessänsä niitä tapahtumia, joiden silminnäkijöinä he olivat olleet, ihmetöitä, joita he olivat nähneet Jeesuksen suorittavan parantaessaan sairaita, avatessaan sokeain silmiä, avatessaan kuurojen korvia, Hänen nuhdellessaan ja ajaessaan ulos riivaajia, herättäessään kuolleita ja vieläpä tyynnyttäessään tuulen ja meren.KuKi 166.4

He eivät voineet uskoa, että Hän kuolisi. He toivoivat, että Hän vielä nousisi voimassaan ja käskevällä äänellä hajoittaisi tuon verta janoavan väkijoukon niinkuin Hän oli astunut temppeliin ja ajanut ulos kaikki ne, jotka olivat tehneet Jumalan huoneen markkinapaikaksi, heidän paetessaan Hänen edestään kuin komppania aseistettuja sotilaita olisi ajanut heitä takaa. Opetuslapset toivoivat, että Jeesus näyttäisi voimansa ja todistaisi kaikille, että Hän oli Israelin kuningas.KuKi 167.1