Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Lunastuksen Historia - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Luku 54—Kolmannen enkelin sanoma

    Kun Kristus astui taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhimpään suorittamaan sovituksessa päättävän työn, Hän antoi palvelijoidensa julistettavaksi maailmalle viimeisen armonsanoman. Sellainen on Ilm. 14:nnen luvun kolmannen enkelin varoitus. Heti tämän julistuksen jälkeen profeetta näkee Ihmisen Pojan tulevan kirkkaudessaan leikkaamaan maan eloa.KuKi 299.1

    Raamatun ennustuksen mukaan Kristuksen palvelus kaikkeinpyhimmässä alkoi noiden profeetallisten päivien päättyessä v. 1844. Tätä aikaa koskevat Ilmestyskirjan näkijän sanat: “Jumalan temppeli taivaassa aukeni, ja Hänen liittonsa arkki näkyi Hänen temppelissään.” Ilm. 11: 19. Jumalan liiton arkki on pyhäkön toisessa osastossa. Kun Kristus astui sinne suorittamaan palvelusta syntisen hyväksi temppelin sisäosa avautui ja Jumalan arkki tuli näkyviin Niille, jotka uskossa katselivat Vapahtajaa Hänen suorittaessaan välitystehtäväänsä, ilmeni Jumalan majesteettius ja voima. Kun Hänen kunniansa täytti temppelin, niin valo kaikkeinpyhimmästä loisti Hänen maan päällä odottavan kansansa ylle.KuKi 299.2

    He olivat uskossa seuranneet Ylimmäistä Pappiaan pyhästä kaikkeinpyhimpään, ja he näkivät Hänen vetoavan vereensä Jumalan arkin edessä. Tuon pyhän arkin sisällä on Isän laki, sama, jonka Jumala itse julisti Siinain jyrinän keskeltä ja kirjoitti omalla sormellaan kivitauluihin. Yhtään käskyä ei oltu poistettu; ei pilkkua eikä piirtoakaan oltu muutettu. Antaessaan Moosekselle jäljennöksen laistaan Jumala säilytti suuren alkuperäiskappaleen taivaallisessa pyhäkössä. Tutkistellessaan sen pyhiä säädöksiä totuuden etsijät löysivät kymmenien käskyjen aivan sydämestä neljännen käskyn sellaisena kuin se ensiksi julistettiin: “Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä äl-köönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijataresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on; mutta seitsemäntenä päivänä Hän lepäsi; sen tähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.” 2 Moos. 20: 8—11.KuKi 299.3

    Jumalan Henki vaikutti näiden Hänen Sanansa tutkijoiden sydämessä. He tulivat siihen vakaumukseen, että tietä-mättömyydessään he olivat rikkoneet neljännen käskyn jättämällä ottamatta huomioon Luojan lepopäivän. He alkoivat tutkia syitä viikon ensimmäisen päivän viettämiseen sen päivän sijasta, jonka Jumala oli pyhittänyt. He eivät löytäneet Raamatusta mitään todistusta siitä, että neljäs käsky olisi kumottu tai että sapatti olisi muutettu; siunausta, joka ensin pyhitti seitsemännen päivän, ei koskaan oltu poistettu. He olivat vilpittömästi pyrkineet tuntemaan ja tekemään Jumalan tahtoa, ja kun he nyt huomasivat olevansa Hänen lakinsa rikkojia, suru täytti heidän sydämensä. Heti he osoittivat uskollisuutensa Jumalaa kohtaan pitämällä Hänen sapattinsa pyhänä.KuKi 300.1

    Monin ja innokkain ponnistuksin yritettiin heidän uskoansa kukistaa. Kukaan ei voinut olla näkemättä, että jos maallinen pyhäkkö oli taivaallisen jäljennös ja esikuva, niin maanpäällisessä arkissa säilytetty laki oli taivaassa olevassa arkissa olevan lain tarkka jäljennös, ja että taivaallista pyhäkköä koskevan totuuden hyväksymiseen sisältyi Jumalan lain vaatimusten tunnustaminen ja niin ollen neljännen käskyn sapatin velvoitus.KuKi 300.2

    Ne, jotka olivat vastaanottaneet Kristuksen välitystyötä ja Jumalan lain pysyväisyyttä koskevan valon, huomasivat näiden olevan totuuksia, jotka tulivat ilmi kolmannesta sanomasta. Enkeli julistaa: “Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.” Ilm. 14: 12. Tätä todistusta edeltää vakava ja peloittava varoitus: “Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä, niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu Hänen vihansa maljaan.” Ilm. 14: 9, 10. Käytettyjen vertauskuvien tulkinta oli tarpeen tämän sanonnan ymmärtämiseksi. Mitä edustivat peto, kuva ja merkki? Totuuden etsijät kääntyivät jälleen tutkimaan ennustuksia.KuKi 300.3

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents