Pietarin rohkea puolustuspuhe

Tähän asti papit olivat välttäneet Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen mainitsemista, mutta päästäkseen aikeittensa perille, heidän täytyi kysyä syytetyiltä, millä voimalla he olivat suorittaneet voimattoman miehen ihmeellisen parantamisen. Silloin Pietari, täynnä Pyhää Henkeä, kääntyi kunnioittaen pappien ja vanhimpien puoleen ja julisti: “Olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, Hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, Hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on ‘se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.”KuKi 195.4

Pietarin sanoissa oli Kristuksen leima, ja Pyhä Henki valaisi hänen kasvojansa. Aivan hänen vieressään, kuin vakuuttavana todistuksena, seisoi mies, joka oli parantunut niin ihmeellisesti. Tämän miehen esiintyminen, miehen, joka vain muutamia tunteja sitten oli avuton rampa, mutta joka nyt oli saanut ruumiinsa terveyden ja valoa Jeesus Nasarealaista, lisäsi Pietarin sanojen todistusvoimaa. Papit, hallitusmiehet ja kansa olivat hiljaa. Hallitusmiehillä ei ollut voimaa kumota hänen todistustaan. Heidän täytyi kuunnella sellaista, mitä he eivät olisi tahtoneet vähääkään kuulla: tosiseikkaa, että Jeesus Kristus oli noussut kuolleista ja että Hänen taivaallinen voimansa suoritti ihmetöitä Hänen maan päällä olevien apostoliensa välityksellä.KuKi 196.1

Pietarin puolustuspuhe, missä hän rohkeasti tunnusti, mistä oli voimansa saanut, peljästytti heitä. Hän oli viitannut kiveen, jonka rakentajat olivat hyljänneet — tarkoittaen seurakunnan johtohenkilöitä, joiden olisi tullut tajuta sen Miehen arvo, jonka he hylkäsivät — mutta joka oli siitä huolimatta tullut kulmakiveksi. Niillä sanoilla hän selvästi viittasi Kristukseen, joka oli seurakunnan peruskivi.KuKi 196.2

Kansa oli hämmästyksissään opetuslasten rohkeudesta. Se otaksui, että koska nämä olivat oppimattomia kalastajia, he joutuisivat tukalaan asemaan pappien, kirjanoppineiden ja vanhimpien kuulustellessa heitä. Mutta se huomasi, että he olivat olleet Jeesuksen seurassa. Apostolit puhuivat, niinkuin Hän oli puhunut, vakuuttavalla voimalla, joka sai heidän vastustajansa vaikenemaan. Salatakseen neuvottomuutensa papit ja hallitusmiehet käskivät viedä apostolit pois, että he voisivat neuvotella keskenään.KuKi 196.3

He olivat kaikki yksimielisiä siitä, ettei hyödyttäisi kieltää, että ristiinnaulitun Jeesuksen nimessä apostoleille an-nettu voima oli parantanut tuon miehen. He olisivat mielellään valehdelleet ihmetyön olemattomaksi, mutta se oli tehty täydessä päivänvalossa kansanjoukon nähden ja oli jo tullut tuhansien tietoon. Heistä tuntui, että työ pitäisi heti lakkauttaa, tai Jeesus voittaisi monia uskovia, josta olisi seurauksena heidän oma epäsuosionsa, ja heitä alettaisiin pitää syyllisinä Jumalan Pojan murhaan.KuKi 196.4

Mutta huolimatta halustaan tuhota opetuslapset he eivät uskaltaneet tehdä pahempaa kuin uhata heitä mitä ankarimmalla rangaistuksella, jos he jatkaisivat opetusta ja työtä Jeesuksen nimessä. Siihen Pietari ja Johannes rohkeasti vastasivat, että he olivat saaneet työnsä Jumalalta ja etteivät he voineet olla puhumatta siitä, mitä olivat nähneet ja kuulleet. Papit olisivat mielellään rangaisseet näitä jaloja miehiä heidän järkkymättömästä uskollisuudestaan pyhälle kutsumukselleen, mutta he pelkäsivät kansaa, “sillä kaikki ylistivät Jumalaa siitä, mitä tapahtunut oli”. Niin apostolit päästettiin vapauteen uusilla uhkauksilla ja kielloilla evästettyinä.KuKi 197.1