Avioliitto

Aadamin luomisen jälkeen kaikki elävät olennot tuotiin hänen eteensä, jotta hän antaisi kullekin nimen. Tällöin hän huomasi, että jokaiselle oli annettu elämän-kumppani, mutta hänelle ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut. Kaikkien niiden olentojen parissa, jotka Jumala oli maailmaan luonut, ei ollut yhtään ihmisen veroista. Ja Jumala sanoi: »Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.” Ihminen oli tarkoitettu seuralliseksi eikä elämään yksin. Ilman seuratoveruutta eivät Eedenin kauniit näkymät ja mieluisat askareetkaan olisi tuottaneet täyttä onnea. Enkelien seurakaan ei olisi tyydyttänyt hänen myötätunnon ja toveruuden kaipaustaan. Ei ollut ketään saman luontoista, joka olisi oppinut rakastamaan ja olemaan rakastettu.AO1 26.2

Jumala itse antoi Aadamille to-verin. Hän teki miehelle avun, joka oli hänelle sopiva - joka häntä vastaavana soveltui hänen kumppanikseen ja joka saattoi hänen kanssaan tuntea samaa rak- kautta ja myötätuntoa. Eeva luotiin kylkiluusta, jonka Jumala otti Aadamin kyljestä. Se merkitsi sitä, ettei vaimon sopinut hallita miestään päänä mutta ei myöskään joutua sorretuksi vähempiarvoisena. Hänen tuli olla miehensä rinnalla tasavertaisena hänen rakastamanaan ja suojelemanaan. Osana miehestä, luuna hänen luustaan ja lihana hänen lihastaan hän oli miehen toinen minä. Se osoittaa, miten läheisen yhtey-den ja kiinteän rakkauden tuli vallita heidän välillään. »Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä» (Ef. 5: 29). »Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.”AO1 26.3

Jumala vihki ensimmäisen avioparin. Tämä asetus on siis kaikkeuden Luojan säätämä. »Avioliitto pidettäköön kunniassa” (Hebr. 13: 4) yhtenä Jumalan ensimmäisistä lahjoista ihmiselle. Se on toinen niistä kahdesta säädöksestä, jotka Aadam syntiinlankeemuksen jälkeen otti mukaansa paratiisin porttien ulkopuolelle. Avioliitto on siunaukseksi, kun siinä tun-nustetaan ja noudatetaan jumalallisia periaatteita. Se valvoo ihmissuvun puhtautta ja onnellisuutta, täyttää ihmisen seuralliset tarpeet ja jalostaa hänen fyysistä, älyllistä ja siveellistä olemustaan.AO1 27.1

»Ja Herra Jumala istutti para-tiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt.” Kaikki Jumalan luomisteot olivat täydellisen kauniita, eikä mitään sellaista näyttänyt puuttuvan, mikä olisi saattanut lisätä tuon pyhän parin onnea. Kuitenkin Luoja antoi heille vielä erikoisen todisteen rakkaudestaan is-tuttamalla puutarhan nimen-omaan heidän kodikseen. Tässä puutarhassa oli kaikenlaisia puita, joista monet olivat täynnä tuoksuvia ja maukkaita hedelmiä. Siellä oli kerrassaan ihastuttavia, suorakasvuisia viinipuita, joiden oksat riippuivat houkuttelevien ja moniväristen rypäleterttujen painosta. Aadam ja Eeva saivat tehtäväkseen taivutella viinipuun oksia itselleen asumukseksi, jonka näin muodostivat elävät puut kaikkine lehvästöineen ja hedelmineen. Siellä oli valtavat määrät kaiken- värisiä tuoksuvia kukkia. Puutarhan keskellä oli elämän puu, joka loistokkuudessaan ylitti kaikki muut puut. Sen hedelmät olivat kuin kullan ja hopean hohtoisia omenia, ja ne kykenivät pitkittämään elämää ikuisesti.AO1 27.2

Luomistyö oli nyt päättynyt. »Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa.” »Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää.» Eedenin paratiisi kukoisti maan päällä. Yksikään synnin tahra tai kuoleman varjo ei turmellut kaunista luomakuntaa. »Aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat” (Job 38: 7).AO1 28.1