»Niinkuin oli Nooan päivinä”

»Jumalan sanan voimasta — silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään” (2 Piet. 3: 5-7). Toinen myrsky on tulossa. Jumalan vihan tuhotuuli on jälleen pyyhkivä yli maan ja hävittä-vä synnin ja syntiset.AO1 80.1

Nykyään on maailmassa samoja syntejä, jotka vaativat rankaisuaan ennen vedenpaisumusta. Jumalan pelko karkotetaan ihmissydämistä, ja hänen lakiinsa suhtaudutaan välinpitämättömästi ja halveksuen. Tavaton maailmallisuus, joka oli ominaista muinoin hukkuneelle sukupolvelle, on yhtä hyvin kuvaavaa nykyisellekin. Kristus sanoi: »Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päi-vään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin ve-denpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva” (Matt. 24: 38,39). Jumala ei tuominnut ennen vedenpaisumusta eläneitä siitä, että he söivät ja joivat. Olihan hän antanut heille runsaasti maan hedelmiä täyttämään heidän ruu-miinsa tarpeita. Heidän syntinsä oli siinä, että he näistä lahjoista nauttiessaan eivät olleet kiitollisia niiden Antajalle eivätkä liioin hil-linneet halujaan. Samoin he saivat kyllä mennä naimisiin. Avioliitto oli Jumalan säätämä ja kuului hänen ensimmäisiin asetuksiinsa. Hän antoi erikoisia ohjeita suojelemaan tämän säädöksen pyhyyttä ja kauneutta, mutta ne unohdettiin, ja avioliitto vääristeltiin lopulta vain intohimojen välikappaleeksi.AO1 80.2

Tällainen tilanne vallitsee ny-kyäänkin. Sinänsä luvalliset asiat viedään äärimmäisyyksiin. Ruoka-halua ei hillitä vähääkään. Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvatkin syövät ja juovat nykyään juopuneiden kanssa, vaikka he nimellisesti ovatkin seurakunnan arvossapidettyjä jäseniä. Epäraittius herpaisee siveellisiä ja hengellisiä voimia ja päästää alhaisemmat intohimot etualalle. Paljon on sellaisia, jotka eivät katso olevansa mitenkään velvoitettuja pitämään kurissa aistillisia halujaan, ja niin heistä tulee himon orjia. Ihmiset hakevat vain aistillisia nautintoja ja ajattelevat vain tätä maailmaa ja tätä elämää. Kaikissa yhteiskuntapiireissä harrastetaan tuhlailevaa kohtuuttomuutta. Vilpitön tunnollisuus saa väistyä komeilun ja ylellisyyden tavoittelun tieltä. Ne jotka tahtovat rikastua, vääntävät oikeuden kieroon ja sortavat köyhää, ja »orjia ja ihmissieluja» ostetaan ja myydään vieläkin. Petokset, lah-jomiset ja varkaudet rehottavat valtoimenaan eri piireissä. Sano-malehdissä on viljalti uutisia niin kylmäverisistä ja aiheettomista murhista ja muista rikoksista, ettei niiden yhteydessä voida enää puhua ihmisyyden rippeistäkään. Ja nämä julmuudet ovat tulleet niin tavallisiksi, että ne sivuutetaan hämmästelemättä ja ilman sen kummempaa mainintaa. Se-kasortoinen mieliala lisääntyy kaikissa maissa, ja maailmaa kau-histavat ajoittaiset purkaukset ovat vain osoituksena intohimojen ja laittomuuden viriämisestä, mitkä kerran valloilleen päästettyinä hukuttavat koko maan kärsimyksen ja hävityksen liekkeihin. Innoitetun sanan kuvaus ennen ve-denpaisumusta vallinneista oloista vastaa liiankin hyvin nykyisessä yhteiskunnassa nopeasti kehittyvää tilannetta. Meidän päivinämme, omalla vuosisadallamme, tapahtuu kristinuskoa tunnustavissa maissakin joka päivä yhtä synkkiä ja kauheita rikoksia kuin nekin, joiden tähden muinaisen maailman syntiset hukutettiin.AO1 80.3

Ennen vedenpaisumusta Jumala lähetti Nooan varoittamaan maailmaa, jotta ihmiset voisivat tehdä parannuksen ja niin varjeltua uhkaavalta tuholta. Kristuksen toisen tulemisen lähestyessä Herra samoin lähettää palvelijansa varoittamaan maailmaa, jotta se valmistuisi tuota suurta tapahtumaa varten. Hänen lakinsa rikkojia on paljon, ja nyt hän armossaan kutsuu heitä noudattamaan sen pyhiä säädöksiä. Ja hän tarjoaa anteeksiannon kaikille, jotka tahtovat luopua synneistään kääntymällä katuen Jumalan puoleen ja uskomalla Kristukseen. Mutta monien mielestä synnin hylkääminen vaatii liian suurta uhrausta. Koska heidän elämänsä ei ole Jumalan siveellisen hallinnon puhtaiden periaatteiden mukaista, he eivät välitä hänen varoituksistaan vaan kieltävät hänen lakinsa arvovallan.AO1 81.1

Ennen vedenpaisumusta eläneestä koko maan väestöstä vain kahdeksan sielua uskoi ja noudatti Nooan julistamaa Jumalan sanaa. Satakaksikymmentä vuotta tuo vanhurskauden saarnaaja varoitti maailmaa tulevasta tuhosta, mutta hänen sanomaansa väheksyttiin ja halveksittiin. Samoin käy nytkin. Rikkojia varoitetaan ja kehotetaan katumaan ja tulemaan kuuliaisiksi, ennen kuin lain Antaja tulee rankaisemaan tottelemattomia, mutta enemmistö tulee hylkäämään nämä varoitukset. Apostoli Pietari sanoo: »Viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ‘Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta’» (2 Piet. 3: 3, 4). Emmekö kuule juuri tällaista puhetta paitsi julkijumalattomilta myös monilta aikamme sa-nanjulistajilta? »Ei ole mitään syytä levottomuuteen”, he vakuuttavat. »Ennen Kristuksen tuloa on koko maailma käännytettävä, ja vanhurskaus on vallitseva tuhat vuotta. Rauha, rauha! Kaikki jatkuu niin kuin se on ollut alusta asti. Älköön kukaan hätääntykö näiden paniikin aiheut- tajien hälyttävästä sanomasta.» Mutta tällainen oppi tuhatvuotisesta valtakunnasta ei ole Kristuksen ja hänen apostoliensa opetuksen mukaista. Jeesus esittääkin tämän merkittävän kysymyksen: »Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?» (Luuk. 18: 8). Ja kuten olemme nähneet, hän julistaa maailman olevan samassa tilassa kuin Nooan päivinä. Paavali puolestaan sanoo jumalattomuuden lisääntyvän lopun lähetessä: »Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja» (1 Tim. 4: 1). Ja hän jatkaa, »että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja» (2 Tim. 3: 1). Ja sitten hän esittää hätkähdyttävän luettelon niiden synneistä, joissa on jumalisuuden ulkokuori.AO1 81.2

Koetusaikansa lähetessä loppuaan ennen vedenpaisumusta eläneet antautuivat huvittelemaan ja juhlimaan entistä kiihkeämmin. Vaikutusvaltaiset henkilöt koettivat pitää kansan mielen hilpeänä ja rattoisana, ettei vakava varoitus vain pääsisi vaikuttamaan kehenkään. Emmekö huomaa tämän toistuvan omana aikanamme? Jumalan palvelijain julistaessa, että kaiken loppu on käsillä, maailma on heittäytynyt huvien ja viihteen pyörteisiin. Mielen jatkuva kiihottaminen tekee ihmiset välinpitämättömiksi Jumalaa kohtaan ja estää heitä saamasta vaikutteita niistä totuuksista, jotka yksin voisivat varjella heidät tulevalta tuholta.AO1 82.1

Nooan päivien viisaat selittivät, että maailman oli mahdotonta tuhoutua vesitulvaan. Samoin ny-kyiset tiedemiehet pyrkivät osoit-tamaan, ettei maailmaa voida tuhota tulella - ettei se olisi luonnon lakien mukaista. Mutta luonnon Jumala, sen lakien Laatija ja Valvoja, voi saada kättensä teot täyttämään omaa tarkoitustaan.AO1 83.1

Kun suuret ja viisaat miehet olivat mielestään pätevästi todistaneet, ettei maa ollut vedellä tuhottavissa, kun kansan levottomuus oli tyystin tyynnytetty ja kun kaikki pitivät Nooan ennustusta harhaluulona ja häntä itseään kiihkoilijana - silloin Jumalan aika oli koittanut. Silloin »puhkesivat kaikki suuren syvyyden lähteet, ja taivaan akkunat aukenivat”, ja kaikki pilkkaajat vaipuivat vedenpaisumuksen aal-toihin. Viisaudellaan ylvästelleet huomasivat liian myöhään tyh-myytensä ja havaitsivat, että lain Antaja on luonnon lakeja suurempi ja ettei Kaikkivaltiaalta suinkaan puutu keinoja voidakseen täyttää tarkoituksensa. »Ja niinkuin kävi Nooan päivinä, — samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy» (Luuk. 17: 26, 30). »Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat» (2 Piet. 3: 10). Kun viisasten järkeily on hälventänyt Jumalan tuomioita kohtaan tunnetun pelon, kun uskonnolliset johtajat puhuvat tulevasta pitkän rauhan ja menestyksen kaudesta ja kun maailma liiketoiminnan ja huvittelun pyörteisiin vajonneena istuttaa ja rakentaa, juhlii ja pitää hauskaa hyläten Jumalan varoitukset ja pilkaten hänen sanansaattajiaan - »silloin yllättää heidän yhtäkkiä turmio, — eivätkä he pääse pakoon» (1 Tess. 5: 3).AO1 83.2