Kymmenen käskyä

Herra ei ilmaissut olevansa ai-noastaan pelottavan majesteettinen tuomari ja lainantaja vaan myös kansansa sääliväinen suojelija: »Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä.» He olivat jo oppineet tuntemaan hänet Oppaanaan ja Vapauttajanaan. Hän oli johtanut heidät ulos Egyptistä, avannut heille tien meren halki ja kukistanut faraon ja hänen sotajoukkonsa. Ja hän, joka näin oli osoittautunut kaikkia Egyptin jumalia ylemmäksi, julisti nyt lakinsa.AO1 287.2

Mutta lakia ei annettu tällä kertaa yksinomaan heprealaisten hyödyksi. Jumala kunnioitti heitä tekemällä heidät lakinsa valvojiksi ja säilyttäjiksi, mutta heidän tuli tallettaa se pyhänä koko maailmaa varten. Kymmenen käskyn säädökset soveltuvat koko ihmiskunnalle, ja ne on annettu opettamaan ja ohjaamaan kaikkia. Nuo kymmenen lyhyttä, sisällökästä ja arvovaltaista käskyä käsittävät ihmisen velvollisuuden Jumalaa ja toista ihmistä kohtaan, ja ne kaikki perustuvat rakkauden suureen perusperiaatteeseen. »Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi” (Luuk. 10: 27; ks. myös 5 Moos. 6: 4, 5; 3 Moos. 19: 18). Kymmenessä käskyssä näitä periaatteita noudatetaan yksityiskohtaisesti, ja ne sovelletaan ihmisen tilaan ja olosuhteisiin.AO1 287.3

»Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.”AO1 287.4

Iankaikkisena, itsestään ole-massaolevana, luomattomana Olentona Herra on itse kaiken al-kulähde ja ylläpitäjä ja sellaisena ainoa oikeutettu saamaan osakseen ylimmän kunnioituksen ja palvonnan. Ihmistä kielletään an-tamasta ensisijaisesti rakkauttaan tai palvelustaan millekään muulle kohteelle. Jos hellien vaalimme mitä tahansa sellaista, mikä on omiaan vähentämään rakkauttamme Jumalaan tai eh-käisemään hänelle kuuluvaa pal-velusta, teemme siitä itsellemme jumalan.AO1 287.5

»Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä.”AO1 288.1

Toinen käsky kieltää palvomasta oikeaa Jumalaa kuvien ja hahmojen avulla. Monet pakanakansat väittivät epäjumalankuviensa vain ilmentävän vertauskuvallisesti sitä jumaluutta jota he palvoivat, mutta Jumala on julistanut tällaisen palvonnan olevan syntiä. Jos iankaikkista Olentoa yritetään kuvata esineellisesti, se vain alentaa ihmisen käsitystä Jumalasta. Mieli kääntyy pois Herran äärettömästä täydellisyydestä kiintyäkseen luotuun enemmän kuin Luojaan. Ja ihminen rappeutuisi itsekin sitä mukaa kuin hänen käsityksensä Jumalasta madaltuisivat.AO1 288.2

»Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala.” Jumalan läheistä ja pyhää suhdetta kansaansa rinnastetaan vertauskuvallisesti avioliittoon. Ja koska epäjumalanpalvelus merkitsee hengellistä aviorikosta, aviollinen mustasukkaisuus voi sopivasti kuvata tässä mainitun »kiivauden» laatua.AO1 288.3

»Joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaa-vat.» Lapset joutuvat pakostakin kärsimään vanhempiensa tekemien vääryyksien seurauksista, mutta heitä ei rangaista vanhem-piensa rikkomuksista, elleivät he osallistu heidän synteihinsä. Ta-vallisesti lapset kuitenkin astuvat vanhempiensa jälkiä. Perinnölli-syyden ja esimerkin vaikutuksesta pojat osallistuvat isänsä synnistä. Väärät taipumukset, turmeltuneet mieliteot ja pilaantuneet tavat samoin kuin ruumiilliset sairaudet ja rappeutuminen siirtyvät perintönä isältä pojalle kolmanteen ja neljänteen polveen. Tämän pelottavan totuuden tulisi vakavana pidäkkeenä estää ihmisiä ajautumasta synnin teille.AO1 288.4

»Mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.» Kieltämällä palvelemasta epäjumalia toinen käsky epäsuorasti kehottaa palvo-maan oikeaa Jumalaa. Ja niille, jotka uskollisesti palvelevat häntä, luvataan laupeus, ei vain kolmanteen ja neljänteen polveen, kuten kostoa uhataan niille jotka vihaavat häntä, vaan tuhansiin sukupolviin.AO1 288.5

»Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.”AO1 288.6

Tämä käsky ei kiellä ainoastaan vääriä valoja ja tavallista sadattelua, vaan se kieltää meitä lausumasta Jumalan nimeä kevytmielisesti tai ajattelemattomasti sen pelkoa herättävästä merkityksestä välittämättä. Häpäisemme Jumalaa, jos mainitsemme hänet ajattelemattomasti tavallisessa keskustelussamme, vetoamme hä-neen tyhjänpäiväisissä asioissa tai toistamme usein ja harkitsematta hänen nimeään. »Pyhä ja peljattävä on hänen nimensä” (Ps. 111: 9). Kaikkien tulisi mietiskellä hänen majesteettiuttaan, puhtauttaan ja pyhyyttään saadakseen sydämeensä vaikutelman hänen ylevästä luonteestaan; ja hänen pyhä nimensä pitäisi lausua juhlallisen kunnioittavasti.AO1 288.7

»Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.»AO1 289.1

Sapattia ei esitetä uutena sää-döksenä vaan sellaisena, joka on asetettu luomisen yhteydessä. Sitä on muistettava ja vietettävä Luojan työn muistomerkkinä. Viittaamalla Jumalaan taivaiden ja maan Luojana se erottaa oikean Jumalan kaikista epäjumalista. Kaikki seitsemännen päivän viettäjät osoittavat tällä teollaan olevansa Herran palvojia. Näin siis sapatti pysyy merkkinä ihmisen alamaisesta kuuliaisuudesta Jumalalle niin kauan, kuin maan päällä yleensä on niitä, jotka palvelevat häntä. Neljäs käsky on ainoa kymmenestä käskystä, jossa ilmenee Lainantajan nimi ja arvo. Yksin se osoittaa, kenen arvovallalla laki on annettu. Siksi se sisältää Jumalan sinetin, jonka hän on painanut lakiinsa todistukseksi sen aitoudesta ja sitovuudesta.AO1 289.2

Jumala on antanut ihmisille kuusi päivää työntekoa varten, ja hän vaatii heitä tekemään omaa työtään kuutena työpäivänä. Hädän sanelemat ja laupeudenteot ovat sallittuja sapattina, sairaista ja kärsivistä on joka aika pidettävä huolta; mutta tarpeetonta työtä on tarkoin kartettava. Jos mielit viettää sapattia oikein, »sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi» (Jes. 58: 13). Ja profeetta lisää vielä: »etkä puhu joutavia.” Ne jotka keskustelevat liikeasioista tai laativat työsuunnitelmia sapattina, ovat Jumalan mielestä samassa asemassa kuin jos todella suorittaisivat noita liiketoimiaan. Pitääksemme sapatin pyhänä emme saisi sallia edes ajatustemme viipyä maailmallisissa asioissa. Ja käsky käsittää kaikki porteissamme olevat. Talon asukkaiden tulee panna syrjään maailmalliset tehtävänsä pyhiksi hetkiksi. Kaikkien pitäisi yhtyä kunnioittamaan Jumalaa palvelemalla häntä halukkaasti hänen pyhänä päivänään.AO1 289.3

»Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.”AO1 289.4

Vanhemmat ovat oikeutettuja sellaiseen rakkauteen ja kunnioi-tuksen määrään, joka ei kuulu ke-nellekään muulle henkilölle. Jumala itse, joka on antanut vanhemmille vastuun heidän huostaansa uskotuista sieluista, on määrännyt heidät olemaan sijaisinaan lapsille näiden varhaisvuosina. Ja joka hyljeksii vanhempiensa oikeutettua arvovaltaa, hyljeksii Jumalan arvovaltaa. Viides käsky ei ainoastaan vaadi lapsia kunnioittamaan vanhempiaan, olemaan heille alamaisia ja totte-lemaan heitä, vaan myös osoitta-maan heille rakkautta ja hellyyttä, keventämään heidän huoliaan, suojelemaan heidän mainettaan sekä auttamaan ja lohduttamaan heitä vanhalla iällä. Se käskee myös kunnioittamaan sananpalvelijoita, hallitusmiehiä ja kaikkia muita, joille Jumala on suonut toimivallan.AO1 289.5

»Tämä”, sanoo apostoli, »on en-simmäinen käsky, jota seuraa lu-paus” . (Ef. 6: 2). Lausuttuna is-raelilaisille, jotka odottivat pian pääsevänsä Kanaaniin, se lupasi kuuliaisille pitkää ikää tuossa hy-vässä maassa; mutta sillä on myös laajempi merkityksensä. Sulkien piiriinsä Jumalan kaiken Israelin se lupaa iankaikkisen elämän tämän maan päällä sen päästyä kerran vapaaksi synnin kirouksesta.AO1 290.1

»Älä tapa.»AO1 290.2

Tämä käsky käsittää kaikki elä-mää lyhentävät väärät teot, vihan ja koston hautomisen, toisten va-hingoksi koituvat aikeet ja pahan toivomisenkin heille, sillä »jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja». Tämän lisäksi toisten tarpeista tai kärsimyksistä piittaamaton itsekkyys, kaikki sellainen nautinnonhalu tai tarpeeton puute tai liiallinen työ, mikä on omiaan vahingoittamaan terveyttä, on enemmän tai vähemmän kuudennen käskyn rikkomista.AO1 290.3

»Älä tee huorin.»AO1 290.4

Tämä käsky kieltää epäpuhtaiden tekojen lisäksi aistilliset ajatukset ja halut tai niiden kiihottamisen millään tavalla. Se vaatii, että ulkoisen elämän lisäksi myös sydämen salaiset aikeet ja tunteet ovat puhtaat. Kristus, joka selitti Jumalan lain laajalle ulottuvaa velvoitusta, sanoi, että himokas ajatus tai katse olivat yhtä lailla syntiä kuin lainvastainen tekokin.AO1 290.5

»Älä varasta.”AO1 290.6

Tämä käsky käsittää sekä yleiset että yksityiset synnit. Kahdeksas käsky tuomitsee ihmisryöstön ja orjakaupan ja kieltää valloitussodat. Se tuomitsee varkauden ja rosvoilun. Se vaatii hoitamaan ehdottoman rehellisesti elämän kaikki toimet pienimpiä yksityiskohtia myöten. Se kieltää petkutuksen kaupankäynnissä ja vaatii täsmällisesti suorittamaan sovitut velat tai palkat. Jokainen toisen tietämättömyyden, heikkouden tai epäonnen hyväksikäytön yrityskin merkitään sen mukaan petoksena taivaan kirjoihin.AO1 290.7

»Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.»AO1 292.1

Tämä käsky käsittää kaiken valheellisuuden ja kieltää yrittämästä pettää lähimmäistämme millään tavalla. Vilppi syntyy juuri pettämisen aikomuksesta. Yhdellä silmäyksellä, käden liikkeellä tai kasvojen ilmeellä voidaan vilpistellä yhtä tehokkaasti kuin valheellisella puheellakin. Valhetta on kaikki tarkoituksellinen liioittelu, erehdyttävä tai suurenteleva vihjailu ja jopa tosiasioiden esittäminen harhaanjohtavalla ta-valla. Tämä käsky kieltää vähää-kään pilaamasta lähimmäisen mainetta vääristelyllä, mustamaa-lauksella, panettelulla tai kielittelyllä. Tahallinen totuuden salaaminenkin toisten vahingoksi on yhdeksännen käskyn rikkomista.AO1 292.2

»Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa.»AO1 292.3

Kymmenes käsky osuu kaikkien syntien alkujuureen kieltämällä itsekkään halun, joka johtaa synnilliseen tekoon. Joka kuuliaisena Jumalan laille pidättyy haluamasta synnillisesti sitä mikä kuuluu toiselle, ei syyllisty tekemään mitään väärää lähimmäisilleen.AO1 292.4

Tällaisia olivat kymmenen käskyn pyhät määräykset, jotka suuri Lainantaja julisti salamoiden ja ukkosen jyrähtelyjen keskeltä il-maisten samalla suurenmoisella tavalla voimansa ja valtasuuruu-tensa. Jumala liitti lakinsa julis-tamiseen voimansa ja kirkkautensa ilmennyksiä, jottei hänen kansansa koskaan unohtaisi tätä tapahtumaa ja jotta se oppisi syvästi kunnioittamaan lain Laatijaa, tai-vaan ja maan Luojaa. Hän halusi myös osoittaa kaikille ihmisille la-kinsa pyhyyden, tärkeyden ja py-syvyyden.AO1 292.5

Israelin kansa joutui kauhun valtaan. Jumalan sanojen pelottava voima tuntui pakahduttavan heidän vapisevan sydämensä. Sillä saatuaan kuulla Jumalan suuren oikeussäännöksen he tajusivat selvemmin kuin koskaan ennen, miten inhottavaa synti oli ja miten syyllisiä he itse olivat pyhän Jumalan edessä. Peloissaan ja kauhuissaan he pysyttelivät loitolla vuoresta ja huusivat Moosekselle: »Puhu sinä meidän kanssamme, niin me kuulemme. Älköön Jumala puhuko meidän kanssamme, ettemme kuolisi.» Mutta Mooses vastasi: »Älkää peljätkö, sillä Jumala on tullut koettelemaan teitä, että Herran pelko olisi teidän silmäinne edessä ja ettette syntiä tekisi.” Kansa jäi kuitenkin taempaa seuraamaan kauhuissaan tapahtumaa, kun »Mooses lähestyi pimeyttä, jossa Jumala oli”.AO1 292.6