Seitsemänkymmentä vanhinta

Herra kuuli hänen rukouksensa ja kehotti häntä kutsumaan kokoon seitsemänkymmentä Israelin vanhinta. He eivät olleet pelkästään ikämiehiä, vaan heillä oli arvokkuutta, tervettä harkintakykyä ja kokemusta. »Tuo heidät ilmestysmajalle”, Herra sanoi, »ja he asettukoot sinne sinun kanssasi. Minä sitten astun alas ja puhun siellä sinun kanssasi ja otan henkeä, joka sinussa on, ja annan heille; siten he voivat auttaa sinua tuon kansataakan kantamisessa, ettei sinun tarvitse sitä yksinäsi kantaa.»AO1 358.3

Herra antoi Mooseksen valita itselleen kaikkein uskollisimmat ja tehokkaimmat miehet kantamaan vastuuta hänen kanssaan. He auttaisivat vaikutuksellaan hillitsemään kansan väkivaltaa ja tukahduttamaan kapinan yrityk- set. Kuitenkin tästä heidän virkaan asettamisestaan oli myöhemmin ikäviä seurauksia. Heitä ei olisi lainkaan valittu, jos Mooses Jumalan voimaa ja hyvyyttä kokeneena olisi ilmaissut kokemustaan vastaavaa uskoa. Mutta hän oli suurennellut taakkojaan ja palveluksiaan miltei unohtaen olleensa vain välikappaleena Jumalan kädessä. Hänen ei sopinut vähääkään yhtyä siihen napinaan, joka oli Israelin kirouksena. Jos hän olisi täysin luottanut Jumalaan, Herra olisi alati opastanut häntä ja vahvistanut häntä kaikissa vaikeuksissa.AO1 358.4

Jumala kehotti Moosesta val-mistamaan kansaa sitä varten, mitä hän aikoi tehdä sille: »Pyhittäytykää huomiseksi, niin saatte syödä lihaa, koska itkitte Herran kuullen, sanoen: ‘Voi, jospa meillä olisi lihaa syödäksemme! Egyptissä meidän oli hyvä olla.’ Herra antaa nyt teille lihaa syödäksenne. Eikä siinä ole teille syömistä ainoastaan päiväksi tai kahdeksi, tai viideksi tai kymmeneksi tai kahdeksikymmeneksi päiväksi, vaan kuukauden päiviksi, kunnes ette enää siedä sen hajua ja se iljettää teitä. Sillä te olette pitäneet halpana Herran, joka on teidän keskellänne, ja itkeneet hänen edessänsä sanoen: ‘Miksi lähdimme Egyptistä!’”AO1 359.1

Mutta Mooses huudahti: »Kuu-sisataa tuhatta jalkamiestä on sitä kansaa, jonka keskuudessa minä elän, ja kuitenkin sinä sanot: ‘Minä annan heille lihaa, niin että heillä on sitä syödä kuukauden päivät’. Onko lampaita ja raavaita teurastettaviksi heille, niin että heille riittää, vai kootaanko heille kaikki meren kalat?» Herra nuhteli häntä tästä epäluotta-muksesta: »Onko Herran käsi lyhyt? Nyt saat nähdä, toteutuuko sinulle minun sanani vai eikö.»AO1 359.2

Mooses toisti seurakunnalle Herran sanat ja ilmoitti seitsemänkymmenen vanhimman nimittämisen virkaan. Hänen neuvonsa näille valituille miehille soveltuu mainiosti oikeudellisen lahjomattomuuden ohjeeksi myös nykyajan tuomareille ja lainsäätäjille: »Kuulustelkaa veljiänne ja tuomitkaa oikein, jos jollakulla on riita-asia veljensä tai luonaan asuvan muukalaisen kanssa. Älkää katsoko henkilöön tuomitessanne, vaan kuulkaa pientä yhtä hyvin kuin suurtakin; älkää peljätkö ketään ihmistä, sillä tuomio on Jumalan” (5 Moos. 1: 16, 17).AO1 359.3

Sitten Mooses kutsui ne seitse-mänkymmentä koolle pyhäkön luo. »Silloin Herra astui alas pilvessä ja puhutteli häntä, otti henkeä, joka hänessä oli, ja antoi sitä niille seitsemällekymmenelle vanhimmalle. Kun Henki laskeutui heihin, niin he joutuivat hurmoksiin.» Heille vuodatettiin, kuten opetuslapsille helluntaipäivänä, »voima korkeudesta». Herra halusi näin valmistaa heitä tehtäväänsä ja osoittaa heille kunniaa seurakunnan nähden, niin että heihin luotettaisiin miehinä, jotka Jumala oli valinnut avustamaan Moosesta Israelin hallinnossa.AO1 359.4

Jälleen Mooses ilmaisi jalon ja epäitsekkään mielenlaatunsa. Kaksi niistä seitsemästäkymmenestä oli jäänyt menemättä pyhäkön luo, koska he katsoivat vaatimattomasti olevansa niin arvotto- mia vastuulliseen tehtävään. Jumalan henki laskeutui silti heiliinkin siellä missä he olivat, ja hekin joutuivat hurmoksiin. Saatuaan kuulla tästä Joosua halusi estää tällaisen ohjeista poikkeamisen peläten sen aiheuttavan hajaannusta. Hän halusi myös suojata esimiehensä mainetta ja sanoi siksi: »Oi, herrani Mooses, kiellä heitä!» Mutta Mooses vastasi: »Oletko kateellinen minun puolestani? Oi, jospa koko Herran kansa olisi profeettoja, niin Herra antaisi henkensä heihin!»AO1 359.5

Mereltä alkoi nyt puhaltaa voimakas tuuli, joka ajoi edellään laumoittain viiriäisiä »ja painoi niitä leiriin päivänmatkan laajuu-delta joka suunnalle leiristä, lähes kahden kyynärän korkeuteen maasta» (4 Moos. 11: 31). Koko sen päivän ja yön ja vielä seuraa-vankin päivän kansa kokosi tuota ihmeellisesti järjestettyä ruokaa. Sitä saatiin valtavat määrät. »Vähin määrä, jonka joku sai kootuksi, oli kymmenen hoomer-mittaa.» Kaikki se, mitä ei sillä kertaa tarvittu, levitettiin kuivumaan, ja niin ruokaa riitti koko kuukaudeksi niin kuin oli luvattukin.AO1 360.1

Jumala antoi kansalle sellaista, mikä ei ollut heille parasta, koska he itsepintaisesti halusivat sitä. He eivät olisi tyytyneet sellaiseen, mikä olisi osoittautunut heille hyödylliseksi. Heidän kapinalliset halunsa tyydytettiin, mutta heidät jätettiin kärsimään niiden seurauksista. He juhlivat hillittö-mästi, mutta ylensyöminen kostautui heti. »Herra tuotti kansalle hyvin suuren surman.” Suuret joukot sortuivat kovaan kuumeeseen, kun taas eniten lihaa himoinneet sairastuivat kuolettavasti jo maistettuaankin sitä.AO1 360.2