Valinnan vapaus

Ensimmäisiä vanhempiamme, jotka luotiin viattomiksi ja pyhiksi, ei kuitenkaan jätetty vaille väärin tekemisen mahdollisuutta. Jumala teki heidät siveellisesti vapaiksi. He pystyivät arvostamaan hänen luonteensa viisautta ja hyvän-tahtoisuutta sekä hänen vaati-mustensa oikeamielisyyttä, ja he saivat täysin vapaasti joko totella tai olla tottelematta häntä. He saivat nauttia Jumalan ja pyhien enkelien yhteydestä, mutta ennen kuin heidän ikuisesta luotettavuu-destaan voitiin olla varmoja, heidän uskollisuuttaan oli koeteltava. Aivan olemassaolonsa alussa ihminen hillitsi luonnostaan mie-lihalujaan, niitä kohtalokkaita intohimoja, jotka koituivat saatanan lankeemukseksi. Keskellä paratiisia, lähellä elämän puuta, oli hyvänja pahantiedon puu, jonka oli määrä koetella esivanhempiemme kuuliaisuutta, uskoa ja rakkautta. He saivat vapaasti syödä kaikista muista puista, mutta tästä heitä kuoleman uhalla kiellettiin maistamasta. He kyllä joutuisivat saatanan kiusattaviksi, mutta jos he kestäisivät koetuksen, he lopulta hänen valtapiirinsä ulkopuolelle siirrettyinä saisivat iäti olla Jumalan suosiossa.AO1 29.1

Jumala teki ihmisen lain alai-seksi, mikä seikka oli hänen olemassaolonsa välttämätön edellytys. Hän oli jumalallisen hallituksen alamainen, eikä mikään hallitus voi toimia ilman lakia. Jumala olisi voinut luoda ihmisen kyke-nemättömäksi rikkomaan hänen lakiaan ja estää Aadamia tarttumasta kiellettyyn hedelmään. Mutta tällöin ihminen ei olisi ollut siveellisesti vapaa olento vaan pelkkä automaatti. Ilman valin-nan vapautta hänen kuuliaisuu-tensa ei olisi ollut vapaaehtoista vaan pakollista. Luonteen kehittyminen olisi ollut mahdotonta. Sellainen menettely olisi ollut vastoin muiden maailmojen asukkaiden kokemaa Jumalan kohtelua. Se olisi ollut arvotonta ihmiselle älyolentona ja olisi vain puoltanut saatanan syytöstä, jonka mukaan Jumala hallitsi mielivaltaisesti.AO1 29.2

Jumala teki ihmisen suoraluontoiseksi. Hän antoi hänelle luonteen jaloutta, eikä hänellä ollut mitään taipumuksia pahaan. Hän teki hänet älyltään erittäin ky-vykkääksi ja loi hänen uskollisena pysymiselleen mahdollisimman hyvät edellytykset. Ikuisen onnen ehtona oli täydellinen ja pysyvä kuuliaisuus. Tällä ehdolla hän sai syödä elämän puusta.AO1 29.3