Mooses esirukoilijana

Mooses sai vuorella kuulla leirissä tapahtuneesta luopumuksesta, ja hänen käskettiin heti palata alas. Jumala sanoi: »Mene, astu alas, sillä sinun kansasi, jonka johdatit Egyptin maasta, on turmion tehnyt. Pian he poikkesivat siltä tieltä, jota minä käskin heidän kulkea; he tekivät itselleen valetun vasikan. Sitä he ovat kumartaneet.” Jumala olisi kyllä saanut hankkeen raukeamaan alkuunsa, mutta hän antoi sen kehittyä täyteen mittaansa, jotta kaikki oppisivat tietämään, miten hän rankaisee niitä jotka pettävät ja hylkäävät hänet.AO1 300.3

Liitto, jonka Jumala oli tehnyt kansansa kanssa, oli nyt täysin kumottu, ja hän sanoi Moosekselle: »Anna minun olla, että vihani leimahtaisi heitä vastaan, hukuttaakseni heidät; mutta sinusta minä teen suuren kansan.” Israelin kansa ja varsinkin siihen liittynyt sekakansa tulisi alituiseen olemaan taipuvainen kapinoimaan Jumalaa vastaan. He tulisivat myös napisemaan johtajaansa vastaan ja tuottamaan hänelle surua epäuskollaan ja uppiniskaisuudellaan, ja heidän johdattamisensa perille Luvattuun maahan tulisi olemaan työlästä ja rasittavaa. He olivat synneillään jo me nettäneet Jumalan suosion ja olivat nyt oikeudenmukaisesti tuhon omia. Siksi Herra aikoikin hukuttaa heidät ja tehdä Mooseksesta suuren kansan.AO1 300.4

»Anna minun olla hukut taakseni heidät”, kuuluivat Herran sanat. Ja jos Jumala aikoi hävittää Israelin, niin kuka saattoi enää puhua heidän puolestaan? Useimmat olisivat jättäneet syntiset oman onnensa nojaan! Ja useimmat olisivat ilomielin vaihtaneet raatamista, rasitusta ja uhrauksia merkitsevän ja pelkkää kiittämättömyyttä ja napinaa tuottavan tehtävän levolliseen ja kunniakkaaseen asemaan, kun kerran Jumala itse tarjosi tuota helpotusta.AO1 301.1

Mutta Mooses jaksoi vielä toivoa kaiken tuon masennuksen ja vihan keskelläkin. Hän käsitti, etteivät Jumalan sanat, »Anna minun olla”, merkinneet suoranaista kieltoa vaan kehotusta ryhtyä välittämään. Ne antoivat ymmärtää, että vain Mooseksen rukoukset saattoivat pelastaa Israelin mutta että Jumala säästäisi kansaansa, jos hänen puoleensa näin käännyttäisiin. Ja niin hän »rukoili armoa Herralta, Jumalal-tansa, ja sanoi: ‘Herra, miksi sinun vihasi syttyy omaa kansaasi vastaan, jonka olet vienyt pois Egyptin maasta suurella voimalla ja väkevällä kädellä?’”AO1 301.2

Jumala oli ilmaissut, ettei hän halunnut tunnustaa kansaansa omakseen. Hän oli Moosekselle puhuessaan käyttänyt siitä sanontaa »sinun kansasi, jonka [sinä] olet vienyt — suurella voimalla ja värkevällä kädellä. Miksi», hän tiukkasi, »egyptiläiset saisivat sanoa: ‘Heidän onnetto-muudekseen hän vei heidät pois, tappaaksensa heidät vuorilla ja hävittääksensä heidät maan pääl-tä?’»AO1 301.3

Niinä muutamina kuukausina, jotka olivat kuluneet Israelin lähdöstä pois Egyptistä, kaikki ympäristökansat olivat kuulleet heidän ihmeellisestä vapautuksestaan. Pakanat olivat pelon ja kaameiden ounastelujen vallassa. Kaikki tarkkailivat jännittyneinä, mitä Israelin Jumala tekisi kansalleen. Jos se nyt tuhottaisiin, sen viholliset riemuitsisivat, ja Jumala saisi häpeän. Egyptiläiset väittäisivät osuneensa oikeaan syytöksissään - sen sijaan, että Herra olisi johtanut kansansa erämaahan uhraamaan, hän olikin vienyt sen uhrattavaksi. Eivät he ottaisi huomioon Israelin syntejä; jos Jumala tuhoaisi kansan, jota hän niin selvästi oli osoittanut kunnioittavan-sa, siitä koituisi häpeää hänen ni-melleen. Miten vakavasti Jumalan suuresti kunnioittamat ovatkaan vastuussa siitä, että he tekevät hänen nimensä ylistettäväksi maan päällä! Miten tarkoin heidän tulisikaan varoa tekemästä syntiä ja saattamasta siten hänen rangaistustuomioitaan lankea-maan alas, niin että jumalattomat pääsisivät soimaamaan hänen ni-meään!AO1 301.4

Puhuessaan Israelin puolesta Mooses unohti arkuutensa; niin syvästi hän oli kiinnostunut siitä ja rakasti niitä, joiden hyväksi hän Jumalan välikappaleena oli aikaansaanut niin paljon. Herra kuuli hänen rukouksensa ja suostui hänen epäitsekkääseen pyyntöönsä. Jumala oli koetellut palve- lijaansa. Hän oli koetellut Moo-seksen uskollisuutta ja rakkautta tuota hairahtuvaa, kiittämätöntä kansaa kohtaan, ja Mooses oli ul-jaasti selviytynyt kokeesta. Hänen kiinnostuksensa Israelia kohtaan ei ollut lähtöisin mistään itsekkäästä vaikuttimesta. Hän piti Jumalan valitun kansan menestystä tärkeämpänä kuin omaa kunniaansa tai sitä etuoikeutta, että hänestä olisi tullut suuren kansan kantaisä. Jumala mieltyi hänen uskollisuuteensa, sydämensä yksinkertaisuuteen ja rehelli-syyteensä, ja niin hän uskoi tälle kuin konsanaan uskolliselle pai-menelle suurena tehtävänä Israelin kansan johdattamisen Luvattuun maahan.AO1 301.5