Ratkaisu ja rangaistus

Siirrettyään Koorahin ja hänen leeviläistoverinsa erilleen kansasta Mooses sanoi: »Eikö teille jo riitä se, että Israelin Jumala on erottanut teidät Israelin seura-kunnasta, sallinut teidän käydä hänen tykönsä toimittamaan palvelusta Herran asumuksessa ja seisomaan seurakunnan edessä palvelemassa heitä? Hän salli käydä tykönsä sinun ja kaikkien veljiesi, leeviläisten, sinun kanssasi; ja nyt te tavoittelette pappeuttakin. Niin siis sinä ja koko sinun joukkosi käytte kapinoimaan Herraa vastaan; sillä mikä on Aaron, että te häntä vastaan napisette?”AO1 377.3

Daatanin ja Abiramin asenne ei ollut niin jyrkkä kuin Koorahin, ja Mooses toivoi, että he olisivat joutuneet houkutelluiksi salaliittoon olematta täysin turmeltuneita. Niinpä hän kutsui heidät luokseen kuullakseen, mitä heillä oli häntä vastaan. Mutta he eivät tahtoneetkaan tulla, vaan kieltäytyivät julkeasti tunnustamasta hänen arvovaltaansa. Seurakunnan kuullen he vastasivat: »Eikö jo riitä, että olet tuonut meidät tänne maasta, joka vuotaa maitoa ja mettä, hukuttaaksesi meidät erämaahan? Pyritkö vielä meidän valtiaaksemme? Oletpa totisesti tuonut meidät maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä, ja antanut meille perintöosaksi vainioita ja viinitarhoja! Luuletko voivasi sokaista silmät näiltä ihmisiltä? Me emme tule.»AO1 377.4

Näin he käyttivät orjuutensa maasta samoja sanoja, joilla Herra oli kuvaillut luvattua perintöosaa. He syyttivät, että Mooses pönkitti vain omaa arvovaltaansa uskotellen toisille olevansa jumalallisen johdatuksen alaisena. Ja nyt he selittivät, ettei heitä sopinut enää sokeiden tavoin siirrellä paikasta toiseen milloin Kanaanin suuntaan, milloin taas erämaahan päin aina sen mukaan, miten se sopi hänen kunnianhimoisimpiin suunnitelmiinsa. Näin hänet, joka oli ollut heille hellänä isänä ja kärsivällisenä paimenena, leimattiin kaikkein pahimman luonteiseksi hirmuvaltiaaksi ja vallananastajaksi. Hänen syykseen luettiin nyt se, etteivät he omien syntiensä tähden päässeet Kanaaniin.AO1 378.1

Oli ilmeistä, että kansa kallistui kapinoivien puolelle. Mutta Mooses ei mitenkään ruvennut puolustelemaan itseään. Juhlallisesti hän kaiken kansan nähden vetosi Jumalaan, jotta tämä todistaisi hänen vaikuttimensa puhtaiksi ja toimintansa vilpittömäksi sekä olisi tuomarina hänen asiassaan.AO1 378.2

Seuraavana aamuna paikalle tuli kaksisataaviisikymmentä päämiestä hiilipannuineen, Koorah etunenässään. Heidät ohjattiin pyhäkön pihalle kansan ko-koontuessa sen ulkopuolelle odottamaan ratkaisua. Mooses ei koonnut seurakuntaa katsomaan Koorahin ja hänen joukkionsa tappiota, vaan kapinalliset ne so-keudessaan olivat kutsuneet kansan paikalle näkemään heidän voittonsa. Suuri osa seurakunnasta oli avoimesti Koorahin puolella, ja tämä arveli melko varmasti syr-jäyttävänsä Aaronin.AO1 378.3

Heidän ollessaan siinä koolla Jumalan edessä »Herran kirkkaus näkyi koko seurakunnalle”. Jumala varoitti Moosesta ja Aaronia: »Erottautukaa te tästä joukosta, niin minä tuokiossa heidät tuhoan.” Mutta he lankesivat kasvoilleen ja rukoilivat: »Oi Jumala, sinä Jumala, jonka vallassa on kaiken lihan henki: jos yksi mies rikkoo, vihastutko silloin koko seurakuntaan?”AO1 378.4

Koorah oli vetäytynyt joukosta liittyäkseen Daataniin ja Abiramiin, kun Mooses seitsemänkymmenen vanhimman seurassa laskeutui varoittamaan viimeistä kertaa niitä miehiä, jotka olivat kieltäytyneet tulemasta hänen luokseen. Väkijoukko seurasi heitä, mutta ennen varsinaisen sa-nomansa esittämistä Mooses kehotti kansaa: »Siirtykää pois näiden jumalattomien miesten majoilta älkääkä koskeko mihinkään, mikä on heidän, ettette tuhoutuisi kaikkien heidän syntiensä tähden.” Väki totteli varoitusta, sillä lähestyvän tuomion tunne oli vallannut kaikki. Pääkapinoitsijat näkivät olevansa niiden hylkäämiä, jotka he olivat pettäneet, mutta se ei järkyttänyt heidän julkeuttaan. He asettuivat perheineen telttojensa edustalle aivan kuin uhmaamaan Jumalan varoitusta.AO1 378.5

Israelin Jumalan nimessä Mooses julisti nyt seurakunnan kuul- len: »Tästä te tietäkää, että Herra on minut lähettänyt tekemään kaikki nämä teot ja etteivät ne ole tapahtuneet minun omasta tahdostani: jos nämä kuolevat samalla tavalla, kuin muut ihmiset kuolevat, ja heidän käy, niinkuin kaikkien muiden ihmisten käy, niin ei Herra ole minua lähettänyt. Mutta jos Herra antaa jotakin erikoista tapahtua ja maa avaa kitansa ja nielaisee heidät kaikkinensa, niin että he elävältä suistuvat tuonelaan, niin siitä tie-täkää, että nämä miehet ovat pilkanneet Herraa.»AO1 378.6

Kaikki kansa katsoi Moosekseen odottaessaan kauhuissaan, mitä tuleman piti. Kun hän oli lakannut puhumasta, kiinteä maa halkesi, ja kapinalliset suistuivat elävinä syvyyteen kaikkine tavaroineen, »ja niin heidät hävitettiin seurakunnan keskeltä». Kansa pakeni itsesyytösten vallassa tuntien osallistuneensa samaan syntiin.AO1 379.1

Mutta tuomion tuho ei loppunut tähän. Pilvestä leimahtava tuli kulutti suitsuketta uhranneet kaksisataaviisikymmentä päämiestä. Koska nämä miehet eivät olleet ensimmäisinä lietsomassa kapinaa, heitä ei hävitetty pääsalaliittolaisten yhteydessä. He saivat nähdä miten näiden kävi, jotta he vielä katuisivat. Mutta heidän myötätuntonsa oli kapinallisten puolella, ja niin hekin tuhoutuivat.AO1 379.2

Kun Mooses kehotti vakavasti Israelia pakenemaan lähestyvää tuhoa, Jumala olisi vieläkin pidättänyt rangaistustaan, jos Koorah ja hänen kannattajansa olisivat katuneet ja pyytäneet tekoaan anteeksi. Mutta jatkuvalla itsepäisyydellään he sinetöivät tuomionsa. Koko seurakunta osallistui heidän syyllisyyteensä, sillä kaikki olivat olleet heille enemmän tai vähemmän myötätuntoi-sia. Kuitenkin Jumala suuressa armossaan teki eron kapinan johtajien ja heidän johdettaviensa välillä. Petettäväksi suostuneelle kansalle annettiin vielä katumi-sen mahdollisuus. Silti oli täysin pätevästi todistettu, että he olivat väärässä ja Mooses oikeassa. Voimansa ilmauksella Jumala oli poistanut kaiken epävarmuuden.AO1 379.3

Jeesus, joka enkelinä kulki heprealaisten edellä, koetti varjella heitä tuholta. Anteeksianto olisi niin mielellään suotu heille. Jumalan rangaistustuomio oli osunut aivan heidän lähelleen ja kehottanut heitä parannukseen. Taivaan erikoinen, vastustamaton väliintulo oli tukahduttanut heidän kapinansa. Jos he nyt ottaisivat varteen Jumalan sallimuksen väliintulon, he voisivat pelastua. Mutta vaikka he häviöön joutumisen pelosta pakenivatkin tuomion ankaruutta, heidän kapinamielensä ei ollut silti muuttunut. He palasivat sinä iltana teltoilleen kauhuissaan mutta katumattomina.AO1 379.4

Koorah oli kumppaneineen kehunut ja imarrellut heitä, niin että he lopulta todella uskoivat olevansa erinomaista kansaa, jota Mooses oli kohdellut huonosti ja väärin. Jos he myöntäisivät Koorahin ja hänen puoluelaistensa olleen väärässä ja Mooseksen oikeassa, niin heidän olisi pakostakin hyväksyttävä Jumalan sanaksi se tuomio, jonka mukaan heidän täytyi kuolla erämaahan. Tähän he eivät halunneet suostua, ja siksi he koettivat uskoa, että Mooses oli pettänyt heitä. He olivat toivoneet ja uskotelleet itselleen, että asiat saataisiin peräti uudelle tolalle, niin että moitteen sijasta kuultaisiin kiitosta, ja huolet ja taistelut vaihtuisivat lepoon ja rauhaan. Tuhon omiksi joutunei-den miesten puheet olivat olleet mieluisaa kuultavaa. He olivat sanoneet tuntevansa suurta mielenkiintoa ja rakkautta kansaa kohtaan, ja niin kansa päättelikin, että Koorahin ja hänen tovereidensa täytyi olla kunnon miehiä ja että Mooses oli jollakin keinoin aiheuttanut heidän tuhonsa.AO1 379.5

Ihmisten on tuskin mahdollista muulla tavoin loukata Jumalaa pahemmin kuin halveksimalla ja hyljeksimällä niitä välikappaleita, joilla hän pyrkii pelastamaan heitä. Israelilaiset olivat kaiken tämän lisäksi aikoneet jopa surmata Mooseksen ja Aaronin. Kuitenkaan he eivät käsittäneet, miten tärkeää heidän oli anoa Jumalalta anteeksiantoa tälle raskaalle synnilleen. Sitä armon iltaa ei käytetty katumukseen ja synnintunnustukseen, vaan jonkin keinon keksimiseen niiden todisteiden ku-moamiseksi, jotka osoittivat heidän olevan syntisistä suurimpia. He tunsivat yhä vihaa noita Jumalan asettamia miehiä kohtaan ja kohentautuivat vastustamaan heidän arvovaltaansa. Saatana oli paikalla häiritsemässä heidän harkintaansa ja johtamassa heitä sokaistuina tuhoa kohti.AO1 380.1

Kuullessaan, miten tuomitut syntiset huusivat vajotessaan syvyyteen, israelilaiset olivat paenneet järkyttyneinä, »sillä he pelkäsivät maan nielaisevan heidätkin». »Mutta seuraavana päivänä kaikki israelilaisten seurakunta napisi Moosesta ja Aaronia vastaan sanoen: ‘Te olette surman-neet Herran kansaa.’” Ja he olivat vähällä käydä käsiksi noihin uskollisiin, uhrautuviin johtajiinsa.AO1 380.2

Mutta silloin näkyi Herran kirkkaus pyhäkön yllä olevassa pilvessä, ja sen keskeltä hän sanoi Moosekselle ja Aaronille: »Poistukaa tämän joukon luota, niin minä tuokiossa heidät tuhoan.»AO1 380.3

Synnin syyllisyys ei vaivannut Moosesta, eikä hän siksi pelännyt ja paennut kiireesti eikä jättänyt seurakuntaa tuhon omaksi. Mooses jäi paikalleen ja osoitti tämän pelottavan koetuksen hetkenä huolehtivansa tosi paimenen tavoin hoidossaan olevasta laumasta. Hän rukoili, ettei Jumala vihassaan tyystin tuhoaisi valitsemaansa kansaa. Tällä esirukouk-sellaan hän esti rankaisevaa käsivartta kokonaan lopettamasta tottelematonta ja kapinallista Israelia.AO1 380.4

Mutta rankaisun toimeenpanija oli jo työssään; »vitsaus oli jo alkanut kansan keskuudessa». Veljensä ohjeiden mukaisesti Aaron otti hiilipannun ja kiiruhti seurakunnan keskelle toimittamaan »kansalle sovituksen. Ja hänen siinä seisoessaan kuolleitten ja elävien vaiheella” suitsutuksen savu kohosi ja Mooseksen rukoukset ylenivät pyhäköstä Jumalan puoleen. Vitsaus lakkasi, mutta vasta kun neljätoista tuhatta seitsemänsataa israelilaista oli kuollut napinansa ja kapinansa johdosta.AO1 380.5

Mutta Herra antoi vielä lisätodisteen siitä, että pappeus oli uskottu Aaronin perheelle. Herran käskystä jokainen heimo teki sauvan ja kirjoitti siihen heimon nimen. Leevin heimon sauvassa oli Aaronin nimi. Sauvat vietiin sitten pyhäkköön ja pantiin »lain arkin eteen”. Jonkin sauvan verso-minen olisi merkkinä siitä, että Herra oli valinnut sen heimon hoitamaan pappeutta. Seuraavana päivänä »katso, Aaronin sauva, joka oli siinä Leevin sukukunnan puolesta, oli alkanut versoa, siihen oli ilmestynyt silmuja, puhjennut kukkia ja kasvanut kypsiä manteleita”. Se näytettiin kansalle ja pantiin myöhemmin talteen pyhäkköön todistukseksi tuleville sukupolville. Tämä ihme ratkaisi lopullisesti pappeuskysymyksen.AO1 381.1

Samoin oli nyt täysin selvitetty se, että Mooses ja Aaron olivat puhuneet jumalallisen arvovallan nojalla. Ja kansan oli uskottava se vastenmielinen totuus, että he joutuisivat kuolemaan erämaahan. »Katso”, he valittivat, »me menehdymme, me hukumme, kaikki me hukumme!» He tunnustivat, että olivat tehneet syntiä kapinoimalla johtajiaan vastaan ja että Koorah puoluelaisineen oli saanut Jumalalta oikeudenmukaisen rangaistuksen.AO1 381.2