Egyptissä

Aabraham ei käsittänyt Kaitsel-muksen johdatusta eivätkä hänen toiveensa olleet täyttyneet, mutta hän luotti yhä lupaukseen: »Minä - - siunaan sinut ja teen sinun niinesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi.” Hän rukoili hartaasti ja mietti, miten saisi väkensä ja karjansa pysymään hengissä, mutta hän ei tahtonut päästää olosuhteita järkyttämään uskoaan Jumalan sanaan. Välttyäkseen nälkäkuolemalta hän siirtyi Egyptiin. Ei hän hädässään hylännyt Kanaania eikä palannut entiseen kotimaahansa Kaldeaan, missä leipää oli kyllälti, vaan hän hakeutui turvaan mahdollisimman lähelle luvattua maata ja aikoi taas pian palata sinne, minne Jumala oli sijoittanut hänet.AO1 112.2

Tämä koetus oli kohdannut Aabrahamia Herran sallimuksesta, jotta hän oppisi alistuvaisuutta, kärsivällisyyttä ja uskoa. Nämä opetukset kirjoitettaisiin muistiin kaikkien niiden hyödyksi, jotka myöhemmin joutuisivat koettelemuksiin. Jumala johdattelee lapsiaan heille oudolla tavalla, mutta hän ei unohda eikä hylkää niitä, jotka turvaavat häneen. Hän salli Jobin joutua ahdistuksiin, mutta ei hylännyt häntä. Hän salli Johanneksen tulla karkotetuksi yksinäiselle Patmoksen saarelle, mutta Jumalan Poika kohtasi hänet siellä ja antoi hänen katsella kuolemattoman kirkkau den näkyjä. Hän antaa koetusten kohdata kansaansa, jotta se itse kestävyydestään ja kuuliaisuudes-taan rikastuisi hengellisesti ja jotta muut vahvistuisivat sen esimerkistä. »Minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset»(Jer. 29: 11). Juuri niiden ahdistusten, jotka ankarimmin koettelevat uskoamme ja saavat kaiken näyttämään siltä kuin Jumala olisi hylännyt meidät, tulee johtaa meidät lähemmäksi Kristusta voidaksemme laskea kaikki taakkamme hänen jalkain - sa juureen ja kokea sitä rauhaa, jota hän puolestaan antaa meille.AO1 112.3

Jumala on aina koetellut kan-saansa ahdistusten ahjossa. Sen kuumuudessa kuona erottuu kris-tillisen luonteen aidosta kullasta. Jeesus valvoo koetta. Hän tietää, miten arvokasta metallia on jalos-tettava, jotta se voisi heijastaa hänen rakkautensa säteilyä. Jumala kasvattaa palvelijoitaan läheisin, syvälle käyvin koetuksin. Hän näkee eräillä olevan kykyjä, joita voidaan käyttää hänen työnsä edistämiseen, ja näitä henkilöitä hän koettelee. Hän sallii heidän joutua tilanteisiin, jotka koettelevat heidän luonnettaan ja paljastavat puutteita ja heikkouksia, joista he eivät ole tienneet. Hän antaa heille tilaisuuden korjata näitä puutteita ja tulla kelvollisiksi palvelemaan häntä. Hän osoittaa heille heidän heikkoutensa ja opettaa heitä turvautumaan hä-neen, sillä hän on heidän ainoa apunsa ja tukensa. Näin hänen tarkoituksensa toteutuu. Saatuaan näin kasvatusta ja harjoitusta he ovat valmiit täyttämään sen suuren tarkoituksen, jota varten he ovat saaneet kykynsä. Kun Jumala kehottaa heitä toimimaan, he ovat valmiit, ja taivaan enkelit voivat yhtyä heidän kanssaan siihen työhön, joka maan päällä on suoritettava.AO1 112.4

Egyptissä oleskelun aikana ilmeni, että Aabrahamillakin oli inhimilliset heikkoutensa ja vajavuutensa. Salatessaan sen, että Saara oli hänen vaimonsa, Aabraham ei luottanut Jumalan huolenpitoon eikä osoittanut sitä jaloa uskoa, joka muutoin oli hänelle niin ominaista. Saara oli hyvin kaunis, ja siksi Aabraham arveli tummien egyptiläisten tavoittelevan häntä omakseen ja surmaavan siinä yhteydessä empimättä hänen miehensä. Ja niin hän harkitsi voivansa valehtelematta esitellä Saaran sisarenaan, sillä heillä oli yhteinen isä, vaikka olivatkin eri äidistä. Silti heidän todellisen suhteensa salaaminen oli petos, eikä Jumala voi hyväksyä mitään poikkeamista ehdottomasta totuudesta. Aabrahamin uskon puute saattoi Saaran suureen vaa- raan. Saatuaan kuulla Saaran kauneudesta Egyptin kuningas kutsutti hänet hoviinsa ja aikoi ottaa hänet vaimokseen. Mutta suuressa armossaan Herra varjeli Saaraa antamalla kovien vitsausten kohdata kuninkaan hovia. Näin totuus selvisi faraolle, ja harmissaan kärsimästään petoksesta hän palautti Saaran ja moitti Aabrahamia sanoen: »Mitä olet minulle tehnyt? — Miksi sanoit: ‘Hän on minun sisareni’, niin että minä otin hänet vaimokseni? Katso, tässä on vaimosi, ota hänet ja mene.»AO1 113.1

Aabrahamia oli kohdeltu hyvin Egyptissä, ja nytkään farao ei sallinut tehtävän mitään vahinkoa hänelle eikä hänen väelleen vaan käski miestensä saattaa heidät turvallisesti pois. Siihen aikaan julkaistiin lakeja, jotka kielsivät egyptiläisiä seurustelemasta vierasmaalaisten paimenien kanssa ainakaan niin tuttavallisesti, että ryhtyisivät syömään tai juomaan heidän kanssaan. Lähettäessään Aabrahamin pois farao oli ystävällinen ja jalomielinen, mutta hän pyysi häntä lähtemään maasta, koska ei uskaltanut antaa hänen jäädä sinne. Tietämättään hän oli ollut vähällä aiheuttaa hänelle vakavaa vahinkoa, mutta Jumala oli puuttunut asiaan ja varjellut faraota tekemästä niin suurta syntiä. Farao totesi tämän muukalaisen mieheksi, jota taivaan Jumala kunnioitti, ja hän pelkäsi pitää valtakunnassaan sellaista, joka olisi näin ilmeisesti Jumalan suosiossa. Egyptiin jäätyään hän olisi varmasti rikastunut ja päässyt hyvään maineeseen. Tämä olisi herättänyt egyptiläisten kateuden, ja he olisivat ehkä tehneet hänelle jotakin vahinkoa. Siitä farao olisi joutunut kantamaan vastuun, ja ties mitä vitsauksia hovi taas olisi saanut kokea.AO1 114.1

Faraolle annettu varoitus osoit-tautui suojaksi Aabrahamille hänen joutuessaan myöhemmin tekemisiin pakanakansojen kanssa. Asiaa ei näet voitu pitää salassa, vaan kaikki saivat tietää, että Jumala, jota Aabraham palveli, varjelisi palvelijaansa ja kostaisi kaiken hänelle aiheutetun vahingon. On vaarallista tehdä vääryyttä yhdellekään taivaan Kuninkaan lapselle. Psalmista viittaa tähän Aabrahamin kokemukseen kertoessaan valitusta kansasta, miten Jumala »rankaisi kuninkaita heidän tähtensä: ‘Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni’» (Ps. 105: 14, 15).AO1 115.1

On mielenkiintoista havaita, miten suuresti Aabrahamin vaiheet Egyptissä muistuttavat niitä kokemuksia, joita hänen jälkeläisillään oli satoja vuosia myöhemmin. Molemmat siirtyivät Egyptiin nälänhädän pakottamina, ja molemmat oleskelivat siellä. Jumala antoi vitsaustensa kohdata egyptiläisiä heidän tähtensä, niin että nämä pelkäsivät heitä, ja pakanain lahjoista rikastuneina he lähtivät pois, »mukanaan paljon tavaraa”.AO1 115.2