Mooseksen lapsuus

Tämän käskyn voimassa ollessa Amramille ja Jookebedille, jotka olivat Leevin sukuun kuuluvia hartaita israelilaisia, syntyi poika. Pienokainen oli »ihana lapsi”, ja vanhemmat päättivät olla uhraa-matta lastaan, koska he uskoivat, että Israelin vapauttamisen aika lähestyi ja että Jumala herättäisi vapauttajan kansalleen. Usko Ju-malaan rohkaisi heitä, »eivätkä he peljänneet kuninkaan käskyä» (Hebr. 11: 23).AO1 226.1

Kolmen kuukauden ajan äidin onnistui piilotella lastaan. Huo-mattuaan, ettei enää voisi salata sitä, hän tiivisti pienen kaislaarkun vedenpitäväksi maapihkalla ja piellä, pani sitten pienokaisensa siihen ja sujautti arkun virran rantakaislikkoon. Hän tiesi vaarantavansa sekä lapsen että oman henkensä, jos jäisi paikalle vahtiin, mutta lapsen sisar Mirjam pysytteli lähettyvillä näköjään välinpitämättömänä mutta kuitenkin tarkoin pitäen silmällä, miten pikkuveljen kävisi. Ja paikalla oli muitakin tarkkailijoita. Äiti oli hartain rukouksin uskonut lapsensa Jumalan hoivaan, ja enkelit leijuivat näkymättöminä tuon vaatimattoman leposijan yllä. Enkelit ohjasivat faraon tyttären paikalle. Pieni kaisla-arkku herätti hänen uteliaisuutensa, ja nähdessään siinä lepäävän kauniin lapsen hän tajusi heti tilanteen. Hänen tuli sääli itkevää pienokaista ja hän ajatteli myötätun-toisesti tuntematonta äitiä, joka oli tällä tavoin koettanut pysyttää rakkaan pienoisensa hengissä. Ja niin hän päätti pelastaa lapsen itselleen ottopojaksi.AO1 226.2

Mirjam oli salaa seurannut ta-pahtumain kehitystä, ja huoma-tessaan, miten hellästi lapseen suhtauduttiin, hän uskaltautui lä-hemmäksi ja lopulta kysäisi: »Me-nenkö kutsumaan sinulle hebrealaisen imettäjän, joka voi imettää sen lapsen sinulle?» Tähän suostuttiin.AO1 227.1

Sisar riensi kertomaan äidille iloista uutista ja palasi kohta äidin kanssa faraon tyttären luo. Tämä sanoi: »Ota tämä lapsi ja imetä se minulle, niin minä maksan sinulle siitä palkan.»AO1 227.2

Jumala oli kuullut äidin rukoukset ja palkinnut hänen us- konsa. Syvästi kiitollisena hän ryhtyi nyt turvattuun ja onnekkaaseen tehtäväänsä. Uskollisesti hän käytti saamansa tilaisuuden kasvattaakseen lapsensa Jumalalle. Hän uskoi lapsen pelastuneen jotakin suurta tehtävää varten ja tiesi joutuvansa pian luovuttamaan hänet kuninkaalliselle äidille ja siihen ympäristöön, joka oli omiaan vieroittamaan lasta Jumalasta. Tämä kaikki sai hänet opettamaan häntä uutterammin ja huolellisemmin kuin muita lapsiaan. Hän koetti juurruttaa poikansa mieleen Jumalan pelkoa ja saada hänet mieltymään totuuteen ja oikeuteen, ja hän rukoili hartaasti, että hänen lapsensa varjeltuisi kaikelta turmelevalta vaikutukselta. Hän osoitti tälle epäjumalien palvonnan mielettö-myyden ja synnillisyyden ja opetti hänet pienestä pitäen kumartamaan ja rukoilemaan elävää Jumalaa, joka yksin saattoi kuulla häntä ja auttaa häntä jokaisena vaaran hetkenä.AO1 227.3

Äiti piti lastaan luonaan mah-dollisimman kauan mutta joutui luopumaan hänestä, kun poika oli noin kahdentoista ikäinen. Vaati-mattomasta kotimajasta lapsi vietiin kuninkaan palatsiin faraon tyttären hoiviin, »ja tämä otti sen pojaksensa». Mutta sielläkään hän ei unohtanut pienenä saamiaan vaikutteita eikä äitinsä antamia opetuksia. Ne varjelivat häntä ylpeydeltä, uskottomuudelta ja paheilta, jotka rehottivat tuossa loistoisassa hovissa.AO1 228.1

Miten kauaskantoinen olikaan seurauksiltaan tuon heprealaisen vaimon vaikutus, niin maanpako-lainen ja orja kuin hän olikin!AO1 228.2

Mooseksen koko vastainen elämä ja hänen valtava tehtävänsä Israelin johtajana todistavat uskovan äidin työn tärkeydestä. Mikään muu työ ei ole sen veroista. Hyvin suureksi osaksi äiti pitelee käsissään lastensa kohtaloa. Hän käsittelee kehittyvää mieltä ja luonnetta eikä työskentele vain aikaa vaan myös iäisyyttä silmälläpitäen. Hän kylvää siementä, joka versoo ja tuottaa joko hyvää tai huonoa satoa. Hänen tehtävänään ei ole vain maalata kaunista muotoa kankaalle tai hakata sitä marmoriin vaan saada jumalallinen kuva painetuksi ihmissieluun. Varsinkin lasten varhaisvuosina heidän luonteensa muodostaminen on äidin vastuulla. Vaikutukset, jotka silloin painetaan heidän kehittyvään mieleensä, säilyvät siellä koko iän. Vanhempien tulisi opettaa ja harjoit-taa lapsiaan näiden ollessa hyvin nuoria, jotta heistä tulisi kristittyjä. Heidät on annettu huostaamme kasvatettaviksi, ei minkään maisen maailmanvallan perijöiksi vaan Jumalan ruhtinaiksi, hallitsemaan halki ikuisuuksien.AO1 228.3

Tuntekoon jokainen äiti hetkensä verrattomiksi; hänen työnsä joutuu koetukselle vakavana tilinteon päivänä. Silloin todetaan, että monet miesten ja naisten epäonnistumisista ja rikoksista ovat aiheutuneet niiden tietämättömyydestä ja laiminlyönneistä, joiden velvollisuutena oli ohjata heidän lapsuusiän askeleitaan oikealle tielle. Silloin havaitaan että monet, jotka ovat levittäneet nerokkuuden, totuuden ja pyhyyden valoa maailman siunaukseksi, saavat kiittää rukoilevaa, kristit- tyä äitiään niistä periaatteista, joita noudattaen he saivat vaikutusvaltaa ja menestystä.AO1 228.4