Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Alfa Ja Omega, vol. 1 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Luku 8—Vedenpaisumuksen jälkeen

    »Viisitoista kyynärää vesi nousi vuorten yli, niin että ne peittyivät.» Arkin sisällä olevasta perheestä tuntui usein, että vesi lopulta peittäisi heidätkin, kun heidän aluksensa heittelehti viisi pitkää kuukautta näköjään aivan tuulen ja aaltojen armoilla. Se oli ankara koettelemus, mutta Nooa ei horjunut uskossaan, sillä hän tiesi varmasti, että Jumalan käsi piteli ruoria.AO1 85.1

    Kun vedet alkoivat vähetä, Herra johdatti arkin sellaisten vuorten suojaan, jotka hän oli voimallaan säilyttänyt ehjinä. Nämä vuoret olivat lähellä toisiaan, ja arkki ajautui niiden väliseen tyyneen satamaan. Nyt sen ei enää tarvinnut ajelehtia rannattomalla valtamerellä, ja tämä rohkaisi suuresti noita myrskyn koettelemia matkamiehiä.AO1 85.2

    Nooa ja hänen perheensä odottivat tuskaisesti vesien vähentymistä, sillä he ikävöivät jo kovasti maihin pääsyään. Neljäkymmentä päivää sen jälkeen, kun vuorten huiput tulivat näkyviin, he laskivat kaarneen lentoon ja toivoivat tämän tarkka-aistisena saavan selville, oliko maa jo kuivunut. Kun kaarne ei löytänyt kuivaa maata, se lenteli edestakaisin, arkista poispäin ja jälleen sitä kohti. Viikkoa myöhemmin laskettiin lentoon kyyhkynen, mutta sekään »ei löytänyt paikkaa, missä lepuuttaa jalkaansa” vaan palasi arkkiin. Nooa odotti vielä seitsemän päivää ja lähetti taas kyyhkysen matkaan. Kun se sitten illalla palasi tuore öljypuun lehti suussaan, syntyi suuri ilo. Myöhemmin »Nooa poisti katon arkista ja katseli; ja katso, maan pinta oli kuivunut”. Kuitenkin hän pysyi arkissa ja odotti kärsivällisesti. Hän oli tullut arkkiin Jumalan käskys-tä, ja niin hän halusi poistuakin siitä nimenomaisten ohjeiden mukaisesti.AO1 85.3

    Lopulta laskeutui taivaasta enkeli, joka avasi jyhkeän oven. Enkeli kehotti patriarkkaa astumaan perheineen maihin ja viemään kanssaan ulos kaikki mukana olleet eläimet. Iloitessaan vapaaksi pääsystään Nooa ei kuitenkaan unohtanut häntä, joka armossaan oli varjellut heitä. Heti arkista poistuttuaan hän rakensi alttarin ja uhrasi sillä kaikkia puhtaita karjaeläimiä ja lintuja. Näin hän kiitti Jumalaa vapautuksesta ja ilmaisi uskovansa Kristukseen, suurimpaan uhriin. Tämä Nooan uhri miellytti Jumalaa, ja niin hän siunasi patriarkan ja hänen perheensä sekä heidän lisäkseen koko luomakunnan. »Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: ‘En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden. Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.’» Tässä oli opetus kaikille tuleville sukupolville. Nooa oli astunut aution maan kamaralle, mutta ennen kuin hän alkoi rakentaa asumusta itselleen, hän pystytti alttarin Jumalalle. Hänellä oli vain vähän karjaa ja sen säilyttäminen elossa oli ollut vaivalloista, mutta silti hän antoi siitä mielellään osan Herralle tunnus-tukseksi siitä, että kaikki oli Jumalan. Samoin meidänkin tulisi ensiksi luovuttaa hänelle vapaaehtoiset uhrilahjamme. Kiitollisella palveluksellamme ja uhraamalla lahjoja hänen asiansa hyväksi meidän tulisi ilmaista antavamme arvoa hänen armolleen ja rakkaudelleen, jota saamme osak-semme.AO1 85.4

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents