Vitsaukset runtelevat Egyptiä

Sitten Herra kehotti Moosesta ja Aaronia menemään seuraavana aamuna virran rannalle, jonne kuninkaan oli tapana vetäytyä. Koska Niilin tulviminen merkitsi ruokaa ja vaurautta koko Egyptille, virtaa palvottiin jumalana, ja kuningas kävi rannalla joka päivä viettämässä hartaushetkiään. Täällä kaksi veljestä taas toistivat hänelle sanomansa, ja sitten he ojensivat sauvansa ja löivät sillä vettä. Pyhä virta muuttui vereksi, kalat kuolivat ja se tuli pahanhajuiseksi. Taloihin ja vesisäiliöihin kerätty vesi muuttui samoin vereksi. »Mutta Egyptin tietäjät tekivät samoin taioillansa. - Ja farao kääntyi ja palasi kotiinsa eikä välittänyt tästäkään.» Vitsausta kesti seitsemän päivää mutta ilman toivottua tulosta.AO1 248.1

Kun sauva jälleen ojennettiin vetten yli, nousi virrasta sammakoita, jotka levisivät kaikkialle maahan. Ne hyppivät taloihin, makuuhuoneisiin ja jopa uuneihin ja taikinakaukaloihin. Egyptiläiset pitivät sammakkoa jumalana eivätkä tohtineet tappaa sitä, mutta nuo niljakkaat kiusanhenget olivat nyt käyneet sietämättö-miksi. Ne levittäytyivät faraon palatsiinkin, ja kiusaantunut kuningas halusi päästä niistä eroon. Taikurit näyttivät myös nostattavan sammakoita mutta eivät saaneet niitä poistumaan. Tämän huomatessaan farao nöyrtyi jonkin verran. Hän kutsui luokseen Mooseksen ja Aaronin ja sanoi: »Rukoilkaa Herraa, että hän ottaisi pois sammakot vaivaamasta minua ja minun kansaani, niin minä päästän kansan uhraamaan Herralle.” Muistutettuaan kuningasta hänen aikaisemmasta kerskailustaan he pyysivät häntä määräämään ajan, jolloin he rukoilisivat vitsauksen lopetettavaksi. Hän asetti määräajaksi seuraavan päivän toivoen mielessään sammakoiden häviävän sillä välin itsestään ja säästävän hänet siltä katkeralta nöyryytykseltä, että hänen olisi taivuttava Israelin Jumalan edessä. Vitsausta jatkui kuitenkin määräaikaan asti, ja vasta sitten sammakot kuolivat kaikkialla Egyptissä, mutta niiden mädäntyneet raadot saastuttivat ilman.AO1 248.2

Herra olisi voinut palauttaa ne hetkessä tomuksi, mutta hän ei tehnyt sitä, jotta kuningas ja hänen kansansa eivät niiden hävittyä olisi sanoneet kaiken olleen taian tai noituuden aikaansaannosta kuten taikureiden temput. Sammakot vain kuolivat ja koottiin sitten kasoihin. Tätä todistetta ei kuningas kaikkine Egyptin väkineen voinut kumota; heidän oli myönnettävä, ettei tämä ollut mitään noituutta vaan taivaan Jumalan rangaistustuomio.AO1 248.3

»Mutta kun farao näki päässeensä hengähtämään, kovensi hän sydämensä.» Jumalan käskystä Aaron ojensi taas kätensä, ja maan tomusta tuli sääskiä kaikkialle Egyptin maahan. Farao kehotti taikureitaan tekemään samoin, mutta he eivät kyenneet. Jumalan tekojen todistettiin siten ylittävän saatanan toiminnan. Taikuritkin tunnustivat: »Tämä on Jumalan sormi.» Mutta sekään ei liikuttanut ku- ningasta.AO1 248.4

Kun vetoomukset ja varoitukset eivät tehonneet, langetettiin taas uusi rangaistustuomio. Sen ilmaantumisen päivä ilmoitettiin etukäteen, ettei voitaisi sanoa vitsauksen tulleen sattumalta. Paarmoja levisi parveittain taloihin ja kaikkialle maahan, kunnes »paarmat tulivat maan turmioksi». Nämä paarmat olivat suuria ja myrkyllisiä, ja niiden tuskalliset puremat vaivasivat kovin ihmisiä ja eläimiä. Ennalta oli myös ilmoitettu, ettei tämä vitsaus ulottuisi Goosenin maakuntaan, ja niin kä-vikin.AO1 249.1

Farao lupasi nyt israelilaisille, että he saisivat uhrata Jumalalleen Egyptissä, mutta he eivät voineet hyväksyä sellaisia ehtoja. »Ei sovi niin tehdä», Mooses sanoi. »Jos me nyt uhraamme egyptiläisten nähden sellaista, joka on heille kauhistus, niin eivätkö he kivitä meitä?» Heprealaiset uhraisivat sellaisia eläimiä, joita egyptiläiset pitivät pyhinä ja joiden tappaminen, vaikkapa vahingossa, oli kuolemalla rangaistava rikos. Heprealaisten oli mahdonta suorittaa uhripalvelustaan Egyptissä loukkaamatta isäntiään. Mooses ehdotti jälleen kolmen päivän matkaa erämaahan. Ku-ningas suostui siihen ja pyysi Ju-malan palvelijoita rukoilemaan vitsausta lopetettavaksi. He lupasivat rukoilla mutta varoittivat faraota enää pettämästä heitä. Herra lopetti vitsauksen, mutta jatkuva kapinointi oli niin kovettanut kuninkaan sydämen, ettei hän vieläkään antanut periksi.AO1 249.2

Seuraava isku oli entistä anka-rampi - Herra löi kaikkea Egyptin kedoilla olevaa karjaa »ylen anka-ralla ruttotaudilla». Sekä pyhät eläimet että kuormajuhdat - naudat ja lampaat, hevoset, kamelit ja aasit - kaikki kuolivat. Ennalta sanottiin selvästi, että heprealaisten karja säästyisi, ja farao tarkisti Mooseksen ennustuksen lähettämällä palvelijoitaan israelilaisten koteihin, ja »israelilaisten karjasta ei kuollut ainoatakaan». Mutta kuningas pysyi yhä uppiniskaisena.AO1 249.3

Sitten Herra kehotti Moosesta ottamaan pätsin nokea ja heittä-mään sen »taivasta kohti faraon silmien edessä». Tällä teolla oli syvällinen merkityksensä. Neljäsataa vuotta aikaisemmin Jumala oli näyttänyt Aabrahamille kansansa tulevan ahdingon suitsuavan pätsin ja liekehtivän tulen vertauskuvilla. Hän oli selittänyt, että hän tuomitsisi heidän sortajansa ja että he pääsisivät vapaaksi ja saisivat mukaansa paljon tavaraa. Egyptissä Israel oli kauan riutunut ahdistusten pätsissä. Tämä Mooseksen teko vakuutti heille, että Jumala muisti liittonsa ja että heidän vapautuksensa hetki oli koittanut.AO1 249.4

Taivasta kohti viskattuna noki hajosi pieniksi hiukkasiksi, jotka levisivät kaikkialle Egyptin maahan, ja minne tahansa nokea laskeutuikin, siellä »märkäpaiseita tuli ihmisiin ja karjaan”. Papit ja taikurit olivat tähän saakka rohkaisseet faraota pysymään jyrkkänä, mutta nyt hekin joutuivat kärsimään vitsauksesta. Inhottavan ja tuskallisen taudin tartuttamina he herättivät vain halveksuntaa kerskatessaan kyvyistään, eivätkä he enää kyenneet vastus- tamaan Israelin Jumalaa. Nyt selvisi kaikelle kansalle, miten mieletöntä oli luottaa taikureihin, kun nämä eivät pystyneet suojaamaan edes itseään.AO1 249.5

Faraon sydän paatui kuitenkin entistäänkin kovemmaksi. Ja nyt Herra lähetti hänelle tämän sanoman: »Minä tällä kertaa lähetän kaikki vitsaukseni vaivaamaan sinua itseäsi, sinun palvelijoitasi ja kansaasi, tietääksesi, ettei ketään ole minun vertaistani koko maan päällä. — Juuri sitä varten minä olen antanut sinun säilyä, että näyttäisin sinulle voimani.» Ei Jumala ollut antanut hänen syntyä nimenomaan tätä tarkoitusta varten, vaan oli kaitselmuksellaan ohjannut hänet valtaistuimelle juuri Israelin vapauttamisen ajaksi. Vaikka tämä korskea sortovaltias oli rikostensa tähden menettänyt Jumalan armon, Herra oli kuitenkin antanut hänen säilyä hengissä tuodakseen ilmi hänen uppiniskaisuutensa yhteydessä suuret ihmetekonsa Egyptin maassa. Tapahtumien kulku noudattaa Jumalan sallimusta Hän olisi voinut kohottaa valta istuimelle armeliaamman kunin kaan, joka ei olisi uskaltanut vastustaa jumalallisen voiman mah tavia ilmauksia. Mutta se ei olisi täyttänyt Herran tarkoitusta. Hän salli kansan joutua kärsi mään egyptiläisten julmaa sortoa, jotta he saisivat oikean käsityksen epäjumalain palvonnan alentavasta vaikutuksesta. Faraon kohtelussaan Herra ilmaisi vihaavansa epäjumalain palvontaa ja päättäneensä rangaista julmuutta ja sortoa.AO1 250.1

Jumala oli sanonut faraosta: »Minä paadutan hänen sydämensä, niin että hän ei päästä kansaa” (2 Moos. 4: 21). Mutta kuninkaan sydän ei paatunut minkään yliluonnollisen voiman vaikutuksesta. Jumala antoi faraolle hämmästyttäviä todisteita jumalallisesta voimastaan, mutta itsevaltias kieltäytyi itsepintaisesti ottamasta niitä huomioon. Ja joka kerta, kun hän suhtautui kielteisesti äärettömän Voiman ilmauksiin, hänen kapinallinen mielialansa vain jyrkkeni. Ensimmäisen ihmeen hylkäämisen kapinallinen siemenkylvö tuotti satoaan. Kun hän yhä uppiniskaisemmin noudatti omaa uhittelevaa suun- taansa, hänen sydämensä paatumus vain lisääntyi, kunnes hän joutui katselemaan kuolleen esikoisensa kylmän kalvakkaita kasvoja.AO1 251.1

Jumala puhuttelee ihmisiä palvelijoidensa välityksellä neuvoen varovaisuuteen, varoittaen ja nuhdellen synnistä. Hän antaa jo-kaiselle tilaisuuden korjata virheensä, ennen kuin ne piintyvät luonteenpiirteiksi. Mutta jos joku ei suostu korjattavaksi, jumalallinen voima ei väkisin muuta hänen omavalintaisen toimintansa suuntausta. Hän havaitsee jatka-misen samaan suuntaan sujuvan entistä helpommin. Näin hän ko-vettaa mielensä vastustamaan Pyhän Hengen vaikutusta. Valon jatkuva hylkääminen tekee hänet lopulta sellaiseksi, ettei paljon voimakkaampikaan Hengen toiminta pysty jättämään häneen pysyvää vaikutusta.AO1 252.1

Joka kerran on antanut myöten kiusaukselle, lankeaa siihen hel-pommin toisenkin kerran. Jokainen synnin toistaminen vähentää hänen vastustuskykyään, sokaisee häntä ja heikentää hänen vakaumustaan. Jokainen hillittömyyden siemen tuottaa hedelmän. Jumala ei millään ihmeteollaan estä sitä tuottamasta satoa, »sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää” (Gal. 6: 7). Joka epäuskoisen julkeana suhtautuu hidasjärkisen välinpitämättömästi jumalalliseen totuuteen, niittää vain oman kylvönsä satoa. Näin monet tulevat kuuntelemaan levollisen välinpitämättömästi totuuksia, jotka kerran sykähdyttivät heidän mieltään. Totuuden laiminlyönnin ja vastustamisen kylvö tuotti tällaista satoa.AO1 252.2

Ne jotka vaientavat syyttävän omantunnon äänen ajattelemalla, että voivat muuttaa pahan vael-luksensa suunnan milloin vain ha-luavat, että he voivat vähätellä ar-mon kutsuja ja kuitenkin tuntea kerran toisensa jälkeen Hengen vaikutusta, ovat valinneet vaarallisen suunnan. He luulevat voivansa kaikella arvovallallaan edistää suuren kapinallisen asiaa ja sitten äärimmäisen hädän hetkenä ja vaaran uhatessa heitä joka taholta vaihtaa johtajaa. Mutta se ei käykään niin helposti päinsä. Elämän kokemukset, kasvatus ja mukautuminen synnilliseen elä-mäntapaan ovat niin syvällisesti muovanneet luonnetta, etteivät he enää pystykään heijastamaan Jeesuksen kuvaa. Ellei heidän po-lulleen olisi koskaan langennut mitään valoa, asia olisi ollut aivan toinen. Armo olisi silloin voinut päästä vaikuttamaan ja antanut heille mahdollisuuden hyväksyä tarjouksensa. Mutta kun he ovat pitkän aikaa hylänneet saamansa valon ja väheksyneet sitä, se otetaan lopulta pois.AO1 252.3

Faraota uhkasi seuraavaksi rae-sade, josta varoitettiin: »Lähetä siis nyt saattamaan suojaan karjasi ja kaikki, mitä sinulla on kedolla. Sillä kaikki ihmiset ja karja, jotka ovat kedolla ja joita ei ole korjattu kotiin, joutuvat raesateen alle ja kuolevat.” Sade ja rakeet olivat epätavallisia Egyptissä, ja ennustetun kaltainen myrsky oli ennen näkemätön. Tieto varoituksesta levisi nopeasti, ja kaikki jotka uskoivat Herran sanan, kokosivat karjansa suojaan, kun taas ne jotka väheksyivät va-roitusta, jättivät ne kedolle. Näin Jumala ilmaisi armonsa kesken vitsauksiakin. Näin ihmiset joutuivat kokeeseen, joka osoitti kuinka monia Jumalan voiman ilmaukset olivat saattaneet pelkäämään häntä.AO1 252.4

Myrsky puhkesi, niin kuin oli ennustettu - ukkonen salamoi ja jyrisi, ja rakeet pieksivät maata. »Raesade oli ylen ankara, niin ettei sellainen ollut kohdannut koko Egyptin maata siitä ajasta saakka, jolloin se tuli asutuksi. Ja rakeet löivät maahan kaikkialla Egyptin maassa kaiken, mitä kedolla oli, sekä ihmiset että karjan; ja rakeet tuhosivat kaikki maan kasvit ja pirstoivat kaikki kedon puut.” Tuhoava enkeli jätti jälkeensä hävitystä ja raunioita. Vain Goosenin maakunta säästyi taas. Egyptiläisille näytettiin, että maa on elävän Jumalan hallinnassa, että luonnonvoimat tottelevat hänen ääntään ja että vain hänelle kuuliaiset ovat turvassa.AO1 253.1

Koko Egypti vapisi jumalallisen tuomion kauhistavan toimeenpanon alaisena. Farao lähetti kiireesti hakemaan Mooseksen ja Aaronin ja huudahti: »Minä olen tehnyt syntiä tällä kertaa. Herra on oikeassa, mutta minä ja minun kansani olemme väärässä. Rukoilkaa Herraa, sillä jo on meillä kyllin Jumalan jylinää ja rakeita. Minä päästän teidät, eikä teidän tarvitse enää viipyä.” Mooses vastasi: »Kun lähden kaupungista, niin minä ojennan käteni Herran puoleen, ja jylinä lakkaa eikä rakeita enää tule, tietääksesi, että maa on Herran. Mutta et sinä eivätkä sinun palvelijasi, sen kyllä tiedän, vielä nytkään pelkää Herraa Jumalaa.»AO1 253.2

Mooses tiesi, ettei taistelu ollut vielä lopussa. Faraon tunnustukset ja lupaukset eivät johtuneet mistään jyrkästä mielen tai sydämen muutoksesta, vaan ne olivat kauhun ja ahdistuksen esiin pusertamia. Mooses lupasi kuitenkin suostua hänen pyyntöönsä, koska hän ei enää saisi jatkaa uppiniskaisuuttaan. Myrskyn raivosta välittämättä profeetta poistui, ja farao kaikkine väkineen sai nähdä, miten Herra varjeli sanansaattajaansa. Päästyään ulos kaupungista Mooses »ojensi kätensä Herran puoleen; ja jylinä ja rakeet lakkasivat, eikä sade enää vuotanut maahan». Mutta kuningas oli tuskin selvinnyt kauhustaan, kun hän jo taas paadutti sydämensä.AO1 253.3

Silloin Herra sanoi Moosekselle: »Mene faraon tykö, sillä minä olen koventanut hänen sydämensä ja hänen palvelijainsa sydämet, että tekisin nämä tunnustekoni heidän keskellänsä ja että sinä kertoisit lapsillesi ja lastesi lapsille, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille, ja minun tunnustekoni, jotka olen tehnyt heidän keskellänsä, tietääksenne, että minä olen Herra.» Herra ilmaisi voi-mansa vahvistaakseen Israelin us-komaan häneen ainoana oikeana ja elävänä Jumalana. Hän antaisi kiistattoman todisteen siitä, että hän piti heitä eri asemassa olevina kuin egyptiläisiä ja saattaisi kaikki kansat tietämään, että kaikkien halveksimat ja sortamat heprealaiset olivat taivaan Jumalan suojeluksessa.AO1 253.4

Mooses varoitti itsevaltiasta, että jos tämä yhä niskoittelisi, an- nettaisiin heinäsirkkaparvien hävittää maata. Ne peittäisivät koko maan ja söisivät kaiken jäljelläolevan. Ne täyttäisivät talot ja kuninkaan palatsinkin. Se olisi sellainen vitsaus, »ettei sinun isäsi eivätkä esi-isäsi ole sellaista nähneet siitä päivästä, jona tulivat maailmaan, hamaan tähän päivään asti».AO1 253.5

Faraon neuvonantajat tyrmis-tyivät. Karjan hävitys oli jo ai-heuttanut maalle suuria tappioita. Rakeet olivat lisäksi surmanneet ihmisiäkin. Myrsky oli kaatanut metsää ja tuhonnut laihot. Heiltä näytti hupenevan nopeasti kaikki, mitä heprealaisten työllä oli hankittu. Nälänhätä uhkasi koko maata. Ruhtinaat ja hovin väki tungeksivat kuninkaan läheisyydessä ja kysyivät vihaisina: »Kuinka kauan tämä mies on oleva meille paulaksi? Päästä miehet palvelemaan Herraa, heidän Jumalaansa. Etkö vieläkään ymmär-rä, että Egypti joutuu perikatoon?»AO1 254.1

Mooses ja Aaron kutsuttiin ta-kaisin, ja yksinvaltias sanoi heille: »Menkää ja palvelkaa Herraa, Jumalaanne. Vaan ketkä menevät?”AO1 254.2

Mooses vastasi: »Me menemme, nuoret ja vanhat, me menemme poikinemme ja tyttärinemme, lampainemme ja karjoinemme; sillä meillä on Herran juhla.”AO1 254.3

Kuningas raivostui. »Olkoon vain Herra teidän kanssanne”, hän huusi, »kunhan minä ensin päästän teidät ja teidän vaimonne ja lapsenne. Katsokaa, teillä on paha mielessä. Siitä ei tule mitään. Mutta menkää te, miehet, ja palvelkaa Herraa, sillä sitähän te olette pyytäneetkin.” Ja heidät ajettiin pois faraon edestä. Farao oli koettanut tuhota israelilai - set kovalla työllä, mutta nyt hän oli olevinaan kovin kiinnostun t heidän hyvinvoinnistaan ja huolehtivansa hellästi heidän lapsistaan. Mutta hänen todellinen tarkoituksensa oli pitää vaimot ja lapset takeena miesten palaamisesta.AO1 254.4

Mooses ojensi nyt sauvansa maan yli; itätuuli puhalsi ja toi heinäsirkat mukanaan. »Niin paljon ei heinäsirkkoja ollut koskaan sitä ennen tullut eikä sen jälkeen tule.” Niiden parvet peittivät taivaan, niin että maa synkkeni, ja söivät kaiken vihreän mitä jäljellä oli. Farao lähetti kiireesti hakemaan profeetat ja sanoi: »Minä olen rikkonut Herraa, teidän Jumalaanne, ja teitä vastaan. Anna nyt anteeksi minun rikkomukseni vielä tämä kerta, ja rukoilkaa Herraa, Jumalaanne, että hän poistaisi minulta ainakin tämän surman.” He tekivät niin, ja voi-makas länsituuli ajoi heinäsirkat Punaiseen mereen. Mutta kuningas pysyi yhä jyrkässä kannassaan.AO1 254.5

Egyptin kansa oli joutumassa epätoivon valtaan. Koetut vitsaukset olivat käyneet jo miltei sietämättömiksi, ja kansa pelkäsi tulevaisuuttaan. Se oli palvonut faraota jumalansa edustajana, mutta monet olivat jo nyt vakuut-tuneita siitä että hän vastusti Olentoa, joka sai kaikki luonnonvoimatkin tottelemaan tahtoaan. Heprealaiset orjat, joita oli varjeltu niin ihmeellisesti, alkoivat uskoa pääsevänsä vapaiksi. Heidän työnjohtajansa eivät uskaltaneet enää sortaa heitä entiseen tapaan. Kaikkialla Egyptissä vallitsi salainen pelko siitä, että tuo orjuutettu kansa nousisi kostamaan kärsimänsä vääryydet. Kansa kyseli kaikkialla henkeään pidätellen, mitä seuraavaksi tapahtuisi.AO1 254.6

Yhtäkkiä maa peittyi niin paksuun pimeyteen, »että siihen voi käsin tarttua». Se ei vain poistanut ihmisiltä kaikkea valoa vaan teki ilmankin niin tukahduttavaksi, että sitä oli vaikea hengittää. »Ei kukaan voinut nähdä toistansa, eikä kukaan voinut liikkua paikaltansa kolmeen päivään. Mutta kaikilla israelilaisilla oli valoisata asuinpaikoissansa.» Egyptiläiset palvoivat aurinkoa ja kuuta, mutta tässä salaperäisessä pimeydessä kansa ja heidän jumalansa saivat samalla tavoin tuntea sen voiman vaikutusta, joka oli ottanut hoitaakseen orjien asian. Niin pelottava kuin tämä rangais- tustuomio olikin, se osoittaa Jumalan olevan sääliväinen ja haluton tuhoamaan. Hän antoi ihmisille nytkin aikaa mietiskelyyn ja parannuksen tekoon ennen viimeisen ja kauheimman vitsauksen langettamista.AO1 255.1

Pelko oli lopulta pusertanut faraosta ilmoille uuden myönnytyksen. Kolmannen pimeän päivän lopussa hän kutsutti luokseen Mooseksen ja suostui päästämään kansan, kunhan vain lampaat ja karja jäisivät Egyptiin. »Ei sorkkaakaan saa jäädä”, vastasi päättäväinen heprealainen, »emmekä itsekään tiedä ennenkuin tulemme sinne, mitä meidän on uhrattava palvellessamme Herraa.” Vihoissaan kuningas menetti kokonaan malttinsa. »Mene pois luotani», hän huusi, »ja varo, ettet enää tule minun kasvojeni eteen; sillä sinä päivänä, jona tulet minun kasvojeni eteen, sinä olet kuoleva.»AO1 256.1

Mooses vastasi: »Oikein sinä puhuit, minä en tule tämän jälkeen sinun kasvojesi eteen.”AO1 256.2

»Mooses oli hyvin arvossapidetty mies Egyptin maassa, sekä faraon palvelijain että kansan silmissä.» Egyptiläiset kunnioittivat ja pelkäsivät häntä. Ei kuningaskaan tohtinut vahingoittaa häntä, sillä kansa katsoi vain Mooseksen kykenevän poistamaan vitsaukset. Kansa toivoi, että israelilaisten annettaisiin lähteä Egyptistä. Vain kuningas ja papit vastustivat viimeiseen asti Mooseksen vaatimuksia.AO1 256.3