Ei-uskovaisen aviopuolison vaikutus

Aabraham oli tarkkaillut, mitä seurauksia Jumalaa pelkääväisten ja häntä pelkäämättömien välisistä avioliitoista oli ollut Kainin päivistä hänen omaan aikaansa asti. Hän saattoi nähdä seuraukset omasta liitostaan Haagarin kanssa samoin kuin Ismaelin ja Lootin avioliitoista. Aabrahamin ja Saaran osoittama uskon puute oli johtanut Ismaelin syntymään vanhurskaan siemenen yhdyttyä jumalattomaan. Isän vaikutus poikaansa kumoutui epäjumalia palvovan äidin suvun ja Ismaelin pakanallisten vaimojen vaikutukseen. Haagarin ja niiden vaimojen kateus, joita tämä valitsi Ismaelille, olivat Aabrahamin perheessä haittana, jota hän turhaan yritti poistaan.AO1 157.1

Aabrahamin varhaiset opetukset tehosivat kyllä Ismaeliin, mutta hänen vaimojensa vaikutuksesta epäjumalain palvonta pääsi vallalle hänen perheessään. Erossa isästään ja vailla rakkautta ja Jumalan pelkoa olevan kotielämän eri-mielisyyksien ja riitojen katkeroittamana Ismaelista tuli ajan mittaan hurja, rosvoileva erämaanpäällikkö, jonka »käsi” oli »kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi -häntä vastaan” (1 Moos 16: 12). Myöhempinä päivinään hän katui huonoa elämäänsä ja alkoi jälleen Palvella isänsä Jumalaa, mutta hän oli jo antanut jälkeläisilleen Perinnöksi hurjan luonteensa pe-russävyn. Niin voimakas kansa kuin hänestä polveutuikin, se oli kuritonta pakanaheimoa ja alitui-sena kiusana ja vaivana Iisakin jälkeläisille.AO1 157.2

Lootin vaimo oli itsekäs ja us-konnoton nainen, joka pyrki vai-kutuksellaan erottamaan miehensä Aabrahamista. Ilman häntä Loot ei olisi jäänyt Sodomaan, vaille viisaan ja Jumalaa pelkääväisen patriarkan neuvoja. Vaimon vaikutus ja tuon jumalattoman kaupungin seuraelämä olisivat saaneet hänet luopumaan Ju-malasta, ellei Aabraham jo varhain olisi uskollisesti opettanut häntä. Lootin avioliitto ja Sodoman valitseminen kotipaikaksi aloittivat pitkän tapahtumien sarjan, joka aiheutti paljon pahaa maailmassa monen sukupolven aikana.AO1 157.3

Kukaan Jumalaa pelkääväinen ei voi ilman vaaraa liittoutua sellaisen kanssa, joka ei pelkää Jumalaa. »Kulkeeko kaksi yhdessä, elleivät ole keskenänsä sopineet?” (Aam. 3: 3). Avioliiton onni ja menestys riippuvat osapuolten sopusoinnusta, mutta uskovainen ja epäuskoinen poikkeavat toisistaan jyrkästi mielipiteiltään, taipumuksiltaan ja tarkoitusperiltään. He palvelevat eri isäntiä, jotka eivät voi sopia keskenään. Olkoot toisen periaatteet miten puhtaita ja oikeita tahansa, epäuskoisen kumppanin vaikutus on omiaan loitontamaan häntä Jumalas-ta. Kääntymättömänä naimisiin mennyttä velvoittaa hänen kääntymyksensä entistä enemmän ole-maan uskollinen puolisolleen, oli-vatpa heidän erimielisyytensä us-konasioissa miten suuret tahansa. Kuitenkin olisi Jumalan vaatimuksia pidettävä kaikkia maallisia suhteita tärkeämpinä, vaikka se johtaisi vaikeuksiin tai vainoonkin. Rakkauden ja sävyisyyden hengessä tällainen uskollisuus saattaa voittaa epäuskoisen puolelleen. Mutta Raamattu kieltää kristittyjä menemästä naimisiin Jumalaan uskomattomien kanssa. Herran neuvo kuuluu: »Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa» (2 Kor. 6: 17,18).AO1 157.4