Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Alfa Ja Omega, vol. 1 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Matka Mooriaan

    Lopulta Aabraham herätti poikansa ja kertoi hänelle uhrista, joka saadun käskyn mukaan oli suoritettava kaukaisella vuorella. Iisak oli usein käynyt isänsä kanssa uhraamassa niillä alttareilla, joita tämä oli vaeltaessaan rakentanut, eikä tämä lähtökutsu häntä lainkaan hämmästyttänyt. Matkan valmistelut oli pian suoritettu. Halotut polttopuut pantiin aasin selkään, ja kaksi miespalvelijaa mukanaan he lähtivät matkaan.AO1 134.2

    Rinnatusten isä ja poika astelivat äänettöminä. Patriarkka pohti mielessään raskasta salaisuuttaan eikä tohtinut ryhtyä puheisiin. Hän ajatteli ylvästä, rakastavaa äitiä ja omaa yksinäistä palaamistaan hänen luokseen. Hän tiesi kyllä, miten äidin sydäntä viiltäisi, kun hän kuulisi pojan kuolemasta.AO1 134.3

    Päivä - pisin Aabrahamin kokemistä - laahusti hitaasti iltaansa kohti. Poika ja palvelijat kävivät levolle, mutta isä käytti yön rukoukseen toivoen, että joku taivaallinen lähetti tulisi julistamaan kokeen päättyneeksi ja päästäisi nuorukaisen palaamaan vahingoittumattomana äitinsä luo. Mutta hänen kidutettu sie-lunsa ei saanut mitään lievitystä. Koitti toinen pitkä päivä ja toinen nöyryytyksen ja rukouksen yö, ja yhä hänen korvissaan soi käsky, joka tekisi hänet lapsettomaksi. Saatana oli lähellä kuiskimassa epäilyä ja epäuskoa, mutta Aabraham torjui hänen vihjailunsa. Kun he olivat lähdössä kolmannen päivän matkalle, patriarkka katseli pohjoiseen päin ja näki luvatun merkin, hohtopilven, Moorian vuoren yllä. Siitä hän tiesi, että hänelle puhunut ääni oli taivaasta.AO1 134.4

    Nytkään hän ei napissut Jumalaa vastaan, vaan vahvisti sieluaan mietiskelemällä todisteita Herran hyvyydestä ja uskollisuudesta. Tämä poika saatiin vastoin odotuksia, ja eikö kalliin lahjan antajalla ollut oikeutta vaatia omaansa takaisin? Sitten usko toisti lupausta: »Ainoastaan Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset», ja niitä olisi kuin meren hiekkaa. Iisak oli syntynyt ihmeen kautta, ja eikö sama voima, joka antoi hänelle elämän, voinut palauttaa sitä? Ulottaen katseensa näkyväisen tuolle puolen Aabraham piti kiinni Jumalan sanasta, »sillä hän päätti, että Jumala on voimallinen kuolleistakin herättämään” (Hebr. 11:19).AO1 134.5

    Kuitenkin vain Jumala saattoi ymmärtää, miten suuri oli isän uhraus hänen luovuttaessaan poikansa kuolemaan; siksi Aabraham toivoikin, ettei kukaan muu kuin Jumala olisi läsnä tuona eron het-kenä. Hän pyysi palvelijoita jää-mään pysähdyspaikkaan ja sanoi: »Minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan; sitten me palaamme luoksenne.» Polttopuut sälytettiin uhrattavan Iisakin selkään, isä otti veitsen ja tulen, ja yhdessä he nousivat vuoren huipulle nuoren miehen itsekseen miettiessä mistä uhri saataisiin, kun oltiin niin kaukana tarhoista ja laumoista. Lopulta hän lausahti: »Isäni! — Katso, tässä on tuli ja halot, mutta missä on lammas polttouhriksi?» Oi, mikä koetus tämä olikaan! Miten tuo herttainen sana »Isäni!” riipaisikaan Aabrahamin sydäntä! Ei vielä - hän ei voinut sanoa sitä hänelle nyt. Hän vastasi: »Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi, poikani.”AO1 135.1

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents