Manna

Jumala kyllä huolehti Israelin tarpeista. Hän sanoi heidän johta-jalleen: »Minä annan sataa teille leipää taivaasta.» Ja hän neuvoi, että kansan tuli koota päivittäinen annoksensa ja kuudentena päivänä kaksinkertainen annos, jotta sapatti voitaisiin jatkuvasti pitää pyhänä.AO1 277.2

Mooses vakuutti kansalle, että heidän tarpeensa tyydytettäisiin: »Herra antaa teille tänä iltana lihaa syödäksenne ja huomenna leipää yltäkyllin.” Ja hän lisäsi: »Sillä mitä olemme me? Ette ole napisseet meitä vastaan, vaan Herraa vastaan.» Hän pyysi lisäksi Aaronia sanomaan heille: »Astukaa Herran eteen, sillä hän on kuullut teidän napinanne.» Ja kun Aaron puhui, »kääntyivät he erämaahan päin, ja katso, Herran kunnia näkyi pilvessä”. Kirkkaus, jonka kaltaista he eivät olleet koskaan nähneet, kuvasi jumaluuden läsnäoloa. Heidän aisteillaan havaittavilla ilmestyksillä Jumala halusi opettaa heille tuntemustaan. Heidän oli opittava, ettei heidän johtajansa ollut vain ihminen, Mooses, vaan Korkein, jotta he pelkäisivät hänen nimeään ja tottelisivat hänen ääntään.AO1 277.3

Illan tultua leirin ympärillä oli niin suuret parvet viiriäisiä, että koko joukko sai niistä ruokansa. Aamulla oli maan pinnalla »jotakin hienoa, suomujen tapaista, jotakin hienoa niinkuin härmä». »Ja se oli valkean korianderinsiemenen kaltaista.» Kansa antoi sille nimen »manna”. Mooses sanoi: »Tämä on se leipä, jonka Herra on antanut teille syötäväksi.” Kansa kokosi mannaa ja huomasi sitä hyvin riittävän kaikille. Väki »jauhoi sitä käsikivillä tai survoi huhmaressa; sitten he keittivät sitä padassa ja valmistivat siitä kaltiaisia» (4 Moos. 11: 8). Manna »maistui hunajakakulta”. Heitä neuvottiin kokoamaan päivittäin goomer-mitta henkilöä kohti, eikä siitä saanut jättää mitään seuraavaksi päiväksi. Jotkut yrittivät säästää jotakin huomiseksi, mutta silloin se ei enää kelvannut syö-täväksi. Päivän annos oli koottava aamulla, sillä maahan jäänyt manna suli päivän paahteessa.AO1 277.4

Mannaa koottaessa havaittiin sitä kertyvän toisille sovittua määrää enemmän, toisille taas vähemmän. »Mutta kun he mittasivat sen goomer-mitalla, niin ei sille jäänyt liikaa, joka oli koonnut enemmän, eikä siltä puuttunut, joka oli koonnut vähemmän.” Apostoli Paavali selittää tämän raamatunkohdan ja antaa siitä käytännöllisen opetuksen toisessa Korinttolaiskirjeessä. Hän sanoo: »Sillä ei ole tarkoitus, että muilla olisi huojennus, teillä rasitus, vaan tasauksen vuoksi tulkoon tätä nykyä teidän yltäkylläisyytenne heidän puutteensa hyväksi, että heidänkin yltäkylläisyytensä tulisi teidän puutteenne hyväksi, niin että syntyisi tasaus, niinkuin kirjoitettu on: ‘Joka oli paljon koonnut, sille ei jäänyt liikaa, ja joka oli koonnut vähän, siltä ei mitään puuttunut’» (2 Kor. 8: 13-15).AO1 277.5

Kuudentena päivänä kansa kokosi kaksi goomeria henkilöä kohti. Silloin kansan päämiehet kiiruhtivat kertomaan asiasta Moosekselle. Hän vastasi: »Tämä tapahtuu Herran sanan mukaan; huomenna on levon päivä, Herralle pyhitetty sapatti. Mitä leivotte, se leipokaa, ja mitä keitätte, se keittäkää; mutta kaikki, mitä tähteeksi jää, pankaa talteen huo-miseksi.» He tekivät niin ja huo-masivat, ettei se pilaantunut. »Ja Mooses sanoi: ‘Syökää se tänä päi-vänä, sillä tänä päivänä on Herran sapatti; tänään ette löydä kedolta mitään. Kuutena päivänä on teidän sitä koottava, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti; silloin ei sitä ole.’»AO1 278.1

Jumala vaatii pyhää päiväänsä vietettävän yhtä pyhästi nyt kuin Israelin aikaankin. Kaikkien kris-tittyjen tulisi pitää heprealaisille annettua määräystä itselleen kuuluvana Herran käskynä. Sapattia edeltävä päivä tulisi tehdä valmistuspäiväksi, jotta kaikki olisi valmista sen pyhien hetkien koittaessa. Missään tapauksessa oman työmme ei pitäisi sallia ulottuvan loukkaamaan pyhää aikaa. Jumala on kehottanut huolehtimaan sairaista ja kärsivistä; heidän olonsa huojentamisen vaatima työ on laupeudentyötä eikä riko sapattia; mutta kaikkea tarpeetonta työtä pitäisi välttää. Monet jättävät huolimattomasti sapatin alkuun sellaisia pikku askareita, jotka olisi voitu suorittaa valmistuspäivänä. Näin ei pitäisi tehdä. Työ, joka on laiminlyöty sapetin alkuun asti, pitäisi jättää tekemättä kunnes sapatti on loppunut. Näin autettaisiin näiden ajattelemattomien muistia ja saatai-siin heidät huolehtimaan töistään kuuden työpäivän aikana.AO1 278.2

Joka viikko pitkän erämaanvaelluksensa aikana israelilaiset saivat kokea kolminkertaisen ihmeen, jotta sapatin pyhyys jäisi pysyvästi heidän mieleensä: kuudentena päivänä tuli mannaa kaksinkertainen määrä, seitsemäntenä ei yhtään, ja sapattina tarvittava määrä säilyi makeana ja puhtaana, kun taas muina päivinä huomiseksi jätetty manna pilaantui käyttökelvottomaksi.AO1 278.3

Mannan antamiseen liittyvät seikat todistavat ratkaisevasti, ettei sapattia asetettu Siinailla annetun lain yhteydessä, kuten monet väittävät. Jo ennen Siinaille tuloaan israelilaiset käsittivät sapatin velvoittavan heitä. Lepopäi- vän pyhyyttä tähdennettiin heille jatkuvasti siten, että heidän oli joka perjantai koottava mannaa kaksinkertainen määrä, jotta sitä riittäisi myös sapatiksi, jolloin sitä ei saatu. Ja kun jotkut menivät sapattina keräämään mannaa, niin Herra kysyi: »Kuinka kauan aiotte kieltäytyä noudattamasta minun käskyjäni ja lakejani?”AO1 278.4

»Ja israelilaiset söivät mannaa neljäkymmentä vuotta, kunnes he tulivat asuttuun maahan; he söivät mannaa siihen asti, kunnes tulivat Kanaanin maan rajalle.» Neljänkymmenen vuoden ajan heitä muistutettiin päivittäin siitä, miten ihmeellisesti Jumala jatkuvalla huolenpidollaan ja hellällä rakkaudellaan näin täytti heidän tarpeensa. Psalmistan sanojen mukaan Jumala »antoi heille taivaan viljaa. Ihmiset söivät enkelien leipää» (Ps. 78: 24, 25) eli enkelien heille tuomaa leipää. Saadessaan »taivaan viljaa» he joutuivat päivittäin oppimaan, että Jumalan lupauksen varassa he olivat yhtä turvatut puutetta vastaan, kuin jos heidän ympärillään olisivat lainehtineet Kanaanin hedelmällisten tasankojen laihot.AO1 279.1

Taivaasta Israelin ylläpidoksi langennut manna kuvasi häntä, joka tuli Jumalan tyköä antamaan elämän maailmalle. Jeesus sanoi: »Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat. Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta. — Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on mi- nun lihani, maailman elämän puo-lesta” (Joh. 6: 48-51). Ja vielä tulevassa elämässä Jumalan kansalle annettaviin siunauksiin liittyy tämä lupaus: »Sille, joka voittaa, minä annan salattua mannaa” (Ilm. 2:17).AO1 279.2