Opetuksia Sodoman tuhosta

Niiden liekkien loimu, jotka kuluttivat lakeuden kaupungit, ulottuu varoittavana meidän aikaamme asti. Saamme siitä sen pelotta van ja vakavan opetuksen, että vaikka Jumala armossaan onkin pitkämielinen rikkojaa kohtaan, synnillä on kuitenkin olemassa raja, jota ihmiset eivät saa ylittää. Tuolla rajalla armon tarjoukset lakkaavat ja tuomion täytäntöönpano alkaa.AO1 146.1

Maailman Lunastaja sanoo, että on suurempiakin syntejä kuin ne, joiden vuoksi Sodoma ja Gomorra hävitettiin. Ne jotka kuulevat evankeliumin kutsun, joka kehottaa syntisiä parannukseen, mutta eivät noudata sitä, ovat Jumalan edessä syyllisempiä kuin aikoinaan Siddimin laakson asukkaat. Ja vielä suurempi on niiden synti, jotka tunnustavat tuntevansa Jumalan ja pitävänsä hänen käskynsä mutta kuitenkin kieltävät Kristuksen luonteellaan ja arkielämällään. Vapahtajan varoituksen valossa Sodoman kohtalo ei ole vakavana muistutuksena ainoastaan niille, jotka syyllistyvät avoimeen syntiin, vaan kaikille, jotka vähät-televät taivaan antamaa valoa ja etuoikeuksia.AO1 146.2

Näin sanoo uskollinen ja totinen Todistaja Efeson seurakunnalle: »Se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis, niistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta» (Ilm. 2: 4, 5). Vapahtaja tarkkaa rakkauden ja anteeksiannon tarjoustensa vas-taanottamista paljon hellemmällä myötätunnolla kuin maallinen vanhempi on sydämestään valmis antamaan anteeksi eksyneelle, kärsivälle pojalleen. Hän huutaa pois poikenneille vaeltajille: »Kääntykää minun tyköni, niin minä käännyn teidän tykönne” (Mal. 3: 7). Mutta jos tuo eksynyt itsepintaisesti kieltäytyy kuuntelemasta ääntä, joka hellästi ja säälivän rakastavasti kutsuu häntä, niin hänet lopulta jätetään pimeyteen. Sydän, joka kauan on vähätellyt Jumalan armoa, tulee synnin paaduttamaksi, eikä Jumalan armo pysty enää vaikuttamaan siihen. Pelottava on sen sielun kohtalo, josta armollinen Vapahtaja joutuu lopulta sanomaan, että hän »on liitossa epäjumalain kanssa - anna hänen olla» (Hoos. 4: 17). Lakeuden kaupunkien on tuomio- päivänä oleva helpompi kuin niiden, jotka ovat tunteneet Kristuksen rakkauden mutta kuitenkin luopuneet siitä ja valinneet tilalle synnin maailman nautinnot.AO1 147.1

Sinä, joka väheksyt armon tar-jouksia, ajattele sitä pitkää luetteloa, mikä kertyy sinua vastaan taivaan kirjoihin, sillä niihin tehdään merkinnät niin kansojen kuin perheiden ja yksilöidenkin jumalattomuuksista. Näiden tilimerkintöjen jatkuessa Jumala voi olla pitkämielinen, kutsua katumukseen ja tarjota anteeksiantoa. Mutta tulee aika, jolloin tili päättyy, jolloin sielu on tehnyt päätöksensä ja ratkaissut oman kohtalonsa. Silloin tuomio annetaan täytäntöön pantavaksi.AO1 148.1

Uskonnollinen maailma on ny-kyään hälyttävässä tilassa. Jumalan armoa on väheksytty. Niitä on paljon, jotka julistavat Herran lain pätemättömäksi »opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä» (Matt. 15: 9). Monissa maamme kirkoissa rehottaa epäusko, ei sanan laajimmassa merkityksessä - julkisena Raamatun kieltämisenä - vaan kristillisyyteen verhoutuneena uskottomuutena, joka heikentää uskoa Raamattuun Jumalan ilmoituksena. Ontto muodollisuus on syrjäyttänyt palavan antaumuksen ja elävän hurskauden. Sen seurauksena luopumus ja aistillisuus ovat päässeet valtaan. Kristus julisti: »Samoin kuin kävi Lootin päivinä, - samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy» (Luuk. 17: 28, 30). Päivän tapahtumien uutiset todistavat hänen sanojensa käyneen toteen. Maailma kypsyy nopeasti tuhoonsa. Pian Jumala panee täytäntöön tuomionsa, ja synti ja syn-tiset hävitetään.AO1 148.2

Vapahtajamme sanoi: »Pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydä-miänne raskauta päihtymys ja juoppous ja elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat» - kaikki ne, jotka keskittävät huomionsa tähän maailmaan. »Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä» (Luuk. 21:34-36).AO1 148.3

Ennen Sodoman hävitystä Jumala lähetti Lootille sanoman: »Pakene henkesi tähden, älä katso taaksesi äläkä pysähdy mihinkään lakeudella. Pakene vuorille, ettet hukkuisi.” Kristuksen opetuslapset kuulivat saman varoittavan äänen ennen Jerusalemin hävitystä: »Kun näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille» (Luuk. 21: 20, 21). Heidän tuli paeta päätä pahkaa jäämättä kokoilemaan tavaroita mukaansa.AO1 148.4

Kysymyksessä oli lähteminen ulos, selvä erottautuminen jumalattomista ja pakeneminen henkensä tähden. Näin kävi Nooan päivinä, samoin Lootin päivinä. Näin tekivät opetuslapset ennen Jerusalemin hävitystä, ja näin tulee käymään viimeisinä päivinä. Jälleen kuullaan Jumalan julistavan varoitussanomaansa ja kehottavan kansaansa erottautumaan vallitsevasta jumalattomuudesta.AO1 148.5

Uskonnollinen maailma olisi vii- meisinä päivinä turmeluksen ja luopumuksen tilassa. Tätä kuvailtiin profeetta Johannekselle näyssä, jossa keskeisenä oli Babylon, »se suuri kaupunki, jolla on maan kuninkaitten kuninkuus” (Ilm. 17:18). Ennen sen hävitystä esitetään taivaasta kutsu: »Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa” (Ilm. 18: 4). Synnistä ja syntisistä täytyy olla selvästi erossa samoin kuin Nooan ja Lootin päivinäkin. Mikään sovittelu ei voi tulla kysymykseen Ju-malan ja maailman välillä eikä pa-laaminen noutamaan maallisia aarteita mukaansa. »Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa» (Matt. 6: 24).AO1 148.6

Siddimin laakson asukasten tavoin ihmiset uneksivat hyvinvoinnista ja rauhasta. Jumalan enkelit varoittavat: »Pakene henkesi täh-den», mutta toisten äänien kuullaan sanovan: »Älkää hätäilkö, ei ole mitään syytä levottomuuteen.» Väkijoukot huutavat: »Nyt on rauha, ei hätää mitään», mutta taivas julistaa, että nopea tuho on kohtaamaisillaan synnintekijää. Hävitystään edeltävänä iltana lakeuden kaupungit mellastivat huveissaan ja pilkkasivat Jumalan sanansaattajan arkuutta ja varoituksia. Mutta nuo pilkkaajat tuhoutuivat liekeissä. Samana yönä armon ovi sulkeutui Sodoman jumalattomilta, huolettomilta asukkailta. Jumala ei aina salli itseään Pilkattavan eikä vähäteltävän. »Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset» (Jes. 13: 9). Maailman kansojen laajat piirit tulevat hyl-käämään Jumalan armon ja joutu-vat nopeaan ja peruuttamattomaan tuhoonsa. Mutta joka ottaa varoituksesta vaarin, se »Kor-keimman suojassa istuu ja Kaikki-valtiaan varjossa yöpyy». Herran totuus on oleva hänen kilpenään ja suojanaan, ja hänelle luvataan: »Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen” (Ps. 91: 1, 4,16).AO1 149.1