Potifarin palveluksessa

Kun saavuttiin Egyptiin, Joosef myytiin Potifarille, faraon henki-vartijani päällikölle, jonka palve-lukseen hän jäi kymmeneksi vuo-deksi. Täällä häntä ahdistivat aivan epätavalliset kiusaukset, sillä kaikkialla hänen ympärillään pal- vottiin epäjumalia suorastaan ku-ninkaallisella komeudella ja kaiken sen rikkauden ja kulttuurin kannattamana, mitä sen ajan ke-hittynein valtio saattoi tarjota. Siitä huolimatta Joosef pysyi vilpittömänä ja kuuliaisena Jumalalle. Paheellista silmänruokaa ja houkutusääniä oli kaikkialla hänen ympärillään, mutta hän ei suostunut katsomaan eikä kuulemaan niitä. Hän ei päästänyt ajatuksiaan harhailemaan kielletyissä asioissa. Egyptiläisten suosioon pyrkiessäänkään hän ei salaillut periaatteitaan. Jos hän olisi koettanut salata niitä, hän olisi langennut kiusaukseen. Mutta hän ei hävennyt isiensä uskontoa eikä pyrkinyt mitenkään salaamaan sitä, että oli Herran palvelija.AO1 197.2

»Mutta Herra oli Joosefin kanssa, niin että hän menestyi kaikessa. — Ja hänen isäntänsä näki, että Herra oli hänen kanssaan ja että Herra antoi kaiken, mitä hän teki, menestyä hänen käsissään.» Päivä päivältä Potifar luotti Joose- fiin yhä enemmän, kunnes lopulta korotti hänet talonsa ja kaiken omaisuutensa hoitajaksi. »Niin hän jätti Joosefin haltuun kaikki, mitä hänellä oli, eikä hän itse välittänyt mistään, paitsi ruuasta, jota hän söi.”AO1 198.1

Kaiken Joosefin käsiin uskotun huomattava menestyminen ei ollut suoranainen ihme, vaan jumalallinen siunaus kruunasi hänen uutteruutensa, huolellisuutensa ja tarmokkuutensa. Joosef piti me-nestystään Jumalan suosiona, ja hänen epäjumalia palvova isäntänsäkin piti tätä hänen erinomaisen menestymisensä salaisuutena. Mutta ilman kestävää, suunnitelmallista yritystä ei menestykseen olisi koskaan päästy. Jumala sai kunnian palvelijansa uskollisuudesta. Hänen tarkoituksensa oli, että Jumalaan uskova erottuisi puhtaudessaan ja rehellisyydessään jyrkästi epäjumalien palvojista ja että taivaallisen armon valo pääsisi siten loistamaan pakanuuden pimeyden keskellä.AO1 199.1

Henkivartijani päällikkö mieltyi Joosefin ystävällisyyteen ja us-kollisuuteen. Ennen pitkää hän piti Joosefia pikemmin poikanaan kuin orjana. Nuorukainen pääsi kosketuksiin arvohenkilöiden ja oppineiden kanssa ja tutustui luonnontieteisiin, kieliin ja liiketaitoon ja sai näin tulevalle Egyptin pääministerille tarpeellista kasvatusta.AO1 199.2

Mutta Joosefin usko ja turmeltumattomuus joutuivat vielä tuli-kokeeseen. Hänen isäntänsä vaimo koetti viekoitella nuorukaisen rikkomaan Jumalan lakia. Tähän asti hän oli varjeltunut tuon paka-nallisen maan yleiseltä turmelukselta, mutta tämä kiusaus tuli niin yllättävänä, niin väkevänä ja viet-televänä - miten siitä voisi selviytyä? Joosef tiesi liian hyvin, mitä sen vastustamisesta seuraisi. Vaihtoehtoina olivat salaaminen, suosio ja palkkiot ja toisaalta epä-suosio, vankeus ja kenties kuolema. Hänen koko tulevaisuutensa riippui hetken ratkaisusta. Pääsisikö periaate voitolle? Pysyisikö Joosef yhä uskollisena Jumalalle? Tavattomasti huolissaan enkelit katselivat tuota näkyä.AO1 199.3

Joosefin vastaus kuvastaa us-konnollisen periaatteen voimaa. Hän ei pettäisi maallisen isäntänsä luottamusta, ja seurauksista välittämättä hän olisi uskollinen taivaalliselle Mestarilleen. Jumalan ja pyhien enkeleiden tarkkailevien katseiden edessä monet us-kaltautuvat tekemään sellaista, mihin eivät tohtisi syyllistyä toisten ihmisten nähden, mutta Joosef ajatteli lähinnä Jumalaa. »Kuinka minä siis tekisin niin suuren pahanteon ja rikkoisin Ju-malaa vastaan!» hän sanoi.AO1 199.4

Jos pitäisimme alati mielessämme, että Jumala näkee ja kuulee kaiken, mitä teemme ja puhumme, sekä pitää tarkoin kirjaa kaikista sanoistamme ja teoistamme ja että joudumme niistä kaikista tilille, niin pelkäisimme synnin tekemistä. Muistakoot nuoret aina, että missä he lienevätkin ja tekivätpä he mitä tahansa, Jumala on aina läsnä. Mikään toimintamme ei jää huomaamatta. Emme voi salata teitämme Korkeimmalta. Inhimillisiä lakeja, niin ankaria kuin ne välistä ovatkin, rikotaan usein rikoksen tulematta ilmi, ja siksi rikos jää rankaisematta Mut- ta tämä ei ole mahdollista kun on kyse Jumalan laista. Synkinkään keskiyön pimeys ei pysty peittämään syyllistä. Hän voi luulla olevansa yksin, mutta jokaista tekoa tarkkailee näkymätön todistaja. Taivaallinen tarkkailija on selvillä tekijän sisäisistä vaikuttimistakin. Jokainen teko, jokainen sana ja jokainen ajatus pannaan merkille niin tarkoin, kuin koko maailmassa olisi vain tuo ainoa henkilö ja koko taivas olisi keskit-tänyt huomionsa häneen.AO1 199.5