Pako Sodomasta

Sitten enkelit poistuivat heidän luotaan ja palasivat Sodomaan suorittamaan hävitystyötänsä. Nyt Lootin luo tuli Olento, joka oli keskustellut Aabrahamin kanssa Sodomasta. Kaikissa lakeuden kaupungeissa ei löytynyt kymmentäkään vanhurskasta, mutta vastaukseksi patriarkan rukoukseen se ainoakin, joka pelkäsi Jumalaa, tempaistiin turvaan tuholta. Häntä käskettiin aivan hätkähdyttävän kiihkeästi: »Pakene henkesi tähden, älä katso taaksesi äläkä pysähdy mihinkään lakeu-della. Pakene vuorille, ettet hukkuisi.» Nyt olisi kohtalokasta enää epäröidä tai vitkastella. Yksikin viivyttelevä silmäys tuhoon tuomittuun kaupunkiin tai jääminen hetkeksikin pahoittelemaan luopumista niin ihanasta kodista olisi koitunut heidän kuolemakseen. Jumalallisen myrskyn puhkeaminen odotti vain näiden poloisten pakolaisten turvaan pääsyä.AO1 144.1

Mutta hämmentyneenä ja kau-huissaan Loot pelkäsi, että jos hänen pitäisi mennä vuorille asti, jokin onnettomuus voisi kohdata häntä matkalla ja surmata hänet. Eläessään tuossa jumalattomassa kaupungissa epäuskon keskellä hänkin oli tullut heikkouskoiseksi. Taivaan Ruhtinas oli hänen vierellään, ja kuitenkin hän pelkäsi henkensä puolesta aivan kuin Jumala ei enää varjelisikaan häntä, vaikka olikin pitänyt hänestä siihen asti niin hyvää huolta ja rakastanut häntä. Hänen olisi pitänyt täysin luottaa taivaalliseen sanansaattajaan ja jättää tahtonsa ja elämänsä Herran huostaan mitään epäilemättä tai kyselemättä. Mutta niin monien muiden tavoin hänkin koetti laatia omia suunnitelmiaan: »Katso, tuolla on kaupunki lähellä, vähän matkan päässä, paetakseni sinne; salli minun pelastua sinne - onhan se vähän matkan päässä - jäädäkseni eloon.» Tässä mainittu kaupunki oli Bela, jota myöhemmin kutsuttiin Sooariksi. Se oli vain muutamien kilometrien päässä Sodomasta ja yhtä turmeltunut ja tu- hoon tuomittu. Mutta Loot pyysi Herraa säästämään sen pitäen pyyntöään vain vähäisenä, ja Herra suostui siihen ja sanoi: »Katso, minä teen sinulle mieliksi tässäkin kohden; en hävitä kaupunkia, josta puhut.» Oi miten armollinen Jumala onkaan erehtyväisiä luotujaan kohtaan!AO1 144.2

Jälleen heitä kehotettiin pake-nemaan nopeasti, sillä tulimyrsky puhkeaisi pian. Mutta yksi pake-nevista rohkeni vielä kääntyä kat-somaan tuhoon tuomittua kau-punkia, ja niin hän muuttui Jumalan tuomion muistomerkiksi. Jos Loot itse olisi empimättä totellut enkelin varoitusta ja paennut vuorille ilman mitään verukkeita, hänen vaimonsakin olisi pelastunut. Lootin esimerkin vaikutus olisi varjellut hänen vaimonsa siitä synnistä, joka nyt koitui hänen tuhokseen. Mutta kun hän epäröi ja vitkasteli, vaimokin suhtautui kevyesti Jumalan varoitukseen. Vaikka hän olikin jo pakomatkalla, hänen mielensä paloi yhä Sodoman puoleen, ja niin hän tuhoutui sen mukana. Hän kapinoi Jumalaa vastaan, koska tämän rangaistukset kohtasivat myös hänen omaisuuttaan ja lapsiaan, jotka jäivät raunioihin. Vaikka hänet niin suosiollisesti saatettiinkin ulos tuosta jumalattomasta kaupungista, hän katsoi itseään kohdellun kaltoin, koska vuosien varrella koottu omaisuus oli jätettävä tuhoutumaan. Sen sijaan, että olisi ollut kiitollinen pelastuksestaan, hän uhmaillen katsoi taakseen ja kaipasi mielessään niiden elämäntyyliä, jotka olivat hylänneet jumalallisen varoituksen. Tällä synnillään hän osoittautui arvottomaksi elämään ja varjeluk-seen, josta hän ei osannut olla kii-tollinen.AO1 145.1

Meidän tulisi varoa suhtautumasta kevyesti siihen, mitä Jumala armossaan on tehnyt pelastuksemme hyväksi. On kristittyjä, jotka sanovat: »En välitä pelastuksesta, elleivät puolisoni ja lapseni pelastu kanssani.” Heidän mielestään taivas ei tuntuisi taivaalta ilman heidän rakkaimpiensa mukanaoloa. Mutta onko näin ajattelevilla oikea käsitys omasta suhteestaan Jumalaan, ottavatko he huomioon hänen hyvyytensä ja armonsa heitä kohtaan? Ovatko he unohtaneet, miten vahvoin rakkauden, kunnioituksen ja uskollisen palveluksen sitein he ovatkaan liitetyt Luojaansa ja Lunastajaansa? Armon kutsut esitetään kaikille; mutta jos ystävämme torjuvat Vapahtajan vetoavan rakkauden, onko meidänkin hylättävä hänet? Sielun lunastus on kallisarvoinen. Kristus on maksanut äärettömän kalliisti pelastuksestamme, eikä kukaan, joka arvostaa tätä suurta uhria tai sielun arvoa, väheksy Jumalan tarjoamaa armoa siksi, etteivät toiset välitä siitä. Toisten välinpitämät-tömän suhtautumisen hänen oikeutettuihin vaatimuksiinsa pitäisi päinvastoin saada meidät sitä palavammin kunnioittamaan Ju-malaa ja tekemään voitavamme, että kaikki vastaanottaisivat hänen rakkautensa.AO1 145.2

»Aurinko oli noussut, kun Loot saapui Sooariin.” Päivänkoiton kirkkaat säteet näyttivät lupaavan pelkkää hyvinvointia ja rauhaa lakeuden kaupungeille. Elämä alkoi taas juosta kaduilla tavallis- ta latuaan. Toiset hakeutuivat päivän tehtäviinsä, toiset huveihinsa. Lootin vävyt laskivat leikkiä hassahtaneen vanhuksen pelosta ja varoituksista. Mutta silloin puhkesi myrsky yhtäkkiä yllättäen kuin salama kirkkaalta taivaalta. Herra antoi sataa tulikiveä ja tulta taivaasta kaupunkien ja hedelmällisten tasankojen päälle; ne hävittivät sen palatsit ja temppelit, kalliit asunnot, puutarhat ja viinitarhat sekä kevytmieliset ja huvinhaluiset asukkaat, jotka vielä edellisenä iltana olivat häväisseet taivaan lähettejä. Lieskojen keskeltä kohosi savu korkealle kuin suuren pätsin palosta. Siddimin kaunis laakso autioitui pai-kaksi, jossa ei koskaan rakennettaisi eikä asuttaisi — todistukseksi kaikille sukupolville siitä, miten varmasti rikkomus saa Jumalalta rangaistuksensa.AO1 145.3