Luku 3—Kiusaus ja syntiinlankeemus

Kun saatana ei enää päässyt vapaasti lietsomaan kapinaa taivaassa, hän purki vihansa Jumalaa kohtaan ryhtymällä nyt punomaan juonia ihmissuvun tuhoksi. Hän tajusi pyhän ihmisparin onnen ja rauhan olevan sitä autuutta, jonka hän oli iäksi menettänyt. Kateellisena hän päätti yllyttää heitä tottelemattomuuteen ja saattaa heidät lankeamaan syntiin ja kärsimään sen rangaistuksen. Hän halusi muuttaa heidän rakkautensa epäluottamukseksi ja heidän ylistyslaulunsa moitteiksi Tekijäänsä vastaan. Näin hän ei ainoastaan suistaisi näitä viattomia olentoja samaan kurjuuteen, joka häntä itseään raastoi, vaan myös syytäisi häpeää Jumalalle ja surua koko taivaalle.AO1 33.1

Esivanhempiamme ei jätetty va-roittamatta heitä uhkaavasta vaa-rasta. Taivaalliset lähetit kertoivat heille saatanan lankeemuksesta ja siitä, miten hän punoi salajuonia heidän tuhokseen. He selostivat myös entistä paremmin, minkälainen oli se jumalallinen hallitus, jota pahuuden ruhtinas yritti kukistaa. Tottelemattomuus Jumalan oikeudenmukaisia käskyjä kohtaan oli saanut saatanan ja hänen joukkonsa lankeamaan. Miten tärkeää olikaan sen tähden, että Aadam ja Eeva kunnioittivat Jumalan lakia, sillä vain sen turvin järjestys ja oikeudenmukaisuus saattoivat säilyä.AO1 33.2

Jumalan laki on yhtä pyhä kuin hän itsekin. Se on hänen tahtonsa ilmoitus, luonteensa jäljennös ja jumalallisen rakkauden ja viisauden ilmaus. Luomakunnan sopusointu edellyttää jokaisen olennon ja kaiken elollisen ja elottoman täydellistä mukautumista Luojan lakiin. Jumala on säätänyt sekä elävien olentojen että kaikkien luonnon toimintojen hallintalait. Kaikki on määrättyjen lakien alaista, lakien, joita ei voida sivuuttaa. Mutta luonnon lakien hallitessa kaikkea luonnossa ihminen kaikista maan asujaimista yksinään on siveyslain alainen. Ihmiselle, luomakunnan kruunulle, Jumala on antanut kyvyn ymmärtää hänen vaatimuksiaan, käsittää hänen lakinsa oikeamielisyyttä ja hyväntahtoisuutta sekä sen pyhiä velvoituksia häntä kohtaan ja että ihmisen tulee järkkymättä noudattaa niitä.AO1 33.3

Enkelien tavoin paratiisin asuk-kaatkin pantiin koetteelle. Hei- dän onnellisuutensa saattoi jatkua vain niin kauan kuin he noudattivat tarkoin Luojan lakia. He saattoivat joko totella ja elää tai olla tottelemattomia ja tuhoutua. Jumala oli suonut heille runsaita siunauksia, mutta jos he eivät välittäisi hänen laistaan, ei hän, joka ei säästänyt enkeleitä jotka syntiä tekivät, voisi säästää heitäkään. Rikkomus estäisi heitä saamasta hänen lahjojaan ja aiheuttaisi heille kurjuutta ja lopullisen perikadon.AO1 33.4

Enkelit kehottivat heitä varomaan saatanan eksytyksiä, sillä hän pyrkisi jatkuvasti kietomaan heidät pauloihinsa. Paha ei voinut vahingoittaa heitä niin kauan kuin he pysyivät kuuliaisina Jumalalle, sillä tarpeen vaatiessa lähetettäisiin taivaasta vaikka jokainen enkeli heidän avukseen. Jos he päättävästi torjuisivat hänen ensimmäiset vihjailunsa, he olisivat yhtä turvassa kuin taivaalliset sanansaattajatkin. Mutta jos he kerrankin lankeaisivat kiusaukseen, heidän luonteensa turmeltuisi, niin etteivät he omin voimin mitenkään enää kykenisi vastustamaan saatanaa.AO1 34.1

Hyvänja pahantiedon puu oli asetettu koettelemaan heidän kuuliaisuuttaan ja rakkauttaan Jumalaa kohtaan. Herra oli nähnyt hyväksi asettaa vain yhden kiellon rajoittamaan kaiken vapaata käyttöä paratiisissa, mutta jos he tässä kohdin suhtautuisivat välinpitämättömästi hänen tah-toonsa, he syyllistyisivät rikko-mukseen. Saatana ei saanut seurata heitä kaikkialle kiusauksineen vaan pääsi puhuttelemaan heitä vain kielletyn puun luona.Jos he koettaisivat tarkastella sitä lähemmin, he joutuisivat alttiiksi hänen juonilleen. Heitä kehotettiin tarkoin noudattamaan Jumalan antamaa varoitusta ja tyytymään Herralta saamaansa opetukseen.AO1 34.2