Jumalan pitkämielisyys

Suuressa armossaan ja jumalallisen luonteensa mukaisesti Jumala sieti kauan Luciferia. Taivaassa ei koskaan ennen ollut ilmennyt tyy-tymättömyyden ja nurjamielisyyden henkeä. Se oli kerrassaan uutta, outoa, salamyhkäistä ja arvoi-tuksellista. Lucifer itsekään ei aluksi ollut selvillä tunteidensa todellisesta laadusta; jonkin aikaa häntä pelotti ilmaista ajatuksiaan ja mielensä ailahteluja, mutta silti hän ei hylännyt niitä. Hän ei nähnyt, minne oli ajautumassa. Mutta rajattoman rakkauden ja viisau- den kaikin keinoin häntä koetettiin saada vakuuttumaan ereh-dyksestään. Hänen nureksimisensa todistettiin aiheettomaksi, ja hänelle selvitettiin, mihin jatkuva kapinointi johtaisi. Ja niin Lucifer huomasi olevansa väärässä. Hän käsitti, että »Herra on vanhurskas kaikissa teissään ja armollinen kaikissa teoissaan” (Ps. 145: 17), että jumalalliset asetukset olivat oikeamielisiä ja että hänen tuli tunnustaa ne sellaisiksi kaiken taivaan kuullen. Jos hän olisi tehnyt näin, hän itse ja monet enkelit olisivat voineet pelastua. Hän ei siihen aikaan ollut vielä täysin lakannut olemasta alamainen Jumalalle. Vaikka hän olikin luopunut suojaavaisen kerubin asemastaan, hän olisi päässyt en-tiseen tehtäväänsä, jos olisi halunnut palata Jumalan tykö tunnustaen Luojan viisauden ja valmiina tyytymään siihen paikkaan, missä Jumala saattoi käyttää häntä suu-ressa suunnitelmassaan. Mutta nyt asia oli ratkaistava lopullisesti; hänen täytyi joko täysin taipua jumalalliseen hallintaan tai ryhtyä avoimeen kapinaan. Hän miltei jo päätti palata, mutta ei ylpeydeltään saanut tehdyksi sitä. Niin korkeasti kunnioitetun oli liian noloa myöntää olleensa väärässä ja pelkkien harhakuvitelmien vallassa ja taipua tottelemaan sellaista arvovaltaa, jota hän oli syyttänyt ja pyrkinyt osoit-tamaan epäoikeudenmukaiseksi.AO1 19.2

Armelias Luoja sääli Luciferia ja hänen seuraajiaan ja koetti estää heitä suistumasta kadotuksen kuiluun, jonka reunalla he olivat. Mutta hänen armonsakin he tul-kitsivat väärin. Lucifer selitti,että Jumalan pitkämielisyys vain osoitti hänen oman etevämmyytensä ja että kaikkeuden Kuningas kyllä vielä suostuisi hänen ehtoihinsa. Jos enkelit vain pysyisivät lujasti hänen puolellaan, hän julisti, niin he tulisivat pääsemään kaikkien toiveidensa perille. Itsepintaisesti hän puolusti kantaansa ja antautui kiihkeästi suureen taisteluun Tekijäänsä vastaan. Ja niin tuli Jumalan kirkkaudesta osallistuneesta ja hänen valtaistuimensa luona palvelleesta Luciferista, »valon kantajasta», saatana, Jumalan ja pyhien »vastustaja» ja niiden tuhooja, jotka taivas oli uskonut hänen opastettavikseen ja suojeltavikseen.AO1 20.1

Hyläten halveksien uskollisten enkelien todistelut ja hartaat pyynnöt hän sanoi heidän olevan harhaan johdettuja orjia. Kristuksen asettamisen edelleen hän julisti epäoikeudenmukaiseksi sekä häntä itseään että koko taivaan joukkoa kohtaan ja selitti, ettei hän enää sietäisi omia ja heidän oikeuksiaan siten loukattavan. Hän oli päättänyt säilyttää saamansa arvoaseman ja ottaa johtoonsa kaikki, jotka halusivat ryhtyä seuraamaan häntä. Hän lupasi riveihinsä liittyville uuden ja paremman hallinnon, jonka alaisuudessa kaikki pääsisivät nautti-maan vapaudesta. Lukuisa joukko enkeleitä ilmoitti hyväksyvänsä hänet johtajakseen. Mielissään hankkeittensa suopeasta vastaan-otosta hän toivoi saavansa kaikki enkelit puolelleen, pääsevänsä Ju-malan itsensä vertaiseksi ja alistavansa komentoonsa koko taivaan joukon.AO1 20.2

Uskolliset enkelit koettivat vie- lä pyytää häntä ja hänen kannat-tajiaan taipumaan Jumalan tahtoon, ja he selittivät, mihin heidän kieltäytymisensä pakostakin johtaisi. Hän joka oli luonut heidät, saattoi kukistaa heidän valtansa ja rangaista heitä kovasti kapinahankkeesta. Eihän yksikään enkeli pystynyt kumoamaan Jumalan lakia, joka oli yhtä pyhä kuin hän itsekin. He varoittivat ketään kuuntelemasta Luciferin petollista kuiskuttelua ja kehottivat häntä ja hänen seuraajiaan heti kääntymään Jumalan puoleen ja tunnustamaan erehtyneensä epäilemään hänen viisauttaan ja arvovaltaansa.AO1 20.3

Monet olivat taipuvaisia seuraa-maan tätä neuvoa, katumaan nur-jamielisyyttään ja hakeutumaan takaisin Isän ja hänen Poikansa suosioon. Mutta Lucifer oli keksinyt uuden juonen. Tuo mahtava kapinoitsija julisti nyt, että häneen liittyneet enkelit olivat menneet liian pitkälle enää palatakseen sekä että hän tunsi jumalallisen lain ja tiesi, ettei Jumala antaisi anteeksi. Hän selitti että kaikki, jotka alistuisivat taivaan hallintaan, menettäisivät kunniansa ja arvoasemansa. Itse puolestaan hän ei enää koskaan tun-nustaisi Kristuksen arvovaltaa. Hänellä ja hänen seuraajillaan ei ollut muuta mahdollisuutta, hän sanoi, kuin varmistaa vapautensa ja ottaa voimakeinoin ne oikeudet, joita heille ei suotu vapaaehtoisesti.AO1 21.1

Saatana itse olikin jo edennyt liian kauas voidakseen palata. Mutta samaa ei voida sanoa niistä, jotka hän oli valheillaan sokaissut. Heille uskollisten enkelien neuvot ja hartaat pyynnöt avasivat vielä toivon oven, ja he olisivat vapautuneet saatanan pauloista, jos olisivat ottaneet vaarin varoituksesta. Mutta he antoivat ylpeyden, kiintymyksen johtajaansa ja täyden vapauden halun vallata mielensä ja lopulta torjuivat kaikki jumalallisen rakkauden ja armon vetoomukset.AO1 21.2

Jumala salli saatanan jatkaa toimintaansa, kunnes nurjamielisyys kypsyi avoimeksi kapinaksi. Hänen suunnitelmiensa oli saatava täysin kehittyä, jotta kaikki voisivat nähdä niiden todellisen luonteen ja suuntauksen. Voideltuna kerubina Lucifer oli ollut korkeassa asemassa; taivaan enkelit rakastivat häntä syvästi, ja hän vaikutti heihin voimakkaasti. Taivaan asukkaiden lisäksi Jumalan hallintoon kuuluivat myös kaikkien hänen luomiensa maailmojen asukkaat. Lucifer oli päätellyt, että jos hän saisi yllytetyksi taivaan enkelit liittymään kapi-naansa, hän saisi kaikki maailmatkin yhtymään siihen. Hän oli esittänyt asiansa taitavasti ja pyrkinyt saivarteluin ja petoksin toteuttamaan hankkeensa. Hän oli erittäin etevä pettämään. Hän osasi edukseen tekeytyä niin juonikkaan salamyhkäiseksi ja toimia niin vaivihkaa, että hänen toimintansa todellista luonnetta oli vaikea paljastaa enkeleille. Vasta täysin kehittyneenä se voitaisiin saada näyttämään siltä pahalta, mitä se oli; hänen nurjamielisyyttään ei nyt käsitettäisi kapinaksi. Uskolliset enkelitkään eivät täysin ymmärtäneet hänen luonnettaan eivätkä huomanneet, mihin hänen toimintansa johti.AO1 21.3

Lucifer oli aluksi esittänyt hou-kutuksensa niin, että pysytteli itse puolueettomana. Niiden enkelien, joita hän ei pystynyt saamaan täysin puolelleen, hän sanoi olevan välittämättä taivaan eduista. Hän syytti uskollisia enkeleitä juuri siitä, mitä itse oli tekemässä. Hän koetti ovelilla juonillaan sotkea Jumalan tarkoitukset. Kaiken, mikä oli yksinkertaisen selvää, hän muutti salamyhkäiseksi, ja taitavilla vääristelyillään hän herätti epäilyä Herran selvimpiäkin lausuntoja kohtaan. Ja hänen esityksensä tuntuivat sitäkin vakuuttavammilta, kun hän oli korkeassa asemassa ja niin läheisessä tuntumassa Jumalan hallitukseen.AO1 22.1

Jumala joutui kaikessa toimin-nassaan noudattamaan totuuden ja vanhurskauden periaatteita, mutta saatana saattoi käyttää sellaista, mitä Jumala ei voinut - imartelua ja petosta. Hän oli koettanut vääristellä Herran sanaa ja esittää hänen hallintonsa väärässä valossa väittämällä, että Jumala oli epäoikeudenmukainen säätäessään lakeja enkeleille ja pyrki vain korottamaan itseään vaatimalla luotujaan alistumaan ja tottelemaan. Siksi oli välttämätöntä osoittaa taivaan asukkaille ja kaikille maailmoille, että Jumalan hallinto on oikeamielistä ja hänen lakinsa täydellinen. Saatana oli uskotellut itse koettavansa edistää kaikkeuden parasta. Kaikkien täytyi päästä käsittämään vallananastajan todellinen luonne ja tarkoitus. Hänen täytyi saada aikaa tullakseen paljastetuksi omalla jumalattomalla toiminnallaan. Siitä eripuraisuudesta, minkä saatana oli aiheuttanut taivaassa, hän syytti Jumalan hallitusta. Kaiken pahan hän selitti johtuvan jumalallisesta hallinnosta. Hän väitti pyrkivänsä parantamaan Herran asetuksia. Siksi Jumala salli hänen osoittaa, mitä laatua hänen väitteensä olivat ja mihin lopputulokseen hänen jumalallisen lain muutosaikeensa johtivat. Hänen tuomionsa täytyi perustua hänen omaan toimintaansa. Alun alkaen saatana oli väittänyt, ettei hän kapinoinut. Petturin oli näyttäydyttävä koko maailmankaikkeudelle naamionsa riisuneena. AO1 22.2

Ääretön Viisaus ei tuhonnut saatanaa, vaikka hänet karkotet-tiinkin taivaasta. Koska Jumala voi hyväksyä vain rakkauden pal-veluksen, hänen luotujensa alamaisen uskollisuuden täytyy pohjautua siihen vakaumukseen, että hän on oikeamielinen ja hyväntahtoinen. Taivaan ja maailmojen asukkaat eivät olleet varautuneet käsittämään synnin luonnetta tai seurauksia eivätkä niin muodoin olisi voineet silloin pitää saatanan tuhoamista Jumalan oikeutettuna toimenpiteenä. Jos hänet olisi heti surmattu, jotkut olisivat palvelleet Jumalaa pikemmin pelosta kuin rakkaudesta. Petturin vaikutus ei tällöin olisi kokonaan tu-houtunut eikä kapinamieli tyystin hälvennyt. Koko kaikkeuden ikuiseksi parhaaksi hänen periaatteidensa piti saada kypsyä, jotta kaikki luodut voisivat nähdä hänen syytöksensä jumalallista hallitusta vastaan oikeassa valossa ja jottei enää koskaan olisi vähintäkään syytä epäillä Jumalan oikeamielisyyttä ja armoa tai hänen lakinsa muuttumattomuutta.AO1 22.3

Saatanan kapinan tuli olla ope-tuksena maailmankaikkeudelle halki kaikkien tulevien aikojen - jatkuvana todistuksena synnin luonteesta ja kauheista seurauksista. Saatanan hallinnan vaikutukset sekä ihmisiin että enkeleihin osoittaisivat, minkä täytyy olla seurauksena jumalallisen arvovallan hylkäämisestä. Se todistaisi, että Jumalan kaikkien luotujen hyvinvointi edellyttää hänen hallituksensa pysymistä voimassa. Siksi tämän kauhean kapinakokemuksen vaiheet olisivat jatkuvana turvana kaikille pyhille olennoille, estämässä heitä joutu-masta enää petetyiksi rikkomuksen luonteen suhteen ja varjelemassa heitä tekemästä syntiä ja kärsimästä sen rangaistusta.AO1 23.1

Hän joka taivaassa hallitsee, näkee lopun alusta. Hänelle ovat yhtä avoimia niin menneisyyden kuin tulevaisuudenkin salaisuudet. Synnin aiheuttamien kärsimysten, pimeyden ja hävityksen ylitse hän katselee omien rakkauden ja siunauksen suunnitelmiensa täyttymystä. Vaikka »pilvi ja pimeys on hänen ympärillänsä, vanhurskaus ja oikeus on hänen valtaistuimensa perustus» (Ps. 97: 2). Ja tämän tulevat kaikkeuden asukkaat, niin uskolliset kuin uskottomatkin, kerran ymmärtä-mään. »Täydelliset ovat hänen te-konsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on» (5 Moos. 32: 4).AO1 23.2