Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Alfa Ja Omega, vol. 1 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Taistelun seuraukset

    Jaakob »taisteli enkelin kanssa ja voitti» (Hoos. 12: 4). Nöyryydellään, katumuksellaan ja alistuvai-suudellaan tämä syntinen, erehtyvä kuolevainen voitti taivaan Ma-jesteetin. Hän oli kiinnittänyt va-pisevan otteensa Jumalan lupauksiin, eikä rajattoman Rakkauden sydän voinut hylätä syntisen anomusta.AO1 181.1

    Nyt Jaakob käsitti selvästi syntinsä johtuneen siitä, että hän oli turvautunut petokseen saadakseen esikoisuuden. Hän ei ollut luottanut Jumalan lupauksiin vaan oli omin ponnistuksin koettanut aikaansaada sen, minkä Jumala olisi toteuttanut omalla ajallaan ja tavallaan. Osoitukseksi anteeksiannosta hänen nimensä, joka muistutti häntä synnistään, vaihdettiin muistuttamaan tästä voitosta. »Sinun nimesi», sanoi enkeli, »älköön enää olko Jaakob [petoksella syrjäyttäjä], vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut.”AO1 181.2

    Jaakob oli nyt saanut kaipaa- mansa siunauksen. Hän oli saanut anteeksi syrjäyttäjänä ja pettäjänä tekemänsä synnin. Hänen elämänsä kriisivaihe oli päättynyt. Epäilys, neuvottomuus ja tunnonvaivat olivat katkeroittaneet hänen mielensä, mutta nyt oli kaikki toisin ja Jumalan kanssa tehdyn sovinnon rauha oli suloinen. Jaakob ei enää pelännyt veljensä kohtaamistakaan. Jumala, joka oli antanut hänen syntinsä anteeksi, saattoi muuttaa myös Eesaun mielen suostuvaiseksi hyväksymään hänen nöyrtymisensä ja katumuksensa.AO1 181.3

    Jaakobin painiskellessa enkelin kanssa lähetettiin toinen taivaal-linen sanansaattaja Eesaun luo. Unessaan Eesau sai nähdä, miten hänen veljensä oli kaksikymmentä vuotta maanpakolaisena poissa isänsä kodista. Hän katseli hänen suruaan, kun hän sai kuulla äitinsä kuolemasta, ja hän näki veljensä enkelijoukkojen suojaamana. Eesau kertoi tämän unensa sotilailleen ja kielsi heitä vahingoittamasta Jaakobia, koska hänen isänsä Jumala oli hänen kanssaan.AO1 182.1

    Lopulta heidän joukkonsa lähestyivät toisiaan, erämaan päällikkö johtaen väkeään ja Jaakob vaimoineen ja lapsineen, näiden mukana paimenia ja palvelijattaria ja perässä pitkät karjajonot. Sauvaansa nojaten patriarkka käveli aseellista joukkoa vastaan. Kalpeana ja vammaisena äskeises-tä kamppailustaan hän asteli verkkaan kipuaan arastellen ja joka askeltaan ontuen. Mutta hänen kasvonsa väikkyivät iloa ja rauhaa.AO1 182.2

    Tuon kivuliaan raajarikon nähdessään »Eesau riensi häntä vastaan ja sulki hänet syliinsä, halasi häntä kaulasta ja suuteli häntä; ja he itkivät”. Näkyä katsellessaan Eesaun jurot sotilaatkin liikuttuivat. Vaikka Eesau oli kertonut heille unensa, he eivät voineet käsittää päällikössään tapahtunutta muutosta. Katsellessaan horjahtelevaa patriarkkaa he eivät aavistaneet, että hänen heikkoudestaan oli tullut hänen voimansa.AO1 182.3

    Ahdingon yönään Jabbokin joen rannalla, kun hän näytti olevan häviön partaalla, Jaakob oli saanut oppia, miten turhaa on ihmisen apu ja miten perusteetonta kaikki luottaminen inhimilliseen voimaan. Hän käsitti, että hänen täytyi saada apunsa yksin häneltä, jota vastaan hän oli rikkonut niin raskaasti. Avuttomana ja arvotto-mana hän vetosi siihen, että Jumala oli luvannut armahtaa katuvan syntisen. Se lupaus takasi hänelle, että Jumala antaisi anteeksi ja hyväksyisi hänet. Pikemmin taivas ja maa katoaisivat kuin tuo sana raukeaisi tyhjiin. Tämä auttoi häntä kestämään tuossa pelottavassa kamppailussa.AO1 182.4

    Jaakobin kokemus tuona painiskelun ja ahdistuksen yönä kuvaa sitä koetusta, joka Jumalan kansan on kestettävä vähän ennen Kristuksen toista tulemista. Profeetta Jeremia suuntaa pyhässä näyssä katseensa tähän aikaan ja sanoo: »Pelon huudon me kuulemme: on hirmu, ei rauha! Miksi ovat kaikki kasvot käyneet valjuiksi? Voi! Suuri on se päivä, ei ole sen kaltaista. Se on Jaakobille ahdistuksen aika, mutta hän on pelastuva siitä” (Jer. 30: 5-7).AO1 183.1

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents