Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Alfa Ja Omega, vol. 1 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Jumala kutsuu Mooseksen

    »Ja kun oli kulunut pitkä aika, kuoli Egyptin kuningas. Ja israelilaiset huokailivat orjuuttansa ja valittivat; ja heidän huutonsa heidän orjuutensa tähden nousi Jumalan tykö. Ja Jumala kuuli heidän vaikeroimisensa, ja Jumala muisti liittonsa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Ja Jumala katsoi israelilaisten puoleen, ja Jumala piti heistä huolta.” Israelin vapauttamisen aika oli tullut. Mutta Jumalan tarkoituksena oli suorittaa se sillä tavoin, että inhi-millinen ylpeys joutuisi häpeään. Vapauttaja joutuisi esiintymään vaatimattomana paimenena vain sauva kädessään, mutta Jumala tekisi tuosta sauvasta voimansa tunnuskuvan. Kun Mooses eräänä päivänä johdatti laumaansa »Ju-malan vuoren, Hoorebin, juurelle», hän näki pensaan liekehtivän. Sen oksat, lehdet ja runko olivat tulessa, mutta se ei kuitenkaan näyttänyt palaessaan kuluvan. Hän asteli lähemmäksi tuota ihmeellistä näkyä, ja silloin hän kuuli, miten ääni pensaasta kutsui häntä nimeltä. Vapisevin huulin hän vastasi: »Tässä olen.” Häntä varoitettiin lähestymästä pensasta epäkunnioittavasti: »Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa. — Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.” Siinä oli hän, joka liiton Enkelinä oli ilmestynyt isille menneinä aikoina. »Ja Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.”AO1 236.1

    Kaikkien, jotka lähestyvät Ju-malaa, tulisi käyttäytyä nöyrästi ja kunnioittavasti. Jeesuksen nimessä saamme tulla hänen eteensä luottavasti, mutta emme saa lähestyä häntä julkean itsevarmasti, aivan kuin hän olisi meidän tasollamme. Eräät puhuttelevat suurta, kaikkivaltiasta ja pyhää Jumalaa, joka asuu luoksepääsemättömässä valossa, samoin kuin puhuttelisivat vertaistaan tai jopa alempaansa. Ja on niitä, jotka käyttäytyvät Jumalan huoneessa tavalla, jolla eivät tohtisi käyttäytyä maallisen hallitsijan vastaanotolla. Heidän olisi syytä muistaa olevansa hänen edessään, jota serafit palvovat ja jonka edessä enkelit verhoavat kasvonsa. Jumalaa tulee syvästi kunnioittaa; kaikki, jotka todella tajuavat hänen läsnäolonsa, kumartuvat nöyrästi hänen edessään, ja kuten Jaakob katsellessaan jumalallista näkyä, he huudahtavat: »Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti.”AO1 236.2

    Odottaessaan siinä arkana ja kunnioittavana Jumalan edessä Mooses kuuli Herran puhuvan edelleen: »Minä olen nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huutonsa sortajainsa tähden; niin, minä tiedän heidän tuskansa. Sentähden minä olen astunut alas vapauttamaan heidät egyptiläisten kädestä ja johdattamaan heidät siitä maasta hyvään ja tilavaan maahan, maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä. — Niin mene nyt, minä lähetän sinut fa- raon tykö, ja vie minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.”AO1 236.3

    Hämillään ja järkyttyneenä tästä käskystä Mooses kavahti taaksepäin ja sanoi: »Mikä minä olen menemään faraon tykö ja viemään israelilaisia pois Egyptistä?” Mutta Herra vastasi: »Minä olen sinun kanssasi; ja tämä olkoon sinulle tunnusmerkkinä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansan pois Egyptistä, niin te palvelette Jumalaa tällä vuorella.»AO1 237.1

    Mooses ajatteli vastaisia vai-keuksia ja kansansa sokeutta, tie-tämättömyyttä ja epäuskoa; monet sen jäsenistä tuskin lainkaan enää tunsivat Jumalaa. »Katso», hän sanoi, »kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille: ‘Teidän isienne Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne’, ja kun he kysyvät minulta: ‘Mikä hänen nimensä on?’ niin mitä minä heille vastaan?» Siihen Herra vastasi: »MINÄ OLEN SE, JOKA MINÄ OLEN. - Sano is-raelilaisille näin: ‘MINÄ OLEN lähetti minut teidän luoksenne.’»AO1 237.2

    Mooseksen piti ensin koota israelin vanhimmat, jaloimmat ja hurskaimmat heidän joukostaan, jotka olivat kauan murehtineet heidän orjuuttaan, ja julistaa heille Jumalan sanoma ja lupaus va-pautuksesta. Sitten hänen tuli näiden vanhimpien kanssa mennä kuninkaan luo ja sanoa:AO1 237.3

    »Herra, hebrealaisten Jumala, on kohdannut meitä. Anna siis meidän mennä kolmen päivän matka erämaahan uhraamaan Herralle, Jumalallemme.»AO1 237.4

    Moosesta oli edeltä varoitettu, ettei farao suostuisi Israelin pyyntöön eikä päästäisi sitä menemään. Mutta Jumalan palvelija ei saisi masentua, sillä Herra käyttäisi tätä tilaisuutta ilmaistakseen voimansa egyptiläisille ja kansalleen.” Minä ojennan käteni ja lyön Egyptiä kaikenlaisilla ihmeilläni, jotka minä olen siellä tekevä, ja sitten hän päästää teidät.”AO1 237.5

    Herra antoi myös ohjeita siitä, mitä heidän oli otettava matkalle mukaansa, ja hän auttaisi, »niin että te lähtiessänne ette lähde tyhjin käsin. Vaan jokainen vaimo on pyytävä naapuriltaan ja luonaan majailevalta vaimolta hopeaja kultakaluja ja vaatteita.» Egyptiläiset olivat rikastuneet siitä työstä, jota he teettivät israelilaisilla väkivalloin, ja kun nämä nyt olivat lähdössä matkalle kotimaahansa, oli vain oikein, että he pyysivät palkkaa vuosikausien kovasta työstään. Heidän piti pyytää arvoesineitä, joita oli helppo kuljettaa mukana, ja Jumala antaisi heidän päästä egyptiläisten suosioon. Heidän vapauttamisekseen suoritettavat voimalliset ihmeet herättäisivät kauhua heidän sortajissaan, niin että nämä suostuisivat maaorjien pyyntöihin.AO1 237.6

    Mooseksen mielestä edessä olevat vaikeudet olivat ylipääsemättömiä. Miten hän voisi todistaa kansalleen, että Jumala todella oli lähettänyt hänet? »Katso”, hän sanoi, »he eivät usko minua eivätkä kuule minua, vaan sanovat: ‘Ei Herra ole sinulle ilmestynyt.’” Hänelle annettiin nyt todisteita, jotka hän saattoi havaita omilla aisteillaan. Hänen käskettiin heittää sauvansa maahan, ja kun hän teki niin, »se muuttui käär- meeksi; ja Mooses pakeni sitä”. Hänen käskettiin tarttua siihen, ja hänen kädessään se muuttui taas sauvaksi. Sitten hänen käskettiin pistää kätensä poveensa. Hän totteli, »ja kun hän veti sen ulos, niin katso, hänen kätensä oli pitaalista valkoinen niinkuin lumi”. Kun hän käskystä pisti kätensä takaisin poveensa ja veti sen jälleen ulos, se oli tullut taas muun ihon kaltaiseksi. Näillä merkeillä Herra vakuutti Moosekselle, että sekä hänen oma kansansa että farao uskoisivat, että Egyptin kuningasta mahtavampi Olento vaikutti heidän keskuu-dessaan.AO1 237.7

    Mutta Jumalan palvelija piti tätä outoa ja ihmeellistä tehtävää itselleen vieläkin ylivoimaisena. Huolissaan ja peloissaan hän nyt esteli sillä perusteella, ettei hän ollut mikään sanavalmis mies: »Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kun sinä puhuit palvelijallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli.» Hän oli ollut niin kauan poissa egyptiläis-ten parista, ettei hän enää niin hyvin muistanut eikä pystynyt käyttämään heidän kieltään kuin Egyptissä ollessaan.AO1 238.1

    Herra vastasi hänelle: »Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra?» Ja tähän lisättiin jälleen vakuutus jumalallisesta avusta: »Mene siis nyt, minä olen sinun suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun on puhuttava.» Mutta Mooses pyysi vieläkin, että hänen tilalleen valittaisiin joku pätevämpi henkilö. Aluksi nämä este-lyt johtuivat vaatimattomuudesta ja arkuudesta. Mutta kun Hern oli luvannut poistaa kaikki vaikeudet ja turvata hänen lopullisen menestyksensä, syrjään ve-täytyminen ja oman kelvottomuu-den valittelu ilmaisi vain epäluot-tamusta Jumalaa kohtaan. Se osoitti Mooseksen pelkäävän, ettei Jumala pystynytkään tekemään häntä sopivaksi siihen suureen tehtävään, johon hän oli kutsunut hänet, tai että Jumala oli erehtynyt valitsemaan väärän miehen.AO1 238.2

    Herra kiinnitti Mooseksen huomion nyt Aaroniin, vanhempaan veljeen, joka käytettyään päivittäin egyptin kieltä osasi puhua sitä täydellisesti. Herra ilmoitti Aaronin tulevan juuri veljeään vastaan. Ja sitten Herra antoi Moosekselle seuraavan ehdottoman käskyn:AO1 238.3

    »Puhu sinä hänelle ja pane sanat hänen suuhunsa. Ja minä olen sinun suusi apuna ja hänen suunsa apuna ja opetan teille, mitä teidän on tehtävä. Ja hän on puhuva sinun puolestasi kansalle; niin hän on oleva sinulla suuna, ja sinä olet oleva hänellä jumalana. Ja ota käteesi tämä sauva, jolla olet tekevä nuo tunnusteot.” Nyt hän ei voinut enää vastustella, sillä kaikki estelyjen perusteet oli poistettu.AO1 238.4

    Saadessaan Jumalalta käskyn Mooses oli vailla itseluottamusta, hidaspuheinen ja arka. Hän tunsi itsensä kelvottomaksi toimimaan Jumalan puhetorvena Israelille. Mutta kun hän sitten vastaanotti tehtävän, hän kävi siihen käsiksi kokosydämisesti ja täysin Herraan luottaen. Hänen tehtävänsä suuruus herätti toimintaan hänen parhaat sielunkykynsä. Jumala siunasi hänen aulista kuuliaisuuttaan, ja hänestä tuli kaunopuheinen, toiveikas, maltillinen ja hyvin kykenevä tuohon suurimpaan tehtävään, joka koskaan on ihmiselle uskottu. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, mitä Jumala te-kee vahvistaakseen niiden luonnetta, jotka täysin luottavat häneen ja ryhtyvät varauksetta noudattamaan hänen käskyjään.AO1 240.1

    Ihminen saa kykyä ja tehokkuutta ottaessaan suorittaakseen Jumalan antamia tehtäviä ja pyrkiessään koko sydämestään tekemään ne oikein. Joka Jumalan voimaan luottaen koettaa suorittaa työnsä uskollisesti, kasvaa tosi suuruuteen, vaikka hänen asemansa olisi miten vaatimaton ja kykynsä miten rajoittunut tahansa. Jos Mooses olisi turvautunut omaan voimaansa ja viisauteensa ja innokkaasti ottanut suorittaakseen tuon suuren tehtävän, hän olisi piankin osoittautunut täysin sopimattomaksi sellaiseen työhön. Kun ihminen tuntee heikkoutensa, hän ainakin jossain määrin osoittaa siten tajuavansa saamansa tehtävän suuruuden ja ottavansa Jumalan neuvonanta-jakseen ja voimakseen.AO1 240.2

    Mooses palasi appensa luo ja kertoi haluavansa käydä tapaamassa Egyptissä olevia veljiään. Jetro antoi suostumuksensa ja siunauksensa ja sanoi: »Mene rauhassa.” Ja niin Mooses lähti vaimonsa ja lastensa kanssa matkalle. Hän ei uskaltanut ilmaista matkansa varsinaista tarkoitusta siitä pelosta, ettei heitä olisi päästetty hänen mukaansa. Ennen Egyptiin saapumista hän kuitenkin itse katsoi parhaaksi heidän turvallisuuttaan ajatellen lähettää heidät takaisin kotiin Midianiin.AO1 240.3

    Niin kauan kuin Mooses mieles-sään salaa pelkäsi faraota ja egyptiläisiä, jotka olivat vihastuneet hänelle neljäkymmentä vuotta sitten, hän oli suhtautunut Egyptiin palaamiseen varsin vastahakoisesti. Mutta kun hän suostui noudattamaan jumalallista käskyä, Herra ilmoitti hänelle, että hänen vihamiehensä olivat kuolleet.AO1 240.4

    Matkallaan Midianista Mooses sai hätkähdyttävän ja ankaran varoituksen Herran epäsuosiosta. Hänelle ilmestyi enkeli, ja näytti siltä kuin tämä olisi tahtonut heti surmata hänet. Mitään selitystä ei annettu, mutta Mooses muisti laiminlyöneensä Jumalan erään vaatimuksen: vaimonsa pyynnöstä hän oli jättänyt suorittamatta ympärileikkauksen menot nuorimmalle pojalleen. Hän ei ollut täyttänyt sitä ehtoa, jolla hänen lapsensa olisi päässyt osallistumaan Israelin kanssa tehdyn Jumalan liiton siunauksista, ja heidän johtajakseen valitun syyllis- tyminen moiseen laiminlyöntiin olisi pakostakin vähentänyt kansalle annettavien Jumalan määräysten tehokkuutta. Peläten miehensä tulevan surmatuksi Sippora suoritti nämä menot itse, jonka jälkeen enkeli salli Mooseksen jatkaa matkaansa. Suorittaessaan tehtäväänsä faraon edessä Mooses joutui suureen vaaraan, ja vain pyhät enkelit saattoivat varjella hänen henkeään. Mutta hän ei olisi ollut turvassa niin kauan kuin hän ei ollut tehnyt sitä, minkä tiesi velvollisuudekseen, sillä Jumalan enkelit eivät tuolloin olisi voineet suojata häntä.AO1 240.5

    Vähän ennen Kristuksen tuloa vallitsevana ahdingon aikana tai-vaalliset enkelit varjelevat van-hurskaita. Mutta Jumalan lain rikkojilla ei ole mitään turvaa. Enkelit eivät voi suojella niitä, jotka suhtautuvat välinpitämättömästi yhteenkin jumalalliseen käskyyn.AO1 241.1

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents