Joosefin jalomielisyys

Jaakobin hautauksen jälkeen Joosefin veljet alkoivat taas pelätä. Vaikka hän olikin ollut heille ystävällinen, heidän oma syylli-syydentuntonsa teki heidät aroiksi ja epäluuloisiksi. Saattoihan olla, että hän oli vain pidätellyt kostoaan kunnioituksesta isää kohtaan ja että hän nyt vihdoinkin rankaisisi heitä heidän rikoksestaan. He eivät uskaltaneet mennä hänen luokseen vaan lähettivät sanan: »Isäsi käski ennen kuolemaansa ja sanoi: ’Sanokaa Joosefille näin: Oi, anna anteeksi veljiesi rikos ja synti, sillä pahasti he ovat menetelleet sinua kohtaan’. Anna siis isäsi Jumalan palvelijoille anteeksi heidän rikok-sensa.» Tämä sanoma sai Joosefin itkemään, ja siitä rohkaistuneina veljet tulivat, lankesivat maahan hänen eteensä ja sanoivat: »Katso, me olemme sinun orjiasi!» Joosef rakasti veljiään syvästi ja epäitsekkäästi, ja häntä vaivasi ajatus siitä, että he saattoivat epäillä hänen hautovan kostoa heitä kohtaan. »Älkää peljätkö», hän sanoi, »olenko minä Jumalan sijassa? Te tosin hankitsitte minua vastaan pahaa, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa. Älkää siis peljätkö; minä elätän teidät ja teidän vaimonne ja lapsenne.»AO1 222.2

Joosefin elämä kuvaa Kristuksen elämää. Kateus sai Joosefin veljet myymään hänet orjaksi; siten he toivoivat estävänsä häntä tulemasta heitä mahtavammaksi. Ja kun hänet vietiin Egyptiin, he uskottelivat itselleen, etteivät hänen unensa enää häiritsisi heitä, koska he olivat tehneet niiden täyttymisen mahdottomaksi. Mut- ta juuri heidän toimenpiteillään Jumala toteutti sen, mitä he koettivat estää. Samoin juutalaiset papit ja vanhimmat kadehtivat Kristusta peläten hänen riistävän heiltä kansan suosion itselleen. He surmasivat hänet estääkseen häntä pääsemästä kuninkaaksi, mutta kuitenkin juuri se oli tuloksena tästä teosta.AO1 222.3

Oltuaan orjana Egyptissä Joose-fista tuli isänsä perheen pelastaja, mutta se seikka ei vähentänyt hänen veljiensä syyllisyyttä. Samoin Kristus vihamiestensä ristiinnaulitsemana tuli ihmiskunnan Lunastajaksi, langenneen ihmissuvun Vapahtajaksi ja koko maailman Valtiaaksi, mutta hänen murhaajiensa rikos oli yhtä inhottava, kuin jos Jumala ei kaitsel-muksessaan olisikaan ohjannut tapahtumia omaksi kunniakseen ja ihmisen hyväksi.AO1 223.1

Samoin kuin Joosefin omat veljet myivät hänet pakanoille, yksi omista opetuslapsista myi Kristuksen hänen katkerimmille vihamiehilleen. Joosefia syytettiin väärin ja hänet heitettiin vankeuteen hyveellisyytensä tähden. Samoin Kristusta halveksittiin ja hänet hylättiin, koska hänen vanhurskas, itsensä kieltävä elämänsä oli nuhteena synnille. Ja vaikkei hän ollut syypää mihinkään vääryyteen, hänet tuomittiin väärien todistajien todistuksen nojalla. Ja kun Joosef kesti kärsivällisesti epäoikeudenmukaisuutta ja sortoa sekä oli valmis antamaan anteeksi ja osoittamaan jalosti hyvyyttään häntä pahoin kohdelleille veljilleen, se kuvaa sitä, miten Vapahtaja kesti valittamatta jumalattomien ihmisten pahuutta ja solvauksia sekä antoi anteeksi ei vain murhaajilleen vaan kaikille, jotka tulevat hänen luokseen tunnustaen syntinsä ja anoen anteeksiantoa.AO1 223.2

Isänsä kuoleman jälkeen Joosef eli vielä viisikymmentäneljä vuotta. Hän »sai nähdä Efraimin lapsia kolmanteen polveen; myöskin Maakirista, Manassen pojasta, syntyi lapsia Joosefin polville”. Hän näki kansansa lisääntyvän ja menestyvän ja uskoi koko ikänsä horjumatta siihen, että Jumala palauttaisi Israelin Luvattuun maahan.AO1 223.3

Tuntiessaan loppunsa lähestyvän hän kutsui sukulaisensa luokseen. Vaikka hän olikin saanut mainetta faraoiden maassa, hän piti Egyptiä vain maanpakolaisuutensa paikkana, ja viimeisillä ohjeillaan hän osoitti kuuluvansa Israelin yhteyteen. Hänen viimeiset sanansa olivat: »Jumala pitää huolen teistä ja johdattaa teidät tästä maasta siihen maahan, jonka hän valalla vannoen on luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille.» Ja hän vannotti Israelin lapsia viemään hänen luunsa mukanaan Kanaanin maahan. »Ja Joosef kuoli sadan kymmenen vuoden vanhana. Ja hänet balsa-moitiin ja pantiin arkkuun Egyp-tissä.” Ja seuraavina ankaran työn vuosisatoina tuo arkku muistutti Israelia Joosefin viimeisistä sanoista ja todisti heidän olevan vain muukalaisina Egyptissä. Se kehotti heitä pitämään toivonsa suunnattuna Lupauksen maahan ja heidän vapautuksensa aikaan, joka oli varmasti tuleva.AO1 223.4