Iisakin syntymä

Kun Aabraham oli lähes satavuotias, hän sai toistamiseen lupauksen pojasta, ja hänelle vakuutettiin, että tuleva perijä olisi Saaran poika. Mutta Aabraham ei vielä käsittänyt lupausta. Hän ajatteli taas heti Ismaelia ja pysyi siinä käsityksessään, että Jumalan hyvät aikomukset toteutuisivat tämän kautta. Rakkaudesta poikaansa hän huudahti: »Kunpa edes Ismael saisi elää sinun edessäsi!» Taas lupaus toistettiin, ja nyt niin selvästi, ettei sitä voinut ymmärtää väärin: »Totisesti, sinun vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on pantava hänen nimekseen Iisak, ja minä teen liittoni hänen kanssaan.” Mutta Jumala kuuli myös isän rukouksen. »Mutta myös Ismaelista”, hän sanoi, »minä olen kuullut sinun rukouksesi; katso, minä siunaan häntä, — ja minä teen hänestä suuren kansan.”AO1 130.1

Iisakin syntymä merkitsi Aab-rahamin ja Saaran rakkaimman ja pitkäaikaisen toiveen täyttymystä ja täytti heidän telttansa riemulla. Mutta Haagarille se merkitsi hänen kunnianhimoisten ja mieluisten kuvitelmiensa särkymistä. Koko leiri oli pitänyt nyt jo nuoru-kaiseksi varttunutta Ismaelia Aabrahamin rikkauden perijänä, jolle kuuluivat myös hänen jälkeläisilleen luvatut siunaukset. Nyt hänet äkkiä syrjäytettiin, ja pettyneinä äiti ja poika alkoivat vihata Saaran poikaa. Toisten riemuitessa heidän kateutensa vain lisääntyi, kunnes Ismaelin nähtiin lopulta aivan avoimesti »ilvehtivän» Jumalan lupauksen perijälle. Saara piti Ismaelin kurittomuutta jatkuvan riidan aiheuttajana ja vaati Aabrahamia karkottamaan Haagarin ja Ismaelin leiristä. Patriarkka pahastui tästä kovin. Kuinka hän saattoi karkottaa poikansa Ismaelin, jota hän yhä niin hellästi rakasti? Huolissaan hän kysyi neuvoa Jumalalta. Enkelinsä välityksellä Herra kehotti häntä noudattamaan Saaran toivomusta. Vain siten saataisiin sopu ja onni jälleen perheeseen, eikä hän saanut päästää rakkauttaan Ismaeliin tai Haagariin estämään sitä. Ja enkeli lohdutti häntä lupaamalla, että vaikka Ismael joutuikin lähtemään isänsä kodista, Jumala ei hylkäisi häntä vaan varjelisi häntä ja tekisi hänestäkin suuren kansan. Aabraham totteli enkelin sanaa mutta lähetti Haagarin ja poikansa luotaan syvästi surren ja raskain mielin.AO1 130.2

Aabrahamin saama aviosuhteen pyhyyttä koskeva neuvo sopii ope-tukseksi kaikille ajoille. Sen mukaan tämän suhteen oikeuksia ja onnea on tarkoin vaalittava, vaikka suurin uhrauksinkin. Saara oli ainoa Aabrahamin todellinen vaimo. Kenelläkään muulla ei ollut lupaa kajota niihin oikeuksiin, joita hänellä oli vaimona ja äitinä. Hän kunnioitti miestään, ja Uusi testamentti mainitsee hänet tästä syystä hyvänä esimerkkinä. Mutta hän ei halunnut, että Aabraham sydämestään kiintyi kehenkään toiseen, eikä Herra nuhdellut häntä siitä, että hän vaati kilpailijaansa karkotettavaksi. Sekä Aabraham että Saara epäilivät Jumalan voimaa, ja tämä erehdys johti avioon Haagarin kanssa.AO1 132.1